Englantilaisen Christian Legal Centren johtajan, asianajaja Andrea Minichiello Williamsin kirjoittaa arkikkelissaan, että kirkon naapurissa elävät muslimit pakottavat Lontoossa sijaitsevan Immanuel House of Worship seurakunnan hiljaisuuteen. Kirkon naapurissa asuvat muslimit tekivät valituksen liian äänekkäästä musiikista.
Tämän jälkeen ympäristöviranomaiset informoivat seurakunnan pastoria, että ääntä täytyy hiljentää, jotta naapurit eivät häiriinny. Seurakunta ryhtyi toimenpiteisiin ja vähensi musiikkia ja jumalanpalvelusten määrää. Se päätti myös olla vuokraamatta tilojaan muille, jotta äänet eivät ärsyttäisi naapureita. Tämä luonnollisesti merkitsee seurakunnalle taloudellisia tappioita
Tehtyjen toimenpiteiden jälkeen viranomaisten mielipide yllättäen muuttui, ja viesti oli että koska rumpuja ja vahvistimia ei aiemminkaan ollut seurakunnissa käytetty, ei niitä tarvittaisi nytkään. Seurakunta sai sakkouhkauksen. Rumpuja ei enää käytetä, laulun ja musiikin osuus on lyhennetty 20 minuuttiin. Seurakunta on tehnyt asiassa voitavansa, ja enää on jäljellä ovien sulkeminen.
Lähde: WEA RLP
sunnuntai, lokakuu 25, 2009
lauantai, syyskuu 19, 2009
Uskontorauhan häirintä
Uskontorauhan häirintä ja muslimien pyhien arvojen loukkaaminen on ollut Suomessa oikeudessa esillä. Häiritsijäksi todettu toimittiin sakkoihin. YK ihmisoikeusneuvoston rasisminvastaisessa kokouksessa, jonka puheenjohtajana oli muuten Libya ja Kuuba ja varapuheenjohtajina Pakistan ja Iran, muslimimaat yrittivät saada läpi julistuksen, jolla olisi maailmanlaajuisesti kielletty islamin arvostelu. Yksi konferenssin pääjärjestäjistä on maailman laajin islamilainen järjestö, OIC (the Organization of Islamic Conference).
Konferenssi saikin juntattua läpi julkilauselman, jossa ehdotetaan mm., että paikalliset, kansalliset ja kansainväliset lait ja ihmisoikeusjulistukset olisi muutettava, niin että ”islamin häpäisystä” tehdään rangaistava teko kaikkialla maailmassa.
Suomen viranomaisten pyrkimyksenä on aina olla mallikelpoinen jäsen kaikissa kansainvälisissä instansseissa, missä Suomi esiintyy. Nytkin tätä julkilausumaa on aloitettu toteuttaa Suomessa. Islamistit ovat terrorilla saaneet aikaan maailmanlaajuisen pelon ilmapiirin, jossa heitä ja heidän pyrkimyksiään kohdellaan silkkihansikkain. Tämä pelon ilmapiiri aiheuttaa sen, että pyritään kaikin tavoin estämään muslimijohtajien ja -yhteisöjen loukkaantuminen. Suomen viranomaisilla onkin kymmenien vuosien kokemus vastaavasta käyttäytymisestä Neuvostoliittoa kohtaan. Aikoinaan vaiettiin kaikista epäkohdista, joita Neuvostoliitossa ja muissa itä-blokin maissa tapahtui. Lisäksi pyrittiin vaientamaan jokainen, joka uskalsi kritisoida vaikutusvaltaisen naapurin arvomaailmaa.
Mikä voi loukata uskontonsa vakavasti ottavaa muslimia? Olen törmännyt maailmanlaajuisesti esimerkkeihin, joissa loukkauksen aiheuttajana voi olla sianlihan myynti, sikojen kasvattaminen, kääntyminen pois islamista, naisten housujen käyttö, naisten huivittomuus, naisten koulutus ja työssäkäynti, muun uskonnon kuin islamin tunnusmerkit, uskonnottomuus, miesten ja naisten välinen keskustelu, buddhalaiset patsaat, muun uskonnon kuin islamin opettaminen koulussa, suvivirret jopa se että et ehkä ole muslimi. Lisäksi, vaikka olisit muslimi, loukkaantumista voi aiheuttaa se, että et ole riittävän harras muslimi tai et harjoita islamia kuten loukkaantunut henkilö. Joten on mahdotonta olla loukkaamatta islamistia, jos et ajattele ja elä kuten hän. Onko tämän ajattelutavan puolustaminen lailla moniarvoista yhteiskuntaa?
Muslimioppineiden tunnustama tosiseikka on se, että yksi Muhammedin vaimoista oli nimeltään Aisha. Samojen muslimioppineiden tunnustama historiallinen tosiseikka on se, että Muhammed kihlautui Aishan kanssa kun Aisha oli 6-vuotias. Muhammed oli tällöin noin 53-vuotias. Tämän lisäksi muslimioppineet myös tunnustavat historialliseksi tosiseikaksi sen, että Muhammed aloitti seksuaalisen kanssakäymisen Aishan kanssa kun tämä lapsivaimo oli 9-vuotias. Nykyaikana on myös olemassa nimitys tämän kaltaiselle käyttäytymiselle.
Muhammedin toiminnan puolustajat voivat sanoa tähän, että tuohon aikaan eli 600-luvulla jKr. oli tavallista, että lapset menivät naimisiin. Nykyisin taas tiedämme, että lapselle on henkisesti tuhoisaa jos hänen kanssaan harjoitetaan seksiä. Jos Muhammed oli pyhä mies ja profeetta, häneltä pitäisi vaatia enemmän kuin sen ajan keskiverto yhteiskunnallinen moraali vaatii.
Ongelmana on lisäksi se, että Muhammedin käytännön elämän esimerkeistä on tullut sunna, eli elämän esimerkki hartaille muslimeille. Näin Muhammed siirtää jatkuvasti 600-luvun tuhoisaksi havaittuja käytäntöjä esimerkillään nykyajan islamilaiseen yhteisöön. ”Pyhä sota” ja naisten alistettu asema ovat näihin kuuluvia asioita.
Luonnollisesti muslimioppineet voisivat asettaa osan sunnista kyseenalaiseksi ja poistaa niiden esimerkin merkityksen. Käytännössä tähän ei uskalleta ryhtyä, koska tällöin kyseenalaiseksi voidaan asettaa myös muut Muhammedin opetukset ja lopulta koko uskonto. Tähän kritiikkiin islam ei ole valmis, eikä tule koskaan olemaan.
Konferenssi saikin juntattua läpi julkilauselman, jossa ehdotetaan mm., että paikalliset, kansalliset ja kansainväliset lait ja ihmisoikeusjulistukset olisi muutettava, niin että ”islamin häpäisystä” tehdään rangaistava teko kaikkialla maailmassa.
Suomen viranomaisten pyrkimyksenä on aina olla mallikelpoinen jäsen kaikissa kansainvälisissä instansseissa, missä Suomi esiintyy. Nytkin tätä julkilausumaa on aloitettu toteuttaa Suomessa. Islamistit ovat terrorilla saaneet aikaan maailmanlaajuisen pelon ilmapiirin, jossa heitä ja heidän pyrkimyksiään kohdellaan silkkihansikkain. Tämä pelon ilmapiiri aiheuttaa sen, että pyritään kaikin tavoin estämään muslimijohtajien ja -yhteisöjen loukkaantuminen. Suomen viranomaisilla onkin kymmenien vuosien kokemus vastaavasta käyttäytymisestä Neuvostoliittoa kohtaan. Aikoinaan vaiettiin kaikista epäkohdista, joita Neuvostoliitossa ja muissa itä-blokin maissa tapahtui. Lisäksi pyrittiin vaientamaan jokainen, joka uskalsi kritisoida vaikutusvaltaisen naapurin arvomaailmaa.
Mikä voi loukata uskontonsa vakavasti ottavaa muslimia? Olen törmännyt maailmanlaajuisesti esimerkkeihin, joissa loukkauksen aiheuttajana voi olla sianlihan myynti, sikojen kasvattaminen, kääntyminen pois islamista, naisten housujen käyttö, naisten huivittomuus, naisten koulutus ja työssäkäynti, muun uskonnon kuin islamin tunnusmerkit, uskonnottomuus, miesten ja naisten välinen keskustelu, buddhalaiset patsaat, muun uskonnon kuin islamin opettaminen koulussa, suvivirret jopa se että et ehkä ole muslimi. Lisäksi, vaikka olisit muslimi, loukkaantumista voi aiheuttaa se, että et ole riittävän harras muslimi tai et harjoita islamia kuten loukkaantunut henkilö. Joten on mahdotonta olla loukkaamatta islamistia, jos et ajattele ja elä kuten hän. Onko tämän ajattelutavan puolustaminen lailla moniarvoista yhteiskuntaa?
Muslimioppineiden tunnustama tosiseikka on se, että yksi Muhammedin vaimoista oli nimeltään Aisha. Samojen muslimioppineiden tunnustama historiallinen tosiseikka on se, että Muhammed kihlautui Aishan kanssa kun Aisha oli 6-vuotias. Muhammed oli tällöin noin 53-vuotias. Tämän lisäksi muslimioppineet myös tunnustavat historialliseksi tosiseikaksi sen, että Muhammed aloitti seksuaalisen kanssakäymisen Aishan kanssa kun tämä lapsivaimo oli 9-vuotias. Nykyaikana on myös olemassa nimitys tämän kaltaiselle käyttäytymiselle.
Muhammedin toiminnan puolustajat voivat sanoa tähän, että tuohon aikaan eli 600-luvulla jKr. oli tavallista, että lapset menivät naimisiin. Nykyisin taas tiedämme, että lapselle on henkisesti tuhoisaa jos hänen kanssaan harjoitetaan seksiä. Jos Muhammed oli pyhä mies ja profeetta, häneltä pitäisi vaatia enemmän kuin sen ajan keskiverto yhteiskunnallinen moraali vaatii.
Ongelmana on lisäksi se, että Muhammedin käytännön elämän esimerkeistä on tullut sunna, eli elämän esimerkki hartaille muslimeille. Näin Muhammed siirtää jatkuvasti 600-luvun tuhoisaksi havaittuja käytäntöjä esimerkillään nykyajan islamilaiseen yhteisöön. ”Pyhä sota” ja naisten alistettu asema ovat näihin kuuluvia asioita.
Luonnollisesti muslimioppineet voisivat asettaa osan sunnista kyseenalaiseksi ja poistaa niiden esimerkin merkityksen. Käytännössä tähän ei uskalleta ryhtyä, koska tällöin kyseenalaiseksi voidaan asettaa myös muut Muhammedin opetukset ja lopulta koko uskonto. Tähän kritiikkiin islam ei ole valmis, eikä tule koskaan olemaan.
perjantai, heinäkuu 24, 2009
Islamilaiset maat saivat YK:n julistamaan uskontojen herjaamisen ihmisoikeusrikkomukseksi
Muslimimaat ajoivat Pakistanin johdolla YK:n ihmisoikeusneuvoston hyväksymään kiistellyn päätöslauselman. Huhtikuun 2009 alussa hyväksytty päätöslauselma teki uskontojen herjaamisesta ihmisoikeusrikkomuksen. Kriitikot, mm. Toimittajat ilman rajoja -järjestö ovat huolissaan siitä, että päätöslauselmalla pyritään estämään uskontojen ja erityisesti islamin kritisointi.
Päätöslauselma toteutettiin YK:n rasisminvastaisen kokousten ns. Durban I ja II -kokousten yhteydessä. Rasismin, syrjinnän, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden vastainen maailmankonferenssi kokoontui YK:n Ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) kehotuksesta. Kokouksen puheenjohtajamaita olivat Libya ja Kuuba ja varapuheenjohtajiksi Pakistan ja Iran. Yksi Geneven konferenssin pääjärjestäjistä on maailman laajin islamilainen järjestö, OIC (the Organization of Islamic Conference).
Rasismin vastaisen konferenssin yksi tavoitteista oli julistaa islamin arvostelu rasismiksi. Vuoden 2008 Geneven konferenssin julkilauselmassa ehdotetaan mm., että paikalliset, kansalliset ja kansainväliset lait ja ihmisoikeusjulistukset olisi muutettava, niin että ”islamin häpäisystä” tehdään rangaistava teko kaikkialla maailmassa. Tällöin islamin kritisointi ei enää nauttisi sanan vapauden suojaa. Lausunnon mukaan islamin yhdistäminen väkivaltaan, ihmisoikeusrikkomuksiin ja terrorismiin tulisi tehdä lailla kielletyksi.
Näitä päätöslauselmia ajavat maat, joita rikkovat jatkuvasti räikeästi ihmisoikeuksia ja uskonnonvapauksia. Niiden tarkoitus on ainoastaan estää islamin kriittinen tarkastelua kaikkialla maailmassa ja nostaa islam muiden uskontojen ja aatteiden yläpuolelle kaikkialla maailmassa. Islamistit ovat terrorismin ja väkivaltaisten massamielenosoitusten avulla onnistuneet vähentämään islamin kritisointia, esimerkkinä ns. Tanskan pilapiirroskohu. Toinen tie nostaa islam kaiken arvostelun yläpuolella ovat nämä YK:n kautta läpi runnotut päätöslauselmat.
Uskontojen herjaamisen estävä lakia on uskonnonvapauden vastaista. Uskonnonvapaus sisältää myös oikeuden arvostella uskontoja. Kaikkia uskontoja pitäisi saada arvostella ja tarkkailla kriittisesti, myös islamia ja kristillisyyttä. Länsimaissa kristillisyys on ulkopuolisen ja myös sisäisen kriittisen tarkkailun kohteena. Islam ei salli tällaista sisäistä tarkkailua, vaan väkivaltaisesti estää sen. Nyt islamistien tavoitteena on estää myös ulkoinen kriittisyys.
Islamistien pyrkimyksessä julistaa kaiken islamin arvostelun rasismiksi käyttämällä väärin termejä. Näiden väärin käytettyjen termien ei pidä antaa hämätä. Termejä ”rasismi” ja ”uskonnonvapaus” käytetään häikäilemättömästi rasismin ja uskonnonvapausriiston välineenä aivan niiden päinvastaisessa merkityksessä. Islamilaiset maat harrastavat itse räikeää uskonto- ja roturasismia ja uskonnonvapauden riistoa.
YK lakkautti keväällä 2006 ihmisoikeuskomission toiminnan. Komission toiminnassa oli ongelmana, se että ihmisoikeuksia karkeasti rikkovat maat muodostivat komissiossa verkoston ja käytännössä tämä johti tilanteeseen, jossa maat, joita kritisoidaan, puolustavat toinen toisiaan ja ovat jopa saavuttaneet enemmistön komissiossa ja siten estäneet sanktiopäätöksiä. Kolmas syy on että monet maat ovat kieltäytyneet antamasta YK:n erikoisraportoijille viisumia. Tällainen maa on esimerkiksi Myanmar (Burma).
Komission tilalle muodostettiin ihmisoikeusneuvosto, jonka toiminta on alkanut yhtä murheellisissa merkeissä. Neuvosto on pyrkinyt konferensseissa vääristämään rasismin ja ihmisoikeuden käsitteitä ja suojaamaan islamia kritiikiltä. Useat länsimaat ovat kävelleet konferenssien kokouksista mielenosoituksellisesti ulos. Näin tapahtui mm. Geneven 2009 kevään kokouksessa Iranin presidentin presidentti Mahmud Ahmadinejad rasistisen puheen aikana. Lisäksi useat Euroopan maan jäivät pois kokouksesta.
Lähde mm. Suomen Kuvalehden verkkosivu, http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/yk-uskontojen-herjaaminen-on-ihmisoikeusrikkomus
Päätöslauselma toteutettiin YK:n rasisminvastaisen kokousten ns. Durban I ja II -kokousten yhteydessä. Rasismin, syrjinnän, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden vastainen maailmankonferenssi kokoontui YK:n Ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) kehotuksesta. Kokouksen puheenjohtajamaita olivat Libya ja Kuuba ja varapuheenjohtajiksi Pakistan ja Iran. Yksi Geneven konferenssin pääjärjestäjistä on maailman laajin islamilainen järjestö, OIC (the Organization of Islamic Conference).
Rasismin vastaisen konferenssin yksi tavoitteista oli julistaa islamin arvostelu rasismiksi. Vuoden 2008 Geneven konferenssin julkilauselmassa ehdotetaan mm., että paikalliset, kansalliset ja kansainväliset lait ja ihmisoikeusjulistukset olisi muutettava, niin että ”islamin häpäisystä” tehdään rangaistava teko kaikkialla maailmassa. Tällöin islamin kritisointi ei enää nauttisi sanan vapauden suojaa. Lausunnon mukaan islamin yhdistäminen väkivaltaan, ihmisoikeusrikkomuksiin ja terrorismiin tulisi tehdä lailla kielletyksi.
Näitä päätöslauselmia ajavat maat, joita rikkovat jatkuvasti räikeästi ihmisoikeuksia ja uskonnonvapauksia. Niiden tarkoitus on ainoastaan estää islamin kriittinen tarkastelua kaikkialla maailmassa ja nostaa islam muiden uskontojen ja aatteiden yläpuolelle kaikkialla maailmassa. Islamistit ovat terrorismin ja väkivaltaisten massamielenosoitusten avulla onnistuneet vähentämään islamin kritisointia, esimerkkinä ns. Tanskan pilapiirroskohu. Toinen tie nostaa islam kaiken arvostelun yläpuolella ovat nämä YK:n kautta läpi runnotut päätöslauselmat.
Uskontojen herjaamisen estävä lakia on uskonnonvapauden vastaista. Uskonnonvapaus sisältää myös oikeuden arvostella uskontoja. Kaikkia uskontoja pitäisi saada arvostella ja tarkkailla kriittisesti, myös islamia ja kristillisyyttä. Länsimaissa kristillisyys on ulkopuolisen ja myös sisäisen kriittisen tarkkailun kohteena. Islam ei salli tällaista sisäistä tarkkailua, vaan väkivaltaisesti estää sen. Nyt islamistien tavoitteena on estää myös ulkoinen kriittisyys.
Islamistien pyrkimyksessä julistaa kaiken islamin arvostelun rasismiksi käyttämällä väärin termejä. Näiden väärin käytettyjen termien ei pidä antaa hämätä. Termejä ”rasismi” ja ”uskonnonvapaus” käytetään häikäilemättömästi rasismin ja uskonnonvapausriiston välineenä aivan niiden päinvastaisessa merkityksessä. Islamilaiset maat harrastavat itse räikeää uskonto- ja roturasismia ja uskonnonvapauden riistoa.
YK lakkautti keväällä 2006 ihmisoikeuskomission toiminnan. Komission toiminnassa oli ongelmana, se että ihmisoikeuksia karkeasti rikkovat maat muodostivat komissiossa verkoston ja käytännössä tämä johti tilanteeseen, jossa maat, joita kritisoidaan, puolustavat toinen toisiaan ja ovat jopa saavuttaneet enemmistön komissiossa ja siten estäneet sanktiopäätöksiä. Kolmas syy on että monet maat ovat kieltäytyneet antamasta YK:n erikoisraportoijille viisumia. Tällainen maa on esimerkiksi Myanmar (Burma).
Komission tilalle muodostettiin ihmisoikeusneuvosto, jonka toiminta on alkanut yhtä murheellisissa merkeissä. Neuvosto on pyrkinyt konferensseissa vääristämään rasismin ja ihmisoikeuden käsitteitä ja suojaamaan islamia kritiikiltä. Useat länsimaat ovat kävelleet konferenssien kokouksista mielenosoituksellisesti ulos. Näin tapahtui mm. Geneven 2009 kevään kokouksessa Iranin presidentin presidentti Mahmud Ahmadinejad rasistisen puheen aikana. Lisäksi useat Euroopan maan jäivät pois kokouksesta.
Lähde mm. Suomen Kuvalehden verkkosivu, http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/yk-uskontojen-herjaaminen-on-ihmisoikeusrikkomus
sunnuntai, kesäkuu 21, 2009
Yhdeksän kidnapattu ja kolme tapettu Jemenissä
Jemenissä on kidnapattu kuusi ulkomaalaista työntekijää. Heistä kolme on löytynyt kuolleena Saadan provinssissa. Kuolleet olivat kaksi saksalaista sairaanhoitaja naista ja yksi korealainen. He työskentelivät hollantilaisen hyväntekeväisyysjärjestön ylläpitämässä sairaalassa.
Kuusi kidnapattua ovat vielä kateissa. Viisi heistä on saksalaista ja yksi britti. Kolme kidnapatuista ovat vasta lapsia. Jemenin viranomaiset yrittävät löytää kadonneita. Kidnappauksen ja murhien takana epäillään olevan islamistien, jotka eivät hyväksy kristillistä hyväntekeväisyyttä maassa.
Lähde CNN ja yksityiset tahot
http://edition.cnn.com/2009/WORLD/meast/06/16/yemen.hostages/index.html
Kuusi kidnapattua ovat vielä kateissa. Viisi heistä on saksalaista ja yksi britti. Kolme kidnapatuista ovat vasta lapsia. Jemenin viranomaiset yrittävät löytää kadonneita. Kidnappauksen ja murhien takana epäillään olevan islamistien, jotka eivät hyväksy kristillistä hyväntekeväisyyttä maassa.
Lähde CNN ja yksityiset tahot
http://edition.cnn.com/2009/WORLD/meast/06/16/yemen.hostages/index.html
lauantai, toukokuu 02, 2009
Egypti pyrkii innolla eroon sioista
Egypti käyttää sikaruttoa tekosyynä sortaa vähemmistössä olevia koptikristittyjä. Sikaruton varjolla hallitus on aloittanut sikojen joukkoteurastuksen. Viranomaiset tietävät hyvin, että virus ei ole peräisin sioista, vaan se on sekoitus sika-, lintu- ja ihmisinfluenssaviruksia. Sikojen tappaminen on siis turhaa.
Egyptissä on noin 250 000 - 400 000 sikaa. Sikojen kasvattajat kuuluvat koptikristittyjen vähemmistöön (10 % väestöstä). Koptikristittyjä ei koske muslimien sianlihan syöntikielto. Nyt poliisi etsii kuumeisesti näitä islamin saastaisina pitämiä eläimiä ja armeija on kutsuttu mukaan teurastustalkoisiin.
Viranomaiset ovat takavarikoineet sikoja ja hakanneet sikafarmareita, jotka ovat vastustaneet kaappausta. Viranomaiset väittävät farmareiden saavan korvauksen sioista, mutta riippumattoman al-Masri al-Yawm -lehden mukaan korvauksia ei makseta. Kaikki terveysviranomaisten testaamat teuraaksi joutuneet siat ovat olleet täysin terveitä.
Lähteenä käytetty Ylen verkkouutisia
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/05/armeija_mukaan_egyptin_sikajahtiin_715761.html
Egyptissä on noin 250 000 - 400 000 sikaa. Sikojen kasvattajat kuuluvat koptikristittyjen vähemmistöön (10 % väestöstä). Koptikristittyjä ei koske muslimien sianlihan syöntikielto. Nyt poliisi etsii kuumeisesti näitä islamin saastaisina pitämiä eläimiä ja armeija on kutsuttu mukaan teurastustalkoisiin.
Viranomaiset ovat takavarikoineet sikoja ja hakanneet sikafarmareita, jotka ovat vastustaneet kaappausta. Viranomaiset väittävät farmareiden saavan korvauksen sioista, mutta riippumattoman al-Masri al-Yawm -lehden mukaan korvauksia ei makseta. Kaikki terveysviranomaisten testaamat teuraaksi joutuneet siat ovat olleet täysin terveitä.
Lähteenä käytetty Ylen verkkouutisia
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/05/armeija_mukaan_egyptin_sikajahtiin_715761.html
sunnuntai, huhtikuu 19, 2009
”Rasisminvastaisuudella” pyritään saamaan koskemattomuus islamille
Rasismin, syrjinnän, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden vastainen maailmankonferenssi kokoontuu YK:n Ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) määräyksestä 20. - 24. huhtikuuta 2009 Geneveen, Sveitsiin.
Konferenssin tarkoituksena on kansainvälisen rotusyrjinnän poistaminen. Vaikka konferenssilla on tämä jalo tavoite, itse konferenssi vaatii tarkempaa tarkastelua ja kriittiikkiä. Monet kokouksen organisoimiseen osallistuvista valtioista itse polkevat räikeästi ihmisoikeuksia.
Ensimmäinen konferenssi pidettiin Durbanissa, Etelä-Afrikassa. Seuraava Durban II konferenssi pidettiin Genevessä 6. – 17.9.2008. Tässä konferenssissa puheenjohtajamaaksi valittiin Libya ja Kuuba ja varapuheenjohtajiksi Pakistan ja Iran.
Yksi Geneven konferenssin pääjärjestäjistä on maailman laajin islamilainen järjestö, OIC (the Organization of Islamic Conference). OIC:n pääsihteeri, professori Ekmeleddin Ihsanoglu, oli Ulkopoliittisen Instituutin kutsumana puhumassa Helsingissä pidetyssä seminaarissa (7.10.2008). Puhetta seuranneen yleisökeskustelun aikana OIC:n pääsihteeri antoi paljastavan vastauksen kysymykseeni, joka koski hyvin tunnettua ilmiötä, muslimien antisemitismiä (juutalaisvastaisuutta).
Professorin rohkean lausunnon mukaan "Kukaan muslimi, hyvä tai paha, ei voi olla antisemiitti. Se on vain teoriaa, ei totta". Tällä lausunnolla Ihsanoglu kielsi antisemitismin olemassaolon missään islamilaisessa maailmassa 1,3 miljardin muslimin keskuudessa.
Yle uutisoin nettisivuillaan YK:n rasismikonferenssista. Uutisen mukaan konferenssista ovat ilmoittaneet jäävänsä pois Hollanti, Australia, Yhdysvallat, Kanada ja Israel. Ruotsi harkitsee boikotoivansa kokousta ja Iso-Britania on ilmoittanut, että se ei lähetä kokouksen korkeantason edustajia.
Hollannin ulkoministeri Maxime Verhagen sanoi pelkäävänsä, että islamistiset maat yrittävät käyttää YK-kokousta puhujalavana uskonnollisen vihan levittämiseen.
Vaikka konferenssin pitäisi keskittyä rasismiin, on oletettavaa, että konferenssin keskeisimmäksi asiaksi nostetaan ”uskonnon kunnianloukkaus”, ”Defagmation of religions”.
Vuoden 2008 Geneven konferenssin julkilauselmassa ehdotetaan mm., että paikalliset, kansalliset ja kansainväliset lait ja ihmisoikeusjulistukset olisi muutettava, niin että ”islamin häpäisystä” tehdään rangaistava teko kaikkialla maailmassa. Tällöin islamin kritisointi ei enää nauttisi sanan vapauden suojaa. Lausunnon mukaan islamin yhdistäminen väkivaltaan, ihmisoikeusrikkomuksiin ja terrorismiin tulisi tehdä lailla kielletyksi.
Tämän ”rasismikonferenssin” päämääränä on nostaa maailmanlaajuisesti islam muiden aatesuuntien ja uskontojen yläpuolelle ja kieltää sen kritisoinnin ja arvostelu. Tällä toimenpiteellä islamistit pyrkivät saamaan uskontonsa, kautta maailman, samaan asemaan missä se on islamilaisissa maissa eli kaiken arvostelun ja kritiikin yläpuolelle.
Mikään uskontoa, poliittista tai muuta aatetta ei saa nostaa arvostelun ja kritiikin yläpuolella.
Lisätietoa:
http://www.becketfund.org/files/847df.pdf
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/04/eu_puntaroi_osallistumistaan_rasismikokoukseen_689742.html?origin=rss
Konferenssin tarkoituksena on kansainvälisen rotusyrjinnän poistaminen. Vaikka konferenssilla on tämä jalo tavoite, itse konferenssi vaatii tarkempaa tarkastelua ja kriittiikkiä. Monet kokouksen organisoimiseen osallistuvista valtioista itse polkevat räikeästi ihmisoikeuksia.
Ensimmäinen konferenssi pidettiin Durbanissa, Etelä-Afrikassa. Seuraava Durban II konferenssi pidettiin Genevessä 6. – 17.9.2008. Tässä konferenssissa puheenjohtajamaaksi valittiin Libya ja Kuuba ja varapuheenjohtajiksi Pakistan ja Iran.
Yksi Geneven konferenssin pääjärjestäjistä on maailman laajin islamilainen järjestö, OIC (the Organization of Islamic Conference). OIC:n pääsihteeri, professori Ekmeleddin Ihsanoglu, oli Ulkopoliittisen Instituutin kutsumana puhumassa Helsingissä pidetyssä seminaarissa (7.10.2008). Puhetta seuranneen yleisökeskustelun aikana OIC:n pääsihteeri antoi paljastavan vastauksen kysymykseeni, joka koski hyvin tunnettua ilmiötä, muslimien antisemitismiä (juutalaisvastaisuutta).
Professorin rohkean lausunnon mukaan "Kukaan muslimi, hyvä tai paha, ei voi olla antisemiitti. Se on vain teoriaa, ei totta". Tällä lausunnolla Ihsanoglu kielsi antisemitismin olemassaolon missään islamilaisessa maailmassa 1,3 miljardin muslimin keskuudessa.
Yle uutisoin nettisivuillaan YK:n rasismikonferenssista. Uutisen mukaan konferenssista ovat ilmoittaneet jäävänsä pois Hollanti, Australia, Yhdysvallat, Kanada ja Israel. Ruotsi harkitsee boikotoivansa kokousta ja Iso-Britania on ilmoittanut, että se ei lähetä kokouksen korkeantason edustajia.
Hollannin ulkoministeri Maxime Verhagen sanoi pelkäävänsä, että islamistiset maat yrittävät käyttää YK-kokousta puhujalavana uskonnollisen vihan levittämiseen.
Vaikka konferenssin pitäisi keskittyä rasismiin, on oletettavaa, että konferenssin keskeisimmäksi asiaksi nostetaan ”uskonnon kunnianloukkaus”, ”Defagmation of religions”.
Vuoden 2008 Geneven konferenssin julkilauselmassa ehdotetaan mm., että paikalliset, kansalliset ja kansainväliset lait ja ihmisoikeusjulistukset olisi muutettava, niin että ”islamin häpäisystä” tehdään rangaistava teko kaikkialla maailmassa. Tällöin islamin kritisointi ei enää nauttisi sanan vapauden suojaa. Lausunnon mukaan islamin yhdistäminen väkivaltaan, ihmisoikeusrikkomuksiin ja terrorismiin tulisi tehdä lailla kielletyksi.
Tämän ”rasismikonferenssin” päämääränä on nostaa maailmanlaajuisesti islam muiden aatesuuntien ja uskontojen yläpuolelle ja kieltää sen kritisoinnin ja arvostelu. Tällä toimenpiteellä islamistit pyrkivät saamaan uskontonsa, kautta maailman, samaan asemaan missä se on islamilaisissa maissa eli kaiken arvostelun ja kritiikin yläpuolelle.
Mikään uskontoa, poliittista tai muuta aatetta ei saa nostaa arvostelun ja kritiikin yläpuolella.
Lisätietoa:
http://www.becketfund.org/files/847df.pdf
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/04/eu_puntaroi_osallistumistaan_rasismikokoukseen_689742.html?origin=rss
maanantai, maaliskuu 02, 2009
Miniöiden vaarallinen elämä Intiassa
Tori Intiassa
The Lancet -verkkolehden sivulla julkaistun tutkimuksen mukaan nuoria (15 - 34-vuotias) naisia kuolee Intiassa liki kolme kertaa enemmän tulipaloissa kuin samanikäisiä miehiä. Tutkimuksen mukaan kuolemat liittyvät kotiväkivaltaan.
Väkivallan aiheuttaa usein kiista myötäjäisistä. Aviomiehen perhe saattaa polttaa miniä hengiltä kostoksi, jos he eivät koe saaneensa riittävän suuria myötäjäisiä. Intiassa avioituvan vaimon perhe joutuu maksamaan runsaat myötäjäiset avioituvan miehen perheelle. Maaseuduilla nuoripari muuttaa lähes aina miehen vanhempien luokse asumaan. Viranomaisille tulipalojen väitetään saaneen alkunsa onnettomuutena.
The Lancet -lehden lainaamassa tutkimuksissa olivat mukana vuoden 2001 kuolintapaukset maaseudulla. Tilastoissa oli mukana noin 163 000 kuolintapausta. Tilastot osoittavat naisen huonon aseman Intian maaseudun yhteiskunnassa.
Lähde: Ylen verkkouutiset 2.3.09
Berliinin ongelmallinen rikollisuus
Berliinin nuoriso-oikeuden tuomari Kirsten Heisig kommentoi julkisesti Berliinin rikostilannetta. Berliinissä tehdään yli tuhat rikosta päivittäin. Näihin rikoksiin osallistuneista nuorista 600 syyllistyy saman vuoden aikana vähintään kymmeneen väkivaltaiseen ryöstöön tai pahoinpitelyyn. Syyttäjä luokittelee nämä nuoret intensiivitekijöiksi. Heistä 70 % on arabeja tai turkkilaisia nuoria.
Heisingin mukaan ongelmana on se, että monissa maahanmuuttajaperheissä ei arvosteta saksalaista oikeuskäsitystä. Teot halutaan mieluummin selvittää ja sovittaa islamilaisen lain piirissä kuin saksalaisessa oikeudessa.
Kaupungin kymmenien libanonilaisten ja turkkilaisten rikollisjärjestöjen lisäksi Berliinin alamaailmassa vaikuttavat itäeurooppalaiset, balkanilaiset ja aasialaiset rikollisryhmät. Myös äärivasemmistolaiset syyllistyvät yhä useammin väkivaltaa. Saksassa loukkaantui vuonna 2008 keskusrikospoliisin mukaan 425 poliisia äärivasemmistolaisten suorittamissa pahoinpitelyissä.
Lähde: Metro-lehti 19.2.09
Heisingin mukaan ongelmana on se, että monissa maahanmuuttajaperheissä ei arvosteta saksalaista oikeuskäsitystä. Teot halutaan mieluummin selvittää ja sovittaa islamilaisen lain piirissä kuin saksalaisessa oikeudessa.
Kaupungin kymmenien libanonilaisten ja turkkilaisten rikollisjärjestöjen lisäksi Berliinin alamaailmassa vaikuttavat itäeurooppalaiset, balkanilaiset ja aasialaiset rikollisryhmät. Myös äärivasemmistolaiset syyllistyvät yhä useammin väkivaltaa. Saksassa loukkaantui vuonna 2008 keskusrikospoliisin mukaan 425 poliisia äärivasemmistolaisten suorittamissa pahoinpitelyissä.
Lähde: Metro-lehti 19.2.09
torstai, helmikuu 05, 2009
Uskonnon tyrkyttämistä?
Kuva: Pussissa kasvaneet
Suomen evankelisluterilainen kirkko avasi tammikuun alkupuolella lapsille tarkoitetun nettikirkon. Nettikirkon sivuilla oli myös asiaan liittyvä keskustelusivusto. Keskustelusivusto jouduttiin pian sulkemaan, koska se täyttyi rivouksista ja kristofobisesta propagandasta. Hyökkäys keskusteluryhmää kohtaan oli todennäköisesti aggressiivisten ateistien joukon järjestämä.
Tapahtuman johti julkiseen keskusteluun, jossa osa oli sitä mieltä, että luterilainen kirkko toimii moraalittomasti suuntaamalla palvelujaan lapsille. Näiden keskustelijoiden mielestä jokaisen olisi itse saatava päättää mihin uskoo – sitten kun hänen ajattelukykynsä on kehittynyt riittävästi. Tähän asti näiden ateistien mielestä lapsi olisi kasvatettava ateistien maailmankuvan ja tahdon mukaisesti eli ateistisesti.
Keskusteluissa toistui sama ateistien virsi toisensa perään, ”uskonto on vaarallista ja typerää, ja lapsia pitää suojella siltä”. Näiden ateistien mielestä keskeisiin ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus uskontoon ei koske lapsia.
Miksi lapsia viedään pyhäkouluun, miksi heille opetetaan iltarukous? Ei puolustus- ja arvostelukyvyttömille ihmisille saisi ”tyrkyttää” uskontoa. Näin ajattelevilla on merkillinen käsitys lapsesta. Miksi vanhemmat puhuvat lapsilleen? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, mitä kieltä haluaa puhua. Kieli on ajattelun väline. Eikö olisi kunnioittavampaa lasta kohtaa olla opettamatta hänelle äitinsä kieltä.
Miksi vanhemmat esittelevät lapsilleen omia ystäviään? Eikö lapsilla olisi oikeus valita itse kenen kanssa seurustelee? Miksi vanhemmat vetävät lapsensa omaan elämäntapaansa? Mikä oikeus aikuisella on osoittaa lapselle, mikä hänen mielestään on arvokasta ja oikein? Eikö lapsen pitäisi saada päättää sellaisesta itse? Ongelma on siinä, että milläs päätät, jos olet pussissa kasvatettu.
---
Häikäilemättömästi lainattu, muokattu ja lyhennelty Jaakko Heinimäen mainiosta kolumnista ”Uskonnon tyrkyttämistä”, Metro-lehti 28.1.2008
lauantai, joulukuu 20, 2008
Elokuva Saudi-Arabiassa
Elokuvan esittäminen jyrkkää islamintulkintaa, wahhabilaisuutta, kannattavassa Saudi-Arabiassa on niin harvinaista, että aiheesta kannattaa uutisoida. Viranomaiset eivät ole sallineet elokuvien esittämistä maassa yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Tänä syksynä (2008) viestintäministeriö on sallinut poikkeuksellisesti yhden elokuvan esittämisen. Elokuva on komedia, joka on saudien omaa tuotantoa. Elokuva kertoo naiivista beduiinista, joka sotkeutuu äkkirikastumista lupailevaan suunnitelmaan Dubaissa. Kysymyksessä on siis hyvin viaton komedia, joka ei ota kantaa uskontoon eikä politiikkaan.
Elokuvalla on ollut niin suuri kysyntä, että kymmenen päivän aikana on jouduttu järjestämään joka päivä kahdeksan näytöstä. Saleihin on otettu myös naisia, joka on ollut hyvin poikkeuksellista maan tiukkojen islamilaisten sääntöjen takia.
Tämä tapaus vaikuttaisi hyvältä kehitykseltä tässä islamin 600-luvun aavikkopaimentolaisten kulttuuriin jumittamassa maassa. Valitettavasti Saudi-Arabian islamilainen uskonnollinen poliisi on tuominnut elokuvan esittämisen. Saudia-Arabiassa uskonnollinen poliisi valvoo islamilaisten lakien noudattamista. ”Kantamme on selvä, elokuvat pitää kieltää. Elokuvat ovat pahoja, emmekä tarvitse niitä”, sanoi yksiselitteisesti uskonnollisen poliisin johtaja Ibrahim al-Ghaith, joka on Saudi-Arabian toiseksi vaikutusvaltaisin islaminoppinut.
Lähteenä on käytetty Ylen nettiuutisia
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2008/12/elokuva_saapui_saudi-arabiaan_ensi_kertaa_vuosikymmeniin_443424.html
Elokuvalla on ollut niin suuri kysyntä, että kymmenen päivän aikana on jouduttu järjestämään joka päivä kahdeksan näytöstä. Saleihin on otettu myös naisia, joka on ollut hyvin poikkeuksellista maan tiukkojen islamilaisten sääntöjen takia.
Tämä tapaus vaikuttaisi hyvältä kehitykseltä tässä islamin 600-luvun aavikkopaimentolaisten kulttuuriin jumittamassa maassa. Valitettavasti Saudi-Arabian islamilainen uskonnollinen poliisi on tuominnut elokuvan esittämisen. Saudia-Arabiassa uskonnollinen poliisi valvoo islamilaisten lakien noudattamista. ”Kantamme on selvä, elokuvat pitää kieltää. Elokuvat ovat pahoja, emmekä tarvitse niitä”, sanoi yksiselitteisesti uskonnollisen poliisin johtaja Ibrahim al-Ghaith, joka on Saudi-Arabian toiseksi vaikutusvaltaisin islaminoppinut.
Lähteenä on käytetty Ylen nettiuutisia
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2008/12/elokuva_saapui_saudi-arabiaan_ensi_kertaa_vuosikymmeniin_443424.html
tiistai, syyskuu 02, 2008
Viisi sataa vuotta rauhallista rinnakkaiseloa?
Islamin oppineet puhuvat usein islamin ensimmäisistä vuosisadoista viitenä rauhallisen rinnakkaiselon vuosisatana, jonka ristiretkeläiset tuhosivat hyökkäyksellään Jerusalemiin. Ristiretkeläiset olisivat tämän näkemyksen mukaan päättäneet ”rauhan ajan”. Seuraavassa käydään läpi tämä ”rauhallisen rinnakkaiselon vuosisadat” ja tarkastellaan mitä tänä aikana tapahtui. Esitetyt tapahtumat ovat historian tosiasioita, jotka voi tarkastaa historian kirjoista. Tekstillä ei mitenkään puolusteta ristiretkiä eikä mitään sotaa, jota käydään uskonnollisista tai mistään muustakaan syystä. Sota on aina sikamaista hommaa.
Tarkalleen ottaen käsiteltävä aikakausi oli 463 vuotta. Muhammed kuoli Medinassa kesäkuun 8. päivänä 632 AD ja ensimmäiset ristiretkeläiset hyökkäsivät muslimien hallitsemaan Palestiinaan 1079 AD. Tämä 463 vuotta eivät valitettavasti olleet rauhallisen rinnakkaiselon aikaa, vaan Muhammedin opetuksen ja esimerkin innoittamien muslimijoukkojen valloitus- ja ryöstöretkiä Välimeren ympäristössä ja Saudi-Arabiasta itään Intiaan asti.
Ensimmäisen vuosituhannen puolessavälissä Välimeren ympäristövaltiot olivat pääuskonnoltaan kristillisiä. Rooman valtakunnassa kristillisyys oli valtionuskontona 400 AD eteenpäin. Näille kristillisille valtioille islamin ”rauhanomainen rinnakkaiselo” oli neljän ja puolenvuosisadan mittainen ajanjakso, jolloin arabi- ja berberi-muslimit hyökkäsivät, tunkeutuivat ja miehittivät nämä maat. Hyökkäyksissä ja miehityksessä ryöstettiin omaisuutta, kaapattiin orjia, tuhottiin kirkkoja ja muita rakennuksia ja ennen kaikkea levitettiin poliittis-uskonnollista islamia välimerta ympäröiviin maihin Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Eurooppaan.
Muhammedin kuoleman aikoihin Arabiassa ja Persian valtakunnassa oli kukoistavia kristillisiä ja juutalaisia yhteisöjä. Koko välimeren ympäristön väestö, Euroopan, Afrikan ja Aasian alueella, oli pääosin kristittyjä.
Arabian muslimit valloittivat Muhammedin ilmestysten ja esimerkin mukaisesti muutamassa vuodessa itäisen Rooman (Bysantin) ja 633 AD Mesopotamian. Persian valtakunta sortui muutamassa vuodessa muslimiarabiheimojen hyökkäyksessä. Persian hallitsija Yazdagid karkotettiin Sogdianaan (Uzbekistan), jossa hänet myöhemmin murhattiin.
Damaskus valloitettiin 635 AD ja Jerusalem viisi vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen helmikuussa 638 AD.
Muhammedin seuraajat valtasivat Aleksandrian 643 AD. Tästä alkoi lähes tuhatvuotisen hellenistisen kulttuurin loppu Lähi-idässä.
Muslimiarmeijat valloittivat Kyproksen 649 AD sekä Rhodoksen 653 AD ja olivat vallanneet koko Pohjois-Afrikan 698 AD mennessä.
Muhammedin kuolemasta ei ollut kulunut kahdeksaakymmentä vuotta kun muslimit hyökkäsivät Tangerista Gibraltarin salmen yli Euroopan puolelle Etelä-Espanjaan vuonna 711. Etelä-Espanjassa muslimit surmasivat Guadaleten taistelussa Länsigoottien kuninkaan ja kansanjohtajat ja valloittivat heidän valtakuntansa. Vuonna 721 arabi-berberiarmeija kukisti Syrakusan (Sisilian itärannikolla) ja suunnittelivat sieltä käsin Etelä-Ranskan valloitusta.
Vuonna 730 Etelä-Ranskan Narbonne oli kukistettu. Keväällä 732 Adb al-Rahman ibn Abdullah al-Ghafiqi tuhosi Bordeaux’n ja poltti sen kirkot. Pointiers’n muurien ulkopuolinen basilika (basilikaksi kutsutaan suurimpia ja tärkeimpiä kirkkorakennuksia) ryöstettiin ja ’Abd al-Rahman suuntasi Tours’iin. Frankit kuitenkin voittivat hänen armeijansa ja surmasivat ’Abd al-Rahmanin ennen Tours’ia.
Muslimien hyökkäykset Ranskaan jatkuivat. Arabit valloittivat Avignon kaksi vuotta myöhemmin. Lyon piiritettiin 743. Vuonna 759 muslimiarmeija onnistuttiin karkottamaan Narbonnesta ja 838 Marseillesta.
Muslimien hyökkäykset löivät leimansa Italiaan 800-luvun alussa. Ponzan saari ja Ischia valloitettiin ja muslimiarmeija piiritti Civitavecchian 813.
Muslimit kukistivat Kreetan vuonna 826 ja pitivät saarta tukikohtanaan vuoteen 961 asti. Sisilia valloitettiin kokonaan 859.
Berberi-päällikkö Khalfun valloitti Barin (Etelä-Italia) 840. Muslimijoukot hallitsivat Kaakkois-Italian rannikkoa Barista Calibriaan vuoteen 871.
Elokuun 23. päivänä 846 muslimiarmeija saapui Pohjois-Afrikasta 73 laivalla Ostiaan Tiber-joen (Italia, Rooma) suulle. Armeijaan kuului 11 000 sotilasta ja 500 hevosta. Armeija turmeli ja hajotti hyökkäyksensä aikana kirkollisia pyhiä paikkoja, useita kirkkoja ja julkisia rakennuksia, mutta ei saanut vallattua itse kaupunkia.
Muslimiarmeijan seuraava hyökkäys Roomaan kolmen vuoden kuluttua torjuttiin Naplesin, Malfin ja Gaetan liittouduttua keskenään.
Arabi-joukot valloittivat ja pitivät hallussaan Taranton kaupungin Apuliassa (Kaakkois-Italia) vuosina 847 - 880. Muslimiarmeijat valtasivat Maltan 870. Louis II valloitti takaisin Saraseenien manner-Italian pääkaupungin, Barin, 871. Bari oli muslimijoukkojen hallinnassa noin 30 vuotta.
Tästä hetkestä, jota useat muslimioppineet kutsuvat ”rauhallisen rinnakkaiselon” ajaksi oli vielä 223 vuotta ensimmäiseen ristiretkeen. Hyökkäykset, valloitukset ja miehitykset jatkuivat.
Muslimiarmeijat hyökkäsivät voimakkaasti myös Bysanttia (Itä-Rooma) vastaan. Konstanttinopoliin hyökättiin 673. Joukot eivät kuitenkaan onnistuneet tällöin valloittamaan kaupunkia. Toinen hyökkäys tehtiin 732, Leo Isaurian onnistui kuitenkin torjumaan hyökkäyksen. Muslimit onnistuivat valtaamaan Konstanttinopolin vasta 1453.
Hyökkääjät suunnittelivat Pohjois-Italian valloittamista. Armeijat olivat valloittaneet itselleen leiripaikkoja Alpeilta. Tärkein näistä oli muslimien vuonna 889 valloittama Fraxineto (Frejus) lähellä Toulonia. Näistä tukikohdistaan joukot tekivät ryöstöretkiä Provenceen ja Pohjois-Italiaan, ja ryöstivät ja tappoivat Roomaan matkalla olevia pyhiinvaeltajia. Vasta vuonna 972 Provencen herttua William onnistui ajamaan muslimijoukot pois vallatusta Faxinetosta.
Kreikassa muslimijoukot tuhosivat Demestrian vuonna 902 ja Tessalonikan, joka oli Bysantin toiseksi suurin kaupunki, vuonna 904. Muslimit valloittivat Hyaselan Carsinassa 887 ja Amasian Vähässä-Aasiassa. Amasian Piispa Malecenus pyysi apua Roomasta, mutta ei saanut sitä.
Vuonna 915 bysanttilainen amiraali Picingli, Pohjois-Italian prinssit ja Pohjois-Italian kuningas Berengarius hyökkäsivät Koillis-Italian vallanneita muslimeja vastaan ja onnistuivat voittamaan ja karkoittamaan heidät.
Ya’kub bin Ishaq hyökkäsin Genoaan (Luoteis-Italia) ja valloitti sen vuonna 935.
Egyptin kalifi Fatimid lähetti uuden armeijan Etelä-Italiaan 976. Saksan keisari Otho II onnistui voittamaan tämän armeijan, mutta heinäkuussa 928 hän hävisi uuden taistelun Etelä-Italiasta.
Muslimivalloittajat karkottivat Damaskoksen arkkipiispa, Sergiuksen 977. Hän sai turvapaikan Roomasta.
Vuosituhannen alussa muslimit tekivät ryöstöretkiä Sardiineilta käsin Italian rannikolle Pisasta Roomaan asti. Joukot valtasivat Cosenzan Etelä-Italiasta 1010 ja valloittivat koko Sardiinian 1015 Abu Hosein Mogehidin johtamina. Genoan ja Pisan yhdistyneet joukot hyökkäsivät laivoilla Sardiniaan 1017 ja löysivät muslimijoukkojen ristiinnaulitsemia sardiinialaisia kristittyjä. Joukot ajoivat Abu Hosein Mogehidin armeijan pois saarelta. Mogehid pyrki valtaamaan Sardiinian saaren uudelleen, mutta ei onnistunut siinä.
Hyökkäävät muslimijoukot tuhosivat Espanjan Antibesin vuonna 1003, Italian Pisan 1005 ja uudelleen 1016 sekä Narbonnen vuonna 1020.
Vuonna 1009 Egyptin Fatimid Kalifi, abu-’Ali Mansu al-Hakim komensi tuhomaan pyhän haudan kirkon Jerusalemissa. Kristityiltä kiellettiin pääsy tuhottuun paikkaan 11 vuoden ajaksi ja tuhottua kirkkoa ei annettu kunnostaa.
Turkkilaisen Seljukin Jerusalemin valtaus 1076 vaikeutti edelleen matkustusta Jerusalemiin. Vierailijoilta vaadittiin veroja, heitä voitiin kohdella huonosti, ryöstää ja jopa kaapata orjiksi.
Afrikassa oli 400-luvulla, 200 vuotta ennen Muhammedia, noin 700 katolista piispaa. Muslimien miehityksen jälkeen 900-luvun puolessavälissä heitä oli enää 40 jäljellä. Vuonna 1050 tämän ”rauhallisen yhteiselon” kauden jälkeen heitä oli jäljellä vuonna 1050 enää viisi ja vuonna 1076 enää kaksi.
Muhamedin kuoleman jälkeen 632 oli kulunut 463 vuotta ensimmäiseen vuoden 1095 ristiretkeen, joka oli suunnattu vapauttamaan muslimijoukkojen valtaamia alueita. Tämä neljä ja puoli vuosisataa ei ollut rauhallisen yhteiselon aikaan muslimien ja Euroopan tai Bysantin kristittyjen välillä. Muslimijoukot hyökkäsivät jatkuvasti Euroopan ja Bysantin alueelle. Ajanjakso ei ollut rauhallisen yhteiselon aikaa myöskään niille kristityille, jotka elivät muslimien miehittämillä alueilla. He pystyivät elämään ainoastaan pitämällä mahdollisimman matalaa profiilia, maksamalla ”jizya” eli ylimääräistä veroa, jota otettiin vain ei-muslimeilta ja hyväksymällä epätoivotun henkilön statuksen alueilla jotka olivat kuuluneet heille ennen muslimivalloittajia.
Näiden yli neljän ja puolen vuosisadan muslimi-invaasioiden jälkeen maaliskuussa 1095 Piacenzan ja Claremont’n kokoontumisessa päätettiin varustaa eurooppalaiset joukot ensimmäiselle ristiretkelle.
Tarkalleen ottaen käsiteltävä aikakausi oli 463 vuotta. Muhammed kuoli Medinassa kesäkuun 8. päivänä 632 AD ja ensimmäiset ristiretkeläiset hyökkäsivät muslimien hallitsemaan Palestiinaan 1079 AD. Tämä 463 vuotta eivät valitettavasti olleet rauhallisen rinnakkaiselon aikaa, vaan Muhammedin opetuksen ja esimerkin innoittamien muslimijoukkojen valloitus- ja ryöstöretkiä Välimeren ympäristössä ja Saudi-Arabiasta itään Intiaan asti.
Ensimmäisen vuosituhannen puolessavälissä Välimeren ympäristövaltiot olivat pääuskonnoltaan kristillisiä. Rooman valtakunnassa kristillisyys oli valtionuskontona 400 AD eteenpäin. Näille kristillisille valtioille islamin ”rauhanomainen rinnakkaiselo” oli neljän ja puolenvuosisadan mittainen ajanjakso, jolloin arabi- ja berberi-muslimit hyökkäsivät, tunkeutuivat ja miehittivät nämä maat. Hyökkäyksissä ja miehityksessä ryöstettiin omaisuutta, kaapattiin orjia, tuhottiin kirkkoja ja muita rakennuksia ja ennen kaikkea levitettiin poliittis-uskonnollista islamia välimerta ympäröiviin maihin Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Eurooppaan.
Muhammedin kuoleman aikoihin Arabiassa ja Persian valtakunnassa oli kukoistavia kristillisiä ja juutalaisia yhteisöjä. Koko välimeren ympäristön väestö, Euroopan, Afrikan ja Aasian alueella, oli pääosin kristittyjä.
Arabian muslimit valloittivat Muhammedin ilmestysten ja esimerkin mukaisesti muutamassa vuodessa itäisen Rooman (Bysantin) ja 633 AD Mesopotamian. Persian valtakunta sortui muutamassa vuodessa muslimiarabiheimojen hyökkäyksessä. Persian hallitsija Yazdagid karkotettiin Sogdianaan (Uzbekistan), jossa hänet myöhemmin murhattiin.
Damaskus valloitettiin 635 AD ja Jerusalem viisi vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen helmikuussa 638 AD.
Muhammedin seuraajat valtasivat Aleksandrian 643 AD. Tästä alkoi lähes tuhatvuotisen hellenistisen kulttuurin loppu Lähi-idässä.
Muslimiarmeijat valloittivat Kyproksen 649 AD sekä Rhodoksen 653 AD ja olivat vallanneet koko Pohjois-Afrikan 698 AD mennessä.
Muhammedin kuolemasta ei ollut kulunut kahdeksaakymmentä vuotta kun muslimit hyökkäsivät Tangerista Gibraltarin salmen yli Euroopan puolelle Etelä-Espanjaan vuonna 711. Etelä-Espanjassa muslimit surmasivat Guadaleten taistelussa Länsigoottien kuninkaan ja kansanjohtajat ja valloittivat heidän valtakuntansa. Vuonna 721 arabi-berberiarmeija kukisti Syrakusan (Sisilian itärannikolla) ja suunnittelivat sieltä käsin Etelä-Ranskan valloitusta.
Vuonna 730 Etelä-Ranskan Narbonne oli kukistettu. Keväällä 732 Adb al-Rahman ibn Abdullah al-Ghafiqi tuhosi Bordeaux’n ja poltti sen kirkot. Pointiers’n muurien ulkopuolinen basilika (basilikaksi kutsutaan suurimpia ja tärkeimpiä kirkkorakennuksia) ryöstettiin ja ’Abd al-Rahman suuntasi Tours’iin. Frankit kuitenkin voittivat hänen armeijansa ja surmasivat ’Abd al-Rahmanin ennen Tours’ia.
Muslimien hyökkäykset Ranskaan jatkuivat. Arabit valloittivat Avignon kaksi vuotta myöhemmin. Lyon piiritettiin 743. Vuonna 759 muslimiarmeija onnistuttiin karkottamaan Narbonnesta ja 838 Marseillesta.
Muslimien hyökkäykset löivät leimansa Italiaan 800-luvun alussa. Ponzan saari ja Ischia valloitettiin ja muslimiarmeija piiritti Civitavecchian 813.
Muslimit kukistivat Kreetan vuonna 826 ja pitivät saarta tukikohtanaan vuoteen 961 asti. Sisilia valloitettiin kokonaan 859.
Berberi-päällikkö Khalfun valloitti Barin (Etelä-Italia) 840. Muslimijoukot hallitsivat Kaakkois-Italian rannikkoa Barista Calibriaan vuoteen 871.
Elokuun 23. päivänä 846 muslimiarmeija saapui Pohjois-Afrikasta 73 laivalla Ostiaan Tiber-joen (Italia, Rooma) suulle. Armeijaan kuului 11 000 sotilasta ja 500 hevosta. Armeija turmeli ja hajotti hyökkäyksensä aikana kirkollisia pyhiä paikkoja, useita kirkkoja ja julkisia rakennuksia, mutta ei saanut vallattua itse kaupunkia.
Muslimiarmeijan seuraava hyökkäys Roomaan kolmen vuoden kuluttua torjuttiin Naplesin, Malfin ja Gaetan liittouduttua keskenään.
Arabi-joukot valloittivat ja pitivät hallussaan Taranton kaupungin Apuliassa (Kaakkois-Italia) vuosina 847 - 880. Muslimiarmeijat valtasivat Maltan 870. Louis II valloitti takaisin Saraseenien manner-Italian pääkaupungin, Barin, 871. Bari oli muslimijoukkojen hallinnassa noin 30 vuotta.
Tästä hetkestä, jota useat muslimioppineet kutsuvat ”rauhallisen rinnakkaiselon” ajaksi oli vielä 223 vuotta ensimmäiseen ristiretkeen. Hyökkäykset, valloitukset ja miehitykset jatkuivat.
Muslimiarmeijat hyökkäsivät voimakkaasti myös Bysanttia (Itä-Rooma) vastaan. Konstanttinopoliin hyökättiin 673. Joukot eivät kuitenkaan onnistuneet tällöin valloittamaan kaupunkia. Toinen hyökkäys tehtiin 732, Leo Isaurian onnistui kuitenkin torjumaan hyökkäyksen. Muslimit onnistuivat valtaamaan Konstanttinopolin vasta 1453.
Hyökkääjät suunnittelivat Pohjois-Italian valloittamista. Armeijat olivat valloittaneet itselleen leiripaikkoja Alpeilta. Tärkein näistä oli muslimien vuonna 889 valloittama Fraxineto (Frejus) lähellä Toulonia. Näistä tukikohdistaan joukot tekivät ryöstöretkiä Provenceen ja Pohjois-Italiaan, ja ryöstivät ja tappoivat Roomaan matkalla olevia pyhiinvaeltajia. Vasta vuonna 972 Provencen herttua William onnistui ajamaan muslimijoukot pois vallatusta Faxinetosta.
Kreikassa muslimijoukot tuhosivat Demestrian vuonna 902 ja Tessalonikan, joka oli Bysantin toiseksi suurin kaupunki, vuonna 904. Muslimit valloittivat Hyaselan Carsinassa 887 ja Amasian Vähässä-Aasiassa. Amasian Piispa Malecenus pyysi apua Roomasta, mutta ei saanut sitä.
Vuonna 915 bysanttilainen amiraali Picingli, Pohjois-Italian prinssit ja Pohjois-Italian kuningas Berengarius hyökkäsivät Koillis-Italian vallanneita muslimeja vastaan ja onnistuivat voittamaan ja karkoittamaan heidät.
Ya’kub bin Ishaq hyökkäsin Genoaan (Luoteis-Italia) ja valloitti sen vuonna 935.
Egyptin kalifi Fatimid lähetti uuden armeijan Etelä-Italiaan 976. Saksan keisari Otho II onnistui voittamaan tämän armeijan, mutta heinäkuussa 928 hän hävisi uuden taistelun Etelä-Italiasta.
Muslimivalloittajat karkottivat Damaskoksen arkkipiispa, Sergiuksen 977. Hän sai turvapaikan Roomasta.
Vuosituhannen alussa muslimit tekivät ryöstöretkiä Sardiineilta käsin Italian rannikolle Pisasta Roomaan asti. Joukot valtasivat Cosenzan Etelä-Italiasta 1010 ja valloittivat koko Sardiinian 1015 Abu Hosein Mogehidin johtamina. Genoan ja Pisan yhdistyneet joukot hyökkäsivät laivoilla Sardiniaan 1017 ja löysivät muslimijoukkojen ristiinnaulitsemia sardiinialaisia kristittyjä. Joukot ajoivat Abu Hosein Mogehidin armeijan pois saarelta. Mogehid pyrki valtaamaan Sardiinian saaren uudelleen, mutta ei onnistunut siinä.
Hyökkäävät muslimijoukot tuhosivat Espanjan Antibesin vuonna 1003, Italian Pisan 1005 ja uudelleen 1016 sekä Narbonnen vuonna 1020.
Vuonna 1009 Egyptin Fatimid Kalifi, abu-’Ali Mansu al-Hakim komensi tuhomaan pyhän haudan kirkon Jerusalemissa. Kristityiltä kiellettiin pääsy tuhottuun paikkaan 11 vuoden ajaksi ja tuhottua kirkkoa ei annettu kunnostaa.
Turkkilaisen Seljukin Jerusalemin valtaus 1076 vaikeutti edelleen matkustusta Jerusalemiin. Vierailijoilta vaadittiin veroja, heitä voitiin kohdella huonosti, ryöstää ja jopa kaapata orjiksi.
Afrikassa oli 400-luvulla, 200 vuotta ennen Muhammedia, noin 700 katolista piispaa. Muslimien miehityksen jälkeen 900-luvun puolessavälissä heitä oli enää 40 jäljellä. Vuonna 1050 tämän ”rauhallisen yhteiselon” kauden jälkeen heitä oli jäljellä vuonna 1050 enää viisi ja vuonna 1076 enää kaksi.
Muhamedin kuoleman jälkeen 632 oli kulunut 463 vuotta ensimmäiseen vuoden 1095 ristiretkeen, joka oli suunnattu vapauttamaan muslimijoukkojen valtaamia alueita. Tämä neljä ja puoli vuosisataa ei ollut rauhallisen yhteiselon aikaan muslimien ja Euroopan tai Bysantin kristittyjen välillä. Muslimijoukot hyökkäsivät jatkuvasti Euroopan ja Bysantin alueelle. Ajanjakso ei ollut rauhallisen yhteiselon aikaa myöskään niille kristityille, jotka elivät muslimien miehittämillä alueilla. He pystyivät elämään ainoastaan pitämällä mahdollisimman matalaa profiilia, maksamalla ”jizya” eli ylimääräistä veroa, jota otettiin vain ei-muslimeilta ja hyväksymällä epätoivotun henkilön statuksen alueilla jotka olivat kuuluneet heille ennen muslimivalloittajia.
Näiden yli neljän ja puolen vuosisadan muslimi-invaasioiden jälkeen maaliskuussa 1095 Piacenzan ja Claremont’n kokoontumisessa päätettiin varustaa eurooppalaiset joukot ensimmäiselle ristiretkelle.
lauantai, elokuu 09, 2008
"Muslimit valtaavat Rooman"
Kuva: Vanha kirkko Etelä-Espanjan Malagassa.
"Islam kukistaa Rooman", julisti Jordanian entinen uskontoministeri palestiinalaisen Al-Aksa -kanavan tv-haastattelussa. Entinen minsteri Ali Al-Faqir vuodatti haastattelussa vihaa länsimaita ja kristinuskoa kohtaan. Toukokuun alun (2008) haastattelussa Al-Faqir julisti, että "vihollisen miehittämät islamilaiset maat ovat kohta jälleen islamilaisia". Al-Faqirin mukaan muslimit valtaavat Rooman samalla tavalla kuin he valtasivat Konstanttinaopolin vuonna 1453.
Samalla kun Al-Faqir julistaa muslimien vallanneen kristinuskoisen Konstanttinopolin, hän unohtaa, että Konstanttinopoli samoin kuin Pohjois-Afrikka (Marokko, Tunisia, Algeria, Egypti, jne.), Lähi-Itä (Turkki, Jordania, Syyria, jne.) ovat olleet kristillisiä jo ennen Muhammedia ja islamin syntyä 500-luvulla AD. Muslimijoukot valloittivat ja islamilaistivat nämä maat Muhammedin kuoleman jälkeen 600 - 1000 AD. Al-Faqir julisti muslimien valloittavan myös Espanjan, joka hänen mukaansa on vanhastaa islamilaista aluetta. Muslimit nimittäin valloittivat Etelä-Espanjan asevoimin 700-luvulla. Tätä ennen alue oli ollut kristillinen jo 400 vuotta. Espanjan ensimmäinen kirkolliskokous pidettiin 306 AD.
Lähteenä käytetty mm. Sana-lehden artikkelia "Islam kukistaa Rooman".
Sudanin presidentti haastettu syytteisiin kansanmurhasta
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC asetti Sudanin vallassa olevan presidentin Omar Hassan al-Bashirin syytteeseen Darfurin kansanmurhasta 14.7.2008. Sudanin presidentti ja Khartumin hallinto ovat tukeneet puolisotilaallisten islamististen janjaweed-joukkojen tekemää kansanmurhaa Darfurissa. Odotetusti Arabiliitto ja Kiina ovat esittäneet kritiikkiä syytteestä. Kiina myy aseita Sudanille.
Rikostuomioistuin haluaa syytteellään edistää paikalleen pysähtynyttä rauhanprosessia. Sudanin arabi-hallitus ei ole halukas lopettamaan Darfurin Fur-, Maslin- ja Zaghawa-heimojen etnisiä ja uskonnollisia puhdistuksia, ja kansanmurha jatkuu.
YK on ollut avuton (tai haluton) viemään rauhanprosessia eteenpäin. Mikäli al-Bashirin kansanmurhasyyte menee YK:n turvallisuusneuvoston pöydälle, paine Sudanin hallinnon suuntaan kasvaa. Tällöin rauhanprosessi olisi mahdollista saada uudelleen liikkeelle. ICC on jo langettanut Sudanin hallituksen ministeri Ahmed Harunille ja sotilasjohtaja Ali Hushayble kansanmurhasyytteet.
Ennen ajanlaskun alkua Sudanin alueella oli Kusin ja Nubian kuningaskunnat. Arabien muslimiarmeijat valloittivat Sudanin 600-luvulla. Maa oli tällöin jakautunut pieniin kuningaskuntiin. Egypti valloitti 1800-luvun alussa Pohjois-Sudanin. Eteläosa jäi paikallisten heimojen valtaan. Islamistinen liike valloitti maan länsi- ja keskiosat 1800-luvun lopulla.
Britit valloittivat maan 1898 ja maata hallitsi tämän jälkeen englantilais-egyptiläinen yhteishallinto. Sudan itsenäistyi vuonna 1956 Britannian ja Egyptin hallinnasta. Ensimmäinen sisällissota alkoi heti maan itsenäistyttyä ja sota jatkui vuoteen 1972. Toinen sota puhkesi vuonna 1983, kun presidentti Nimeri julisti islamilaisen lain, sharian, maahan.
Sota hiljeni 80-luvun lopussa, mutta lähti uudelleen käyntiin vuonna 1989, kun Kenraali Omar al-Bashir suoritti sotilasvallankaappauksen. Kenraalin taustavoimina toimi järjestö nimeltään National Islamic Front, jota johtaa Hasan al-Rurabi. Tämä järjestö julisti jihadin eli "pyhän sodan" yhdessä Kharumin hallituksen kanssa etelän kristittyjä ja animisteja vastaa.
Pohjoisen Khartumin hallitus allekirjoitti rauhansopimuksen etelän kapinallisten kanssa vuonna 2005. Etniset puhdistukset alkoivat Darfurissa 2003. Väkivallan takia Darfurissa on 2 milj. ihmistä joutunut pakolaisiksi.
Lähteenä käytetty mm. Suomen Kuvalehti nro 32/2008, s. 57.
Rikostuomioistuin haluaa syytteellään edistää paikalleen pysähtynyttä rauhanprosessia. Sudanin arabi-hallitus ei ole halukas lopettamaan Darfurin Fur-, Maslin- ja Zaghawa-heimojen etnisiä ja uskonnollisia puhdistuksia, ja kansanmurha jatkuu.
YK on ollut avuton (tai haluton) viemään rauhanprosessia eteenpäin. Mikäli al-Bashirin kansanmurhasyyte menee YK:n turvallisuusneuvoston pöydälle, paine Sudanin hallinnon suuntaan kasvaa. Tällöin rauhanprosessi olisi mahdollista saada uudelleen liikkeelle. ICC on jo langettanut Sudanin hallituksen ministeri Ahmed Harunille ja sotilasjohtaja Ali Hushayble kansanmurhasyytteet.
Ennen ajanlaskun alkua Sudanin alueella oli Kusin ja Nubian kuningaskunnat. Arabien muslimiarmeijat valloittivat Sudanin 600-luvulla. Maa oli tällöin jakautunut pieniin kuningaskuntiin. Egypti valloitti 1800-luvun alussa Pohjois-Sudanin. Eteläosa jäi paikallisten heimojen valtaan. Islamistinen liike valloitti maan länsi- ja keskiosat 1800-luvun lopulla.
Britit valloittivat maan 1898 ja maata hallitsi tämän jälkeen englantilais-egyptiläinen yhteishallinto. Sudan itsenäistyi vuonna 1956 Britannian ja Egyptin hallinnasta. Ensimmäinen sisällissota alkoi heti maan itsenäistyttyä ja sota jatkui vuoteen 1972. Toinen sota puhkesi vuonna 1983, kun presidentti Nimeri julisti islamilaisen lain, sharian, maahan.
Sota hiljeni 80-luvun lopussa, mutta lähti uudelleen käyntiin vuonna 1989, kun Kenraali Omar al-Bashir suoritti sotilasvallankaappauksen. Kenraalin taustavoimina toimi järjestö nimeltään National Islamic Front, jota johtaa Hasan al-Rurabi. Tämä järjestö julisti jihadin eli "pyhän sodan" yhdessä Kharumin hallituksen kanssa etelän kristittyjä ja animisteja vastaa.
Pohjoisen Khartumin hallitus allekirjoitti rauhansopimuksen etelän kapinallisten kanssa vuonna 2005. Etniset puhdistukset alkoivat Darfurissa 2003. Väkivallan takia Darfurissa on 2 milj. ihmistä joutunut pakolaisiksi.
Lähteenä käytetty mm. Suomen Kuvalehti nro 32/2008, s. 57.
Vaietut miehitetyt alueet
Maailmalla on ainakin kolme miehitettyä aluetta, jotka ovat unohdettu melko totaalisesti. Marokon suorittamasta Länsi-Saharan miehityksestä ja Turkin miehittämästä Pohjois-Kyproksesta ei puhuta paljon mediassa. Etelä-Kypros on EU:n jäsen. Miksi EU on näin saamaton oman alueensa miehittämistä kohtaan? Länsi-Sahara on ollut miehitettynä jo 30 vuotta YK:n päätöksistä huolimatta.
Kypros itsenäistyi Britanniasta 1960. Vuonna 1974 Turkkilaiset joukot miehittävät saaren pohjoisosa. Kansainvälinen yhteisö tuomitsi miehityksen. Vuonna 1983 turkkilainen osa Kyprosta julistautui itsenäiseksi Pohjois-Kyproksen turkkilaiseksi tasavallaksi. Turkki on ainut valtio, joka on tunnustanut tämän itsenäisyysjulistuksen. Ainoastaan eteläinen Kyproksen tasavallan hallitus on kansainvälisesti tunnustettu. Turkkilaiset ovat tuhonneet väkivaltaisuuksissa kreikkalaisen väestön rakennuksia runsaasti. Esimerkiksi 133 ortodoksista kirkkoa on tuhottu täysin. Lisäksi 768 kirkkoa ja luostaria on muutettu moskeijoiksi, kasarmeiksi tai sairaaloiksi.
Kolmas miehitetty alue on Indonesian Papua. Huolimatta Papuan enemmistön vaatimuksista alue ei ole saanut itsemääräämisoikeuksia. Päinvastoin Indonesian hallinto pyrkii vähentämään alueen autonomisia oikeuksia ja islamilaistaa aluetta aktiivisesti.
Kypros itsenäistyi Britanniasta 1960. Vuonna 1974 Turkkilaiset joukot miehittävät saaren pohjoisosa. Kansainvälinen yhteisö tuomitsi miehityksen. Vuonna 1983 turkkilainen osa Kyprosta julistautui itsenäiseksi Pohjois-Kyproksen turkkilaiseksi tasavallaksi. Turkki on ainut valtio, joka on tunnustanut tämän itsenäisyysjulistuksen. Ainoastaan eteläinen Kyproksen tasavallan hallitus on kansainvälisesti tunnustettu. Turkkilaiset ovat tuhonneet väkivaltaisuuksissa kreikkalaisen väestön rakennuksia runsaasti. Esimerkiksi 133 ortodoksista kirkkoa on tuhottu täysin. Lisäksi 768 kirkkoa ja luostaria on muutettu moskeijoiksi, kasarmeiksi tai sairaaloiksi.
Kolmas miehitetty alue on Indonesian Papua. Huolimatta Papuan enemmistön vaatimuksista alue ei ole saanut itsemääräämisoikeuksia. Päinvastoin Indonesian hallinto pyrkii vähentämään alueen autonomisia oikeuksia ja islamilaistaa aluetta aktiivisesti.
lauantai, helmikuu 16, 2008
Islam Euroopassa
Kuvassa Britanian muslimeja mielenosoituksessa Tanskan suurlähetystön edessä pilapiirroksia vastaan 3.2.2006.
Islamismin vaikutuksesta Euroopassa kertoo se, että Muhammed-pilakuvan tekijä elää jatkuvasti hengenvaarassa Tanskassa. Tanskan poliisi pidätti 12.2.08 tiistaina kolme muslimia murha-aikeista epäilynä. Murhasuunnitelman kohteena oli yksi Muhammed-pilakuvan tekijöistä. Pidätetyistä yksi oli marokkolaissyntyinen Tanskan kansalainen ja kaksi tunisialaista.
Kuulustelujen jälkeen tanskalainen vapautetaan ja tunisialaiset karkoitetaan. Murhan kohteena olisi ollut piirtäjä, joka toteutti Muhammed-hahmon, jolla oli pommi piilotettuna turbaaniin. Kuva julkaistiin yhdessä muiden piirrosten kanssa Jyllands-posten-lehdessä syyskuussa 2005. Kuvien aiheuttaman kohun aikana muslimijohtajat Euroopassa vakuuttelivat, että islam ei ole pilapiirrosten osoittama väkivaltainen uskonto. Satojen tuhansien muslimien väkivaltainen reaktio pilakuvista kuitenkin osoitti toista, samoin kuin tämä viimeisin murhasuunnitelma.
Kuvan piirtäjä on ollut useita kuukausia jatkuvassa poliisivartioinissa, koska hänen perheelleen on lähetetty tappouhkausia. Piirtäjän asuinpaikkaa on myös vaihdettu usein.
Hollannissa taas pelätään Koraania kritisoivan filmin julkaisemista. Hollantilainen kansanedustaja Geert Wilder valmistelee oman kertomuksensa mukaan lyhytfilmiä, jonka tarkoituksen on kertoa miten vaarallinen kirja Koraani on. Filmi on tarkoitettu julkaista maaliskuussa 2008. Filmin pelätään laukaisevan väkivaltaisen reagtion muslimiväestössä.
Muslimeja Tanskan 5,4 miljoonaisesta väestöstä on noin puolimiljoonaa. Hollanin muslimien määrä on 400 000. Hollannin väkiluku on kokonaisuudessaa 16 miljoonaa. Suomessa muslimeja on 20 000 - 30 000.
Lähteenä käytetty mm. Uutislehti 100. 13.2.2008
Kuulustelujen jälkeen tanskalainen vapautetaan ja tunisialaiset karkoitetaan. Murhan kohteena olisi ollut piirtäjä, joka toteutti Muhammed-hahmon, jolla oli pommi piilotettuna turbaaniin. Kuva julkaistiin yhdessä muiden piirrosten kanssa Jyllands-posten-lehdessä syyskuussa 2005. Kuvien aiheuttaman kohun aikana muslimijohtajat Euroopassa vakuuttelivat, että islam ei ole pilapiirrosten osoittama väkivaltainen uskonto. Satojen tuhansien muslimien väkivaltainen reaktio pilakuvista kuitenkin osoitti toista, samoin kuin tämä viimeisin murhasuunnitelma.
Kuvan piirtäjä on ollut useita kuukausia jatkuvassa poliisivartioinissa, koska hänen perheelleen on lähetetty tappouhkausia. Piirtäjän asuinpaikkaa on myös vaihdettu usein.
Hollannissa taas pelätään Koraania kritisoivan filmin julkaisemista. Hollantilainen kansanedustaja Geert Wilder valmistelee oman kertomuksensa mukaan lyhytfilmiä, jonka tarkoituksen on kertoa miten vaarallinen kirja Koraani on. Filmi on tarkoitettu julkaista maaliskuussa 2008. Filmin pelätään laukaisevan väkivaltaisen reagtion muslimiväestössä.
Muslimeja Tanskan 5,4 miljoonaisesta väestöstä on noin puolimiljoonaa. Hollanin muslimien määrä on 400 000. Hollannin väkiluku on kokonaisuudessaa 16 miljoonaa. Suomessa muslimeja on 20 000 - 30 000.
Lähteenä käytetty mm. Uutislehti 100. 13.2.2008
sunnuntai, helmikuu 03, 2008
Armenialaisten kansanmurha
Kuva: Hagia Sofia (Pyhä Viisaus) kirkko rakennettiin vuonna 537. Turkkilaisten vallattua Konstanttinopolin 1453 kirkkosta tehtiin moskeija. Vuonna 1934 nykyisen Turkin perustaja Kemal Atatürk määräisi rakennuksen museoksi. Rakennus sijaitsee Istanbulissa.
Nykyisen Turkin alueella islamilaisessa Ottomaanien valtakunnassa tapettiin arviolta kaksi miljoonaan armenialaista, kreikkalaista ja assyrialaista kristittyä vuosina 1894 – 1923. Tänä aikana tuhottiin tuhansia kirkkoja ja luostareita, ryöstettiin armenialaisten omaisuutta, lapsia ryöstettiin äideiltään ja heidät pakkokasvatettiin muslimeiksi. Näinä vuosina kristittyjen määrä nykyisen Turkin alueella romahti muutamassa vuodessa kolmasosasta promilleen. Samalla tuhottiin alueen armenialainen kulttuuri. Varsinainen kansanmurha, jonka aikana murhattiin noin miljoona armenialaista, toteutettiin nuorturkkilaisten viranomaisten toimesta vuosina 1915 – 1917.
Nykyajan Turkin valtio ei ole myöntänyt kansanmurhan tapahtuneen. Viranomaiset estävät myös kansanmurhasta keskustelun lain voimalla. Turkin rikoslain pykälän 301 mukaan turkkilaisuuden loukkaaminen on rikos. Pykälän avulla voidaan vetää oikeuteen jokainen, joka aloittaa Turkissa keskustelu armenialaisten kansanmurhasta. Turkin kuuluisimpiin kirjailijoihin lukeutuva Orhan Pamuk sai syytteen pykälän 301 nojalla todettuaan miljoonan armenialaisen surman. Syyte hylättiin, kun asiasta nousi kansainvälinen kohu.
Useat Euroopan maat (mm. Hollanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Ranska, Saksa, Sveitsi ja Belgia) ovat virallisesti myöntäneet kansanmurhan tapahtuneen. Suomi ei kuulu näiden maiden joukkoon.
Nykyisen Turkin alueella islamilaisessa Ottomaanien valtakunnassa tapettiin arviolta kaksi miljoonaan armenialaista, kreikkalaista ja assyrialaista kristittyä vuosina 1894 – 1923. Tänä aikana tuhottiin tuhansia kirkkoja ja luostareita, ryöstettiin armenialaisten omaisuutta, lapsia ryöstettiin äideiltään ja heidät pakkokasvatettiin muslimeiksi. Näinä vuosina kristittyjen määrä nykyisen Turkin alueella romahti muutamassa vuodessa kolmasosasta promilleen. Samalla tuhottiin alueen armenialainen kulttuuri. Varsinainen kansanmurha, jonka aikana murhattiin noin miljoona armenialaista, toteutettiin nuorturkkilaisten viranomaisten toimesta vuosina 1915 – 1917.
Nykyajan Turkin valtio ei ole myöntänyt kansanmurhan tapahtuneen. Viranomaiset estävät myös kansanmurhasta keskustelun lain voimalla. Turkin rikoslain pykälän 301 mukaan turkkilaisuuden loukkaaminen on rikos. Pykälän avulla voidaan vetää oikeuteen jokainen, joka aloittaa Turkissa keskustelu armenialaisten kansanmurhasta. Turkin kuuluisimpiin kirjailijoihin lukeutuva Orhan Pamuk sai syytteen pykälän 301 nojalla todettuaan miljoonan armenialaisen surman. Syyte hylättiin, kun asiasta nousi kansainvälinen kohu.
Useat Euroopan maat (mm. Hollanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Ranska, Saksa, Sveitsi ja Belgia) ovat virallisesti myöntäneet kansanmurhan tapahtuneen. Suomi ei kuulu näiden maiden joukkoon.
Lähteenä käytetty mm. Ortodoksi.net -sivustoa ja Munkki Serafimin kirjaa Vapaus, Kirjapaja 2007
maanantai, tammikuu 28, 2008
Islamin vaatimuksia Kanadassa
Vuoden 2008 alussa Kanadassa on herännyt kiivas keskustelu sananvapaudesta ja vähemmistöjen nauttimasta erityissuojasta. Keskustelun aloitti toimittaja Mark Steynin artikkeli islamista. Steyn kirjoittamasta kirjasta julkaisiin artikkeli Maclean’s-viikkolehdessä. Sleyn mukaan muslimit nousevat Euroopan suurimmaksi uskontokunnaksi muutamassa vuosikymmenessä. Kirjan mukaan Pohjois- ja Etelä-Amerikka jäävät ainoaksi vapauden saarekkeeksi maailmaan. Steyn ennustaa kirjassaan ”tuntemamme maailman loppua”.
Kanadan muslimikongressi valitti artikkelista ihmisoikeuskomissoihin. Näiden tehtävänä on suojella Kanadan vähemmistöjen oikeuksia. Muslimikongressin mukaan artikkeli ”lietsoo islamin pelkoa ja syrjintää” ja kongressi vaatii Mark Steynin kirjan kieltämistä.
Useat toimittajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat puolustaneet Steynin kirjaa. New York Post –lehden kannanoton mukaan muslimien reaktio osoittaa Steynin olevan oikeassa. Kirjan kieltäminen koettaisiin vakavaksi iskuksi sananvapaudelle.
Kaikki Kanadan muslimiyhteisön vaikuttajat eivät kuitenkaan kannata kirjan kieltämistä. Heidän mielestään muslimien olisi puolustettava sananvapautta ja siten myös Steynin kirjan olemassaoloa. Ihmisoikeuskomissiot antavat tapauksesta tuomion kevään 2008 kuluessa.
Aiemmin vuonna 2006 Kanadassa syntyi muslimien toimesta väkivaltaisia mellakoita kun Toronton yliopiston opiskelijat olivat julkaisseet piirroksen Jeesuksesta ja Muhammedista halaamassa toisiaan. Yliopiston The Strand –lehden piirroksessa Jeesus halaa Muhamedin näköistä miestä, josta kuvassa näkyy vain selkä. Piirros on julkaistu lehden mukaan ilmauksena halusta rauhaan ja vuoropuheluun.
Vuonna 2005 Kanadan Quebecin osavaltio hylkäsi muslimien aloitteen uskonnollisten muslimituomioistuiten perustamisesta. Kanadan ihmisoikeusjärjestöt vastustavat muslimien omia tuomioistuimia. Järjestöjen mukaan islamilaiset oikeusistuimet eivät takaa naisille tasa-arvoista asemaa. Ontarion parlamentti taas on hyväksynyt aikaisemmin perheoikeutta käsittelevien muslimituomioistuinten perustamisen.
Kanadassa asuu noin 600 000 muslimia.
Kanadan muslimikongressi valitti artikkelista ihmisoikeuskomissoihin. Näiden tehtävänä on suojella Kanadan vähemmistöjen oikeuksia. Muslimikongressin mukaan artikkeli ”lietsoo islamin pelkoa ja syrjintää” ja kongressi vaatii Mark Steynin kirjan kieltämistä.
Useat toimittajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat puolustaneet Steynin kirjaa. New York Post –lehden kannanoton mukaan muslimien reaktio osoittaa Steynin olevan oikeassa. Kirjan kieltäminen koettaisiin vakavaksi iskuksi sananvapaudelle.
Kaikki Kanadan muslimiyhteisön vaikuttajat eivät kuitenkaan kannata kirjan kieltämistä. Heidän mielestään muslimien olisi puolustettava sananvapautta ja siten myös Steynin kirjan olemassaoloa. Ihmisoikeuskomissiot antavat tapauksesta tuomion kevään 2008 kuluessa.
Aiemmin vuonna 2006 Kanadassa syntyi muslimien toimesta väkivaltaisia mellakoita kun Toronton yliopiston opiskelijat olivat julkaisseet piirroksen Jeesuksesta ja Muhammedista halaamassa toisiaan. Yliopiston The Strand –lehden piirroksessa Jeesus halaa Muhamedin näköistä miestä, josta kuvassa näkyy vain selkä. Piirros on julkaistu lehden mukaan ilmauksena halusta rauhaan ja vuoropuheluun.
Vuonna 2005 Kanadan Quebecin osavaltio hylkäsi muslimien aloitteen uskonnollisten muslimituomioistuiten perustamisesta. Kanadan ihmisoikeusjärjestöt vastustavat muslimien omia tuomioistuimia. Järjestöjen mukaan islamilaiset oikeusistuimet eivät takaa naisille tasa-arvoista asemaa. Ontarion parlamentti taas on hyväksynyt aikaisemmin perheoikeutta käsittelevien muslimituomioistuinten perustamisen.
Kanadassa asuu noin 600 000 muslimia.
maanantai, joulukuu 17, 2007
Joukkoraiskauksen uhri tuomittiin puoleksi vuodeksi vankeuteen ja 200 ruoskaniskuun
Kuva: Miehiä Lähi-idässä. Kuvan miehet eivät liity artikkelliin.
Vuonna 2006 seitsemän miestä raiskasi Saudi-Arabiassa 19-vuotiaan naisen ja hänen miesseuralaisen. Oikeus tuomitsi raiskatun naisen kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja 90 ruoskaniskuun. Kun naisen asianajaja valitti tuomiosta, niin tuomio koveni puoleen vuoteen ja 200 ruoskaniskuun.
Naisen rikos oli se, että hän oli viettänyt aikaa autossa miehen kanssa, joka ei ollut hänen sukulaisensa. Mies oli hänen koulukaverinsa, jolta hän halusi takaisin oman valokuvansa. Nainen oli juuri avioitunut. Tapaamisen aikana autoon tunkeutui kaksi miestä, jotka vievät miehen ja naisen syrjäiselle alueelle, jossa muut odottivat. Joukkio raiskasi naisen ja hänen seurassaan olleen miehen. Raiskaajat saivat teostaan 2 – 9 vuotta vankeutta.
Raiskatun naisen tuomio on herättänyt tyrmistystä maailmalla ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet voimakkaasti Saudi-Arabiaa. Saudi-Arabian oikeusministeri puolusti tuomiota kritiikkiä vastaan ja tuomitsi ulkomaiden sekaantumisen asiaan. Maassa noudatetaan tiukkaa wahhabialaista islamin tulkintaa ja voimassa on islamilainen sharia-laki.
Tapauksen saadessa kansainvälistä huomiota Saudi-Arabian kuningas Abdullah armahti raiskatun naisen. Paikallinen al-Jazirah –sanomalehti kertoi uutisen. Uutisia armahduksesta ei ole kuitenkaan varmistettu virallisista lähteistä. Oikeusministeri Abdullah bin Muhammed al-Sheikin mukaan armahdus ei tarkoita sitä, että kuningas epäilisi maan oikeusjärjestelmää. "Kuningas on silti varma siitä, että tuomiot olivat oikeudenmukaisia", ministeri sanoo paikallisen lehden mukaan.
Lähdeenä käytetty Helsingin Sanoman verkkosivuja. Asiaa käsiteltiin on myös HS-lehdessä 28.11.07.
maanantai, joulukuu 10, 2007
Tuomio ja karkoitus nallen nimestä
Marraskuussa 2007 Sudanin pääkaupungissa Khartumissa tuhannet muslimimielenosoittajat vaativat brittiopettajan surmaamista Sudanissa. Mielenosoittajat pitivät oikeuden opettajalle langettamaa tuomiota liian lievänä. Opettaja tuomittiin islamin pilkkaamisesta kahdeksi viikoksi vankeuteen, kun hän oli antanut sudanilaisten oppilaittensa nimetä Teddy-karhun Muhammediksi. Muhammed on miljoonien muslimimiesten nimi, mutta myös islamin tärkeimmän profeetan ja perustajan nimi.
Opettaja karkoitetaan maasta vankeuden jälkeen. Oikeudessa häntä syytettiin vihan lietsomisesta, islamin loukkaamisesta sekä uskonnon ylenkatsomisesta. Nallen kutsumista Muhammediksi oli ehdottanut poika, jonka oma nimi on Muhammed. Tapaus on kiristänyt Britannian ja Sudanin välejä. Britannian ulkoministeri David Miliband pitää tapausta viattomana erehdyksenä.
Tapaus osoittaa, että koskaan ei voi tietää milloin loukkaat muslimia. Koraanin antaman kuvan mukaan Islamin uskonnon Allah on arvaamaton ja Koraanin oppi tekee myös sen seuraajat arvaamattomaksi. Mielenkiintoista tapauksessa on myös se, että Sudanin oikeus katsoi nallen nimeämisen "vihan lietsomiseksi". Mutta samaan aikaan se ei pidä vihan lietsomisena sitä, että kansaa kiihotetaan vaatimaan opettajan ampumista.
Lähteenä käytetty Helsingin Sanomien Internet-sivuja.
torstai, marraskuu 22, 2007
Ateistien huoli uskonnollisista tunteista on "liikuttavaa"
Joulun lähetyessä kristillisyyden vastustajat ovat nostaneet esille, länsimaissa ja erityisesti Isossa Britaniassa ja Yhdysvalloissa, kristillisen joulukoristeiden käyttämisen julkisissa tiloissa. Tulevana jouluna (2007) Yhdysvalloissa Seattlen lentokenttä on päättänyt jättää joulukoristeista pois kaiken uskonnollisen viittauksen.
Isossa Britaniassa kristillisten symbolien poistamisen perusteluna on käytetty eri kansanryhmien interoitumista paremmin brittiläiseen yhteiskuntaan. Keskustelu ei ole uutta Britanniassa. Vuonna 1998 Birminghamin kaupungin johto ehdotti, että joulu nimettäisiin uudellen ”Wintervaliksi” (talvijuhla). Perusteluna käytettiin sitä, että joulun englanninkielinen nimi Christmas viittaa kristukseen ja tämän arveltiin saattavan loukata ei-kristittyjä.
Kuitenkin Ison Britanian muslimijärjestöjen mukaan muslimit vierastavat uskonnollisten juhlien peittämistä. Esimerkiksi Leicesterin imaami kommentoi, että tasa-arvo ei merkitse kenenkään perinteiden vähättelemistä.
Materialistisen maailmankuvan omaavat järjestöt ovat huolehtimassa toisten uskonnollisten tunteiden loukkaantumista silloinkuin se voitaisiin heidän mukaansa välttää poistamalla kristillisyys näkyvistä. Tämä huoli uskonnollisista tunteista otetaan esiin, jotta pääsisivät omien arvojensa mukaiseen päämäärään. Ateistit ovat käyttämässä jälleen ei-kristillisten uskontokuntien sielunelämää keppihevosena ajaakseen omia päämääriään vähentääkseen kristillisyyden vaikutusta yhteiskunnassa. Tässähän Neuvostoliitto ja muut ateistiset valtio menivät äärimäisyyksiin kieltämällä lähes täydellisesti kaiken uskonnollisuuden valtiossaan.
Isossa Britaniassa kristillisten symbolien poistamisen perusteluna on käytetty eri kansanryhmien interoitumista paremmin brittiläiseen yhteiskuntaan. Keskustelu ei ole uutta Britanniassa. Vuonna 1998 Birminghamin kaupungin johto ehdotti, että joulu nimettäisiin uudellen ”Wintervaliksi” (talvijuhla). Perusteluna käytettiin sitä, että joulun englanninkielinen nimi Christmas viittaa kristukseen ja tämän arveltiin saattavan loukata ei-kristittyjä.
Kuitenkin Ison Britanian muslimijärjestöjen mukaan muslimit vierastavat uskonnollisten juhlien peittämistä. Esimerkiksi Leicesterin imaami kommentoi, että tasa-arvo ei merkitse kenenkään perinteiden vähättelemistä.
Materialistisen maailmankuvan omaavat järjestöt ovat huolehtimassa toisten uskonnollisten tunteiden loukkaantumista silloinkuin se voitaisiin heidän mukaansa välttää poistamalla kristillisyys näkyvistä. Tämä huoli uskonnollisista tunteista otetaan esiin, jotta pääsisivät omien arvojensa mukaiseen päämäärään. Ateistit ovat käyttämässä jälleen ei-kristillisten uskontokuntien sielunelämää keppihevosena ajaakseen omia päämääriään vähentääkseen kristillisyyden vaikutusta yhteiskunnassa. Tässähän Neuvostoliitto ja muut ateistiset valtio menivät äärimäisyyksiin kieltämällä lähes täydellisesti kaiken uskonnollisuuden valtiossaan.
lauantai, lokakuu 27, 2007
Muslimitytöt perheväkivallan kohteena
MTV3:n uutiset 27.10.07 käsittelivät lapsiin kohdistuvaa Saksassa. Viranomaiset ovat huolissaan kasvavasta väkivallasta. Ongelmaperheiden tarkkailuun ei riitä voimavaroja. Väkivallan lisäksi lapsia saatetaan pitää janossa ja nälässä. Tilanne on karu.
Uutiset mainitsevat myös erityisongelma-alueen: "Kokonaan oma vaikeasti ratkaistava ja jatkuvasti kasvava ongelma on muslimityttöihin kohdistuva väkivalta. Erityisesti saksan suurkaupungeissa muslimiväestö eristäytyy koko ajan enemmän ja viranomaisten on vaikea saada tietoa saati puuttua väkivaltatapauksiin."
Lähde http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/10/575372
Tyttöjen alistuminen isän määräysvaltaa on muslimiyhteisöissä liian usein koko yhteisön ja myös perheen kunnia. Jos tytön koetaan aiheuttavan perheelleen häpeää käyttäytymisellä, niin kuvaan astuu väkivalta ja jopa kunniamurhat. Samanlaista käytöstä poikia kohtaa ei ole yhtä yleinen muslimiyhteisöissä. Tämä taas osoittaa naisen eriarvoista asemaa islamin uskonnossa.
Muslimiyhteisöjen eritäytyminen muusta yhteiskunnasta antaa huolestuttavia merkkejä myös euroopan muslimiyhteisöjen radikalisoitumisesta. Tässä haluasin vedota Suomessa asuviin muslimeihin, tehkää työtä tätä radikalisoitumista ja vanhoollista islamin tulkintaa vastaan. Muslimit itse ovat avainasemassa. Ulkopolisten on vaikea ongelmaan puuttua. Osoittakaa käytännön toimillanne, että islamia voidaan toteuttaa myös suvaitsevaisesti ja islam voi kunnioittaa erilaisia tapoja elää ja uskoa.
Uutiset mainitsevat myös erityisongelma-alueen: "Kokonaan oma vaikeasti ratkaistava ja jatkuvasti kasvava ongelma on muslimityttöihin kohdistuva väkivalta. Erityisesti saksan suurkaupungeissa muslimiväestö eristäytyy koko ajan enemmän ja viranomaisten on vaikea saada tietoa saati puuttua väkivaltatapauksiin."
Lähde http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/10/575372
Tyttöjen alistuminen isän määräysvaltaa on muslimiyhteisöissä liian usein koko yhteisön ja myös perheen kunnia. Jos tytön koetaan aiheuttavan perheelleen häpeää käyttäytymisellä, niin kuvaan astuu väkivalta ja jopa kunniamurhat. Samanlaista käytöstä poikia kohtaa ei ole yhtä yleinen muslimiyhteisöissä. Tämä taas osoittaa naisen eriarvoista asemaa islamin uskonnossa.
Muslimiyhteisöjen eritäytyminen muusta yhteiskunnasta antaa huolestuttavia merkkejä myös euroopan muslimiyhteisöjen radikalisoitumisesta. Tässä haluasin vedota Suomessa asuviin muslimeihin, tehkää työtä tätä radikalisoitumista ja vanhoollista islamin tulkintaa vastaan. Muslimit itse ovat avainasemassa. Ulkopolisten on vaikea ongelmaan puuttua. Osoittakaa käytännön toimillanne, että islamia voidaan toteuttaa myös suvaitsevaisesti ja islam voi kunnioittaa erilaisia tapoja elää ja uskoa.
maanantai, lokakuu 08, 2007
Mikä loukkaa muslimeja?
Nainen pukeutuneena ääri-islamilaisten säädösten mukaisesti.
Pakistanin pohjoisosassa Swatissa muslimiviranomaiset ovat kehottaneet kristityn koulun naisopettajia ja -oppilaita pukeutumaan koko kehon peittämään islamilaiseen burqa-asusteeseen. Alueen talebanaktivistit ovat käyneet islamilaistamiskampanjaa kaikkea ei-islamilaista vastaan kesäkuusta 2007 lähtien. He ovat lähettäneet uhkauksia kristittyjä kohtaan. Näiden islamistien lähettämien uhkauskirjeiden takia alueen viranomaiset ovat kehottaneet ei-musliminaisia pukeutumaan burqaan.
Tämä Pakistanin tapaus osoittaa sen, että islamistiaktivistit eivät tyydy siihen, että he itse saisivat toteuttaa omaa uskontoaan. He vaativat myös ei-muslimien alistumista islamilaisille tavoille ja arvoille. Tanskassa, Ruotsissa ja myös Suomessa tapahtuneet Muhammed pilakuvapiirroskohut ovat myös yksi oire samanlaisista vaatimuksesta. Loukkaantuminen purkautui joillakin muslimienemmistöisillä alueilla väkivaltaisuuksiin jopa suurlähetystöjä kohtaan.
Mediassa on keskusteltu paljon siitä mikä loukkaa muslimeja. Pohjoismaissa loukkaantumisen raja on ollut tällä hetkellä näissä pilakuvissa. Joitakin muslimeja loukkaa myös se, että pohjoismaisissa koululaitoksissa lauletaan kristillistaustaisia lauluja, esimerkiksi suvivirttä.
Pohjois-Nigerian muslimienemmistöisellä alueella muslimeja on loukannut se, että ei-muslimi on myynyt sianlihaa kaupassaan. Sikahan on muslimille saastainen eläin. Tästä on seurannut tappouhkauksia ja kauppias on joutunut piiloutumaan. Pakistanin edellä kuvattu tapaus osoittaa sen, että ääri-islamisti talebaneja loukkaa se, että ei-muslimit eivät pukeudu muslimien tapaan.
Loppujen lopuksi äärimuslimeja ei voi olla loukkaamatta, sillä heitä loukkaa jo se, että et ehkä pidä heidän profeettaansa Muhammedia viimeisimpänä ja suurimpana profeettana. Eli jos et ole muslimi, niin jo se loukkaa joitakin muslimeja.
Tämä ei tietenkään koske kaikkia muslimeja.
sunnuntai, syyskuu 23, 2007
Länsimaissa muslimien ”kulttuurin nimissä” tekemä perheväkivalta aiheuttaa hämmennystä
Italiassa 2000-luvulla ainakin yhdeksän musliminaista on kuollut perheväkivallan kautta. Tilastotieto on saatu Italian musliminaisten yhdistykseltä. Yhdistys kampanjoi herättääkseen italian poliitikot kiinnittämään huomiota maahanmuuttajaperheiden naisten heikkoon asemaan. Kulttuurin verukkeella Italian oikeuslaitoksessa hyväksytään maahanmuuttajaperheiden naisten alistaminen ja perheväkivalta.
Italian korkein oikeus kumosi 30.8.07 muslimi-isän ja -veljen tuomiot perheen tyttären pahoinpitelystä. Korkeimman oikeuden päätös on herättänyt laajaa tyrmistystä. Päätöksen mukaan isän ja veljen väkivalta Fatima-tyttöä kohtaan ei tehty ”kiusaamistarkoituksessa” vaan ”hänen parhaakseen”. Veljen ja isän mukaan Fatima käyttäytyi vastoin ”islamilaisen kulttuurin arvoja” pukeutumalla farkkuihin ja kulkemalla italialaisnuorten kanssa.
Syyskuussa Italiassa on oikeudenkäynti tyttärensä surmannutta pakistanilaisisää vastaan. Italialaislehtien mukaan tämä korkeimman oikeuden käsittämätön päätös voi vaikuttaa ennakkotapauksena murhaoikeudenkäynnissä. Brescian kaupungissa vuonna 2006 tapahtuneen "kunnianmurhan" uhri oli teinikäinen tyttö Hina Salem, joka vastoin isänsä tahtoa liikkui italialaisnuorten kanssa.
Kulttuurin verukkeella harjoitettu väkivalta ja alistaminen on hankala aihe myös muualla Euroopassa. Hollannissa oikeuslaitokset ovat katsoneet läpi sormien pitkään "kulttuurierojen ymmärryksen nimissä" maahanmuuttajaperheissä tapahtuvia väkivaltatapauksia. Saksan turkkilaisväestö suhtautui erittäin kielteisesti uuteen lakiin, jolla pyritään estämään tyttöjen pakkoavioliitot. Kanadassa Quebecin osavaltion muslimiväestö kaavaili omien perheriitojensa varten tarkoitettu muslimituomioistuimen perustamista. Voimakas julkinen vastustus kuitenkin keskeytti suunnitelman.
Lähde LogosMedia
Italian korkein oikeus kumosi 30.8.07 muslimi-isän ja -veljen tuomiot perheen tyttären pahoinpitelystä. Korkeimman oikeuden päätös on herättänyt laajaa tyrmistystä. Päätöksen mukaan isän ja veljen väkivalta Fatima-tyttöä kohtaan ei tehty ”kiusaamistarkoituksessa” vaan ”hänen parhaakseen”. Veljen ja isän mukaan Fatima käyttäytyi vastoin ”islamilaisen kulttuurin arvoja” pukeutumalla farkkuihin ja kulkemalla italialaisnuorten kanssa.
Syyskuussa Italiassa on oikeudenkäynti tyttärensä surmannutta pakistanilaisisää vastaan. Italialaislehtien mukaan tämä korkeimman oikeuden käsittämätön päätös voi vaikuttaa ennakkotapauksena murhaoikeudenkäynnissä. Brescian kaupungissa vuonna 2006 tapahtuneen "kunnianmurhan" uhri oli teinikäinen tyttö Hina Salem, joka vastoin isänsä tahtoa liikkui italialaisnuorten kanssa.
Kulttuurin verukkeella harjoitettu väkivalta ja alistaminen on hankala aihe myös muualla Euroopassa. Hollannissa oikeuslaitokset ovat katsoneet läpi sormien pitkään "kulttuurierojen ymmärryksen nimissä" maahanmuuttajaperheissä tapahtuvia väkivaltatapauksia. Saksan turkkilaisväestö suhtautui erittäin kielteisesti uuteen lakiin, jolla pyritään estämään tyttöjen pakkoavioliitot. Kanadassa Quebecin osavaltion muslimiväestö kaavaili omien perheriitojensa varten tarkoitettu muslimituomioistuimen perustamista. Voimakas julkinen vastustus kuitenkin keskeytti suunnitelman.
Lähde LogosMedia
sunnuntai, elokuu 12, 2007
Onko radikalisoituvilla islamilaisilla mailla tulevaisuutta?
Musliminaisia hunnutettunan ja kaavulla peitettynä.
Ääri-islamistit valtasivat Pakistanissa ns. Punaisen moskeijan. Moskeija oli ollut jo useiden vuosien ajan ääri-islamistien propaganda tukiasema maassa. Moskeijoissa koulutettiin pakistanilaisia nuoria rasistiseen kiihkoon toisia kansakuntia ja uskontokuntia kohtaan.
Pakistanin armeija valitettavasti turvautui 10.7.07 väkivaltaan valtauksen purkamisessa kun neuvottelut eivät edistyneet. Tämän jälkeen pommi-iskut ovat olleet jokapäiväisiä maassa. Näissä ääri-islamistien aloittamissa ja yllyttämissä väkivaltaisuuksissa on kuollut jo satoja ihmisiä.
Moskeija on rakennettu vuonna 1965 ja on ollut alusta alkaen poliittisen islamin toimintapiste Islamabadissa. Pakistanin sotilashallinto teki suuren erehdyksen antamalla moskeijan ääri-islamilaiselle poliittiselle toiminnalle luvan ja on tähän asti jopa tukenut sitä. Punaisen moskeijan tapaus osoittaa sen, että kun annat islamisteille pikkusormen, he vievät koko käden.
Sotilashallinto sai tukea vallankaappaukselleen moskeijan imaamilta (Abdullah). Neuvostoliiton hyökättyä Pakistanin rajanaapuriin Afganistaniin 1979 Pakistanin sotilashallitsija Ziad ul-Haqin tuki ääri-islamistisia afgaanikapinalllisia. Samaan virheeseen erehtyi myös Yhdysvaltojen hallinto. Ziad tuki Afganistanin radikaaleja lähettämällä kymmenen sotavuoden aikana Agfanistaniin tuhansia taistelijoita. Myös Saudia-Arabian wahhabilainen kuningaskunta tuki afgaaneja.
Afganistanin Taleban hallinnolla oli Pakistanin sotilashallinon tuki. Intian Kashmirissa Pakistan tuki Delhin keskushallinon vastaista sissisotaa. Tähän sotaan Pakistanin ääri-islamistit lähettivät taistelijoitaan intialaisten tykinruuaksi.
Pervez Musharraf kaappasi vallan vuonna 1999. Musharraf on yrittänyt kaappauksen jälkeen miellyttää Pakistanin maallistunutta keskiluokkaa ja ääri-islamisteja. Seurauksena tästä on Pakistanin nykyinen sekasortoinen tilanne. Pakistanin sekasorto tukee Agfanistanin Talebaneja. Jos Pakistanin itäiset heimoalueet olisivat hallinnassa Osama bin Laden ja hänen al-Qaida-järjestö olisi tuskin kyennyt rakentamaan rajaseudulle uutta tukikohtaa. Pakistanista virtaa rajan yli Taleban taistelijoille jatkuvasti rahaa ja miehiä.
Vuosien kaaos on aiheuttanut Pakistanin radikalisoitumisen. Rikollisjengit ja koraanikoulut hallitsevat väestöä. Väestön maltilliset mielipiteet ovat jyrkentyneet ja radikaali-islamin koetaan tarjoavan turvaa epävakauteen. Islamistien tavoitteena onkin kaikkialla maailmassa kylvää levottomuutta ja sekasortoa ja ottaa niiden kautta alueita hallintaansa ankaran islamismin ja sharia-lain avulla.
Pakistan on ydinasevaltioa ja se on hyvin lähellä islamistista vallankaappausta. Jos armeijan upseerien joukossa alkaa ilmetä kannatusta ääri-islamisteille, maassa toteutuu islamistinen vallankaappaus. Ääri-islamismi yhdistettynä ydinaseeseen on nykyisen maailman suurin uhka.
Olisiko Pakistan tässä sekasortoisessa tilassa valmis demokraattiseen siviilihallintoon. Kaaoksesta ei voida edetä järjestyneeseen demokratiaan kuin pienin askelin.
Mutta voiko islamilaisessa valtiossa demokratia olla mahdollista? Turkissa on islamilaisessa valtiossa toteutunut demokratia jollakin tavalla. Tätä Kemal Atatürkin aloittamaa horjuvaa demokratiaa on armeija vartioinut jo vuosia. Nyt ääri-islamistinen poliittisen liikehdinnän suosio kasvaa voimakkaasti Turkissa.
Minkäänlainen demokratia tai ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta käytännössä kunnioittava järjestys ei ole mahdollista missään islamilaisessa maassa, jos ääri-islamistiset Saudi-Arabian wahhabilaisuuden rahoittamat Koraanikoulut ja islamilaiset saarnaajat saavat toimia jatkossakin. Ainut keino päästä järjestykseen Pakistanissa, Afganistanissa ja muissa tämänkaltaisissa maissa on kitkeä pois ääri-islamilaisuuden opetukset, sulkea koraanikoulut, erottaa valtion ja koululaitoksen toiminta uskonnosta (kuten esimerkiksi USA:ssa on tehty) ja lisätä kansalaisten ja erityisesti naisten koulutusta sekä lisätä taloudellista menestystä tukemalla pienyrittäjyyttä mikrolainoilla.
Mutta onko totuus kuitenkin se, että islamilaisten valtioiden demokratisoituminen vaatisi radikaalin muutoksen islamin tulkinnassa, hadihin ja jopa Koraanin tekstien hylkäämisen islamin perustana? Siihen muslimit tuskin ovat valmiita.
Lähde: Suomen Kuvalehti 3.8.2007
tiistai, heinäkuu 17, 2007
Musliminuoriso radikalisoituu Ranskassa.
Nuori muslimimies Ranskassa
Ranskassa vaikuttaa olevan kasvussa radikalisoituva musliminuoriso. Nuoret muslimiparit kieltäytyvät yhä useammin Ranskan lain vaatimasta siviilivihkimisestä ja pyytävät avioliittonsa siunauksen ainoastaan islamilaisilta imaameilta. Le Monde -lehden tilastojen mukaan suurin osa Ranskan musliminuorten liitoista ei ole vahvistettu laillisesti. Lehden mukaan suurin syy vähiseen avioliittojen viralliseen vihkimiseen on lännen arvoja kyseenalaistavan islamilaisen kulttuurin voimistuminen Ranskassa.
Raskassa on noin kuusi miljoonaa muslimia, joka on noin 10 % koko maan väestöstä. Ranskan Lillessä avattiin maan ensimmäinen islamilainen koulu vuonna 2003. Ranskan muslimeja on pidetty Britanian muslimeja suvaitsevimpina.
Raskassa on noin kuusi miljoonaa muslimia, joka on noin 10 % koko maan väestöstä. Ranskan Lillessä avattiin maan ensimmäinen islamilainen koulu vuonna 2003. Ranskan muslimeja on pidetty Britanian muslimeja suvaitsevimpina.
tiistai, kesäkuu 19, 2007
Kristillisyyden vastainen mieliala kasvaa Euroopassa
Luin tänään lehdestä mielenkiintoisen uutisen. Uutinen on alunperin Logosmedian julkaisema. Uutisen mukaan YK:n rasismin vastaisen työn asiantuntija Doudou Diene on todennut, että Euroopassa on voimistumassa kristinuskon vastainen ilmapiiri. Kommentti on hänen Bukarestin ETYJ-kokouksessa pitämästään puheessa.
Doudou Dienen mukaan on huolestuttavaa, ettei kristinuskon vastaisia mielialoja tunnisteta ongelmaksi, vaikka monet muut suvaitsemattomuuden muodot, kuten antisemitismi ja islamin vastaisuus, mielletään vakaviksi ongelmiksi. Vakaumuksellisiin kristittyihin suhtaudutaan Dienen mukaan "epäluuloisesti ja suvaitsemattomasti". Lisäksi heitä "hitaasti työnnetään yhteiskunnan marginaaliin".
Yhtenä syynä tähän, näkemykseni mukaan, on eurooppalaisten vaikeus nähdä islamin ja kristillisyyden rakenteen radikaali erilaisuus. Näiden uskontojen antama kuva Jumalasta on niin erilainen, että voitaisiin perustellusti puhua jopa eri Jumalasta. Myös median pyrkimys on löytää väkisin vääntämällä molemmista uskonnoista samaa käyttäytymistä. Valitettavasti ääri-islamin tekemät terroriteot syydetään myös "äärikristittyjen" päälle, vaikka nämä "äärikristityt" eivät samoja tekoja tekisikään. Mitähän tällä nimikkeellä "äärikristitty" oikein tarkoitetaan?
Kirkko ja kaupunki -lehden artikkeli asiasta
keskiviikko, maaliskuu 07, 2007
Eurooppa islamilaistumassa?
Mielenosoitus Lontoossa 3.2.2006
Muslimien prosentuaalinen määrä kasvaa jatkuvasti Euroopassa. Muslimien määrä kaksinkertaistuu Euroopassa 25 vuoden aikana. Vuoden 2001 tilaston mukaan Euroopan väestöstä noin 5 % eli 35 miljoonaa on muslimeita. n Islaminuskoisten määrä lisääntyy korkean syntyvyyden ja muuttoliikkeen takia. Islamilaisissa perheissä on keskimäärin enemmän lapsia kuin eurooppalaisten. Pieni määrä eurooppalaisista on kääntynyt islamiin. Kääntymisen taustalla on seka-avioliitot, joissa toisuskoinen yleensä veloitetaan kääntymään islamiin eikä päinvastoin. Lisäksi kääntymisen syynä voi olla romantisoitunut käsitys islamista tai liiketoiminnalliset syyt. Jos Turkki hyväksytään Euroopan Unioniin, niin muslimien määrä unionissa kasvaa 100 miljoonaan, joka olisi lähes neljännes väkiluvusta.
Euroopan islamilaistumista edistää eurooppalaisten vähäinen arvostus omaa kulttuuria ja kulttuurillista taustaansa kohtaan. Eurooppalaisten kulttuurillinen itsetunto ei ole korkea. Islam on saapunut Eurooppaan monikulttuurisuuden kaavussa ja vaatii suvaitsevaisuutta omia tapojaan ja arvojaan kohtaan.
Britanniassa tutkimuslaitos, Policy Exchange, on selvittänyt brittimuslimien uskonnollisuutta. Tutkimustulos julkaistiin tammikuussa 2007. Tutkimuksen mukaan nuoret muslimit Britanniassa ovat kiinnostuneimpia poliittisesta islamista kuin vanhempansa. Brittimuslimeista ikäluokassa 16 – 24-vuotiaat noin 40 % haluaisi elää sharia-laina alaisuudessa ja jopa 36 % kannattaa kuolemantuomiota islamista poiskääntymisestä. Runsas 10 % ihannoi islamilaisten terroristijärjestöjen lännenvastaista toimintaa. Tutkimuksen mukaan 74 % haluaisi musliminaisten peittävän kasvonsa hunnulla. Sen sijaan yli 55-vuotiaista muslimeista tätä kannattaa vain 28 %.
Viittaako tutkimustulos siihen, että Euroopassa on kasvamassa radikalisoituneiden nuorten muslimien joukko?
keskiviikko, tammikuu 24, 2007
Helsingissä neuvotellun Acehin mallin ongelmat
Kuva: Perinteistä Thai taissia Bangkokissa.
Kaikki muslimit eivät halua elää islamilaisen sharia-lain alaisena ja ei-muslimit eivät varmasti halua. Indonesiassa Jakartan hallitus sai rauhan Acehiin lupaamalle sille autonomian ja oikeuden toteuttaa Saharia-lakia. Rauhasta saavat maksaa tavalliset acehilaiset joutumalla alistumaan sharia-lain alle.
Tätä Acehin mallia toteutettiin myös Thaimassa, kun väliaikainen pääministeri myöntyi Etelä-Thaimaan islamistien vaatimuksiin. Myöntyminen tuo todennäköisesti rauhaa Bangkokiin, mutta tästä päätöksestä maksavat etelä-thaimaalaiset. Heistä 20 % on buddhalaisia, joita muslimit eivät pidä edes ”kirjan kansana”. He joutuvat elämään islamistien terrorin alaisena ja kärsimään uskonnollisista vainoista ja etnisistä puhdistuksista.
Pääministeri Surayud on todennut, että neuvottelut on avattu Thaimaan eteläisten osien itsehallinnolle, autonomialle ja mahdollisuudelle asettaa voimaan islamilainen sharia-laki Thaimaan siviilioikeuden sijaan.
Väliaikainen pääministeri, Surayud Chulanont, on vallankaappauksen toteuttaneen armeijan komentajan Sonthi Boonyaratkalin nimittämä. Surayud Chulanont on thaimaan ensimmäinen muslimi armeijan ylimpänä komentajana. Käytännössä Thaimaata johtaa armeijan ylin komentaja. Myös puolustus- ja sisäministerit ovat muslimeita. Thaimaan 65 miljoonan väestöstä muslimeja on vain 4,6 %. Muslimit ovat enemmistönä etelän Pattanin, Yalan ja Narathiwan provinseissa.
Tammikuussa 2004 alkaneen islamilaisen kapinan seurauksena on Thaimaassa kuollut 1700 ihmistä. Buddhalaiset ja kristityt ovat paenneet väkivaltaa etelän provinseista. Muslimikapinalliset ovat hyökänneet buddhalaisia munkkeja, valtion kouluja ja viihdepaikkoja sekä thailaisia sotilaita, poliiseja ja muita valtion virkamiehiä vastaan.
Muslimit ovat aiemmin eläneet rauhallista rinnakkaiseloa Thaimaassa muiden uskontojen kanssa. Viime vuosituhannen lopussa useat muslimit matkustivat Thaimaan ulkopuolelle islamilaisiin kouluihin ja saivat vaikutteita ääri-islamisteilta. Useita heistä osallistui Afganistanissa sotaan neuvostojoukkoja vastaan. Takaisin kotimaahan palattuaan he ovat levittäneet radiaalia wahhabilaista islamin tulkintaa. Monet muslimit Etelä-Thaimassa vastustivat aktiivisesti tätä islamin tulkintaa, mutta he joutuivat vainotuiksi ja jopa tapetuiksi ääri-islamistien taholta. Väitteistään huolimatta militantit islamistit eivät puhu kaikkien Etelä-Thaimaan muslimien äänellä.
Helsingissä tehty rauhansopimus on aiheuttanut Indonesiassa sen, että islamistit eivät ole enää Jakartan hallituksen ongelma, vaan yksistään Acehin. Yksi rauhansopimuksen Acehiin tuoman shara-lain ongelmista on myös se, että laki jakaa muslimiväestöä. Lisäksi Acehin mallin käytäntö on vaarassa laajentua koskemaan myös muita muslimienemmistöisiä alueita ympäri maailmaa, kuten Thaimaan esimerkki on osoittanut. Ainakin äärimuslimien vaatimus tähän malliin tulee lisääntymään.
Acehin eliitti on selkeästi ilmaissut, että he valitsisivat mieluummin maallisen hallinnon. Jopa Acehin islamilaiset opettajat ovat jakaantuneet niihin, jotka kannattavat maallista hallintoa ja niihin, jotka kannattavat shariaan perustuvaa islamilaista hallintoa. Monet kokevat sharian Jakartan antama ei-haluttuna lahja.
Sharia-lain mukaan esimerkiksi nainen tarvitsee raiskaustapausten todentamiseksi neljä miespuolista todistajaa. Jos hänellä ei ole näitä todistajia, niin hänen voidaan tuomita rangaistuksiin väärästä syytöksestä ja laittomasta seksistä. Vuonna 2004 Acehiin perustettiin uskonnollinen partio, wilayatul hisbah, joka valvoo sharia-lain toteuttamista.
Suomi on ylpeillyt rauhan aikaansaamisesta Acehissa. Toimilla on kuitenkin varjopuolensa. Sharia-lain salliminen romauttaa maltillisten muslimien ja ei-muslimien ihmisoikeuksia. Acehin mallin toteuttaminen Etelä-Thaimassa tuo rauhan Bangkokiin, mutta alistaa eteläthailaiset väkivallan ja terrorin alaisuuteen, kaventaa heidän ihmisoikeuksiaan ja riistää heiltä uskonnonvapauden. Uskonnolliset puhdistukset Etelä-Thaimassa ovat jo jokapäiväsiä, buddhalaiset joutuvat pakenemaan Etelä-Thaimaasta. Esimerkiksi 122 buddhalaista on paennut Yala provinssissa buddhalaiseen Nirotsangkha-ram temppeliin. Lisäksi Acehin malli lisää tulevaisuudessa ääri-islamistien vähemmistön vaatimuksia omaan lakia eri puolilla maailmaa.
maanantai, tammikuu 08, 2007
Ateistinen utopia
Ateistinen ideologia on hävinnyt valtiollisella tasolla Euroopassa Neuvostoliiton kaaduttua. Mutta samalla ateismilla johdettuja kansakuntia on vielä Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Laosissa ja Vietnamissa sekä osaksi myös Kuubassa.
Vuosina 1937 - 1938 vuoden aikana Neuvostoliitossa tapettiin ateistisen hallinnon toimesta noin 690 000 ihmistä. Kaksi miljoonaa toisinajattelijoita karkoitettin kahden vuoden kaikana 1930 - 1932 pääasiassa Siperiaan. Kuusi miljoonaan ukrainalaista tuhottiin tahallaan aiheutetussa nälänhädässä vuosina 1932 - 1933. Lisäksi tshetsheenit ja inguushit karkoitettiin alueiltaan vuonna 1944.
Ateistisen ideologian suorittamissa "puhdistuksissa" ja muissa surmatöissä tuhoitui 1900-luvulla yksistään Neuvostoliitossa 20 miljoonaa ihmistä. Kiinassa ateismin nimissä tapettiin 65 miljoonaa, Pohjois-Koreassa 2 miljoonaa, Kambodzhassa 2 miljoonaa, Itä-Euroopassa 1 miljoona, Afrikassa 1,7 miljoonaa ja Afganistanissa 1,5 miljoonaa ihmistä. Ateismin nimissä tapettiin 1900-luvulla lähes 100 miljoonaa ihmistä.
Suurin murhattujen määrä on Kiinassa ateistisen Mao Zedongin kaudella, 65 miljoonaa kiinalaista. Chang ja Halliday tuo vielä suuremman luvun, 70 milj., esille uutuusteoksessaan Mao (Otava). Helsingin Sanomien mukaan (3.12.06): "Mao teki pahuuden maailmanennätyksen". Lehden mukaan ateisti Mao oli "viime vuosisadan iljettävin despootti, jonka pahuudelle eivät edes Hitler tai Stalin vedä vertoja." Ainut virallinen kansainvälinen tuomio tälle ateistiselle kommunismin ideologialle on Euroopan neuvoston tuomio tammikuussa 2006.
Ateistit ovat usein kärkkäitä tuomitsemaan uskonnot niiden nimessä tehtyjen väkivallan tekojen takia. Usein kristillisyyttä vastustavat vapaa-ajattelijat ja muut ateistit kääntävät myös islamin väkivallan teot syytökseksi kristillisyyttä kohtaan ja perustelevat tällä kristillisyyden vaikutuksen vähentämistä länsimaissa. Edellä esitetyt luvut näyttävät suunnan mihin joudutaan kun kristilliset arvot poistetaan tai niiden tulo estetään yhteiskunnassa.
Lisää tietoa löytyy kirjasta "Kommunismin musta kirja. Rikokset, terrori ja sorto" (WSOY, 2001).
Vuosina 1937 - 1938 vuoden aikana Neuvostoliitossa tapettiin ateistisen hallinnon toimesta noin 690 000 ihmistä. Kaksi miljoonaa toisinajattelijoita karkoitettin kahden vuoden kaikana 1930 - 1932 pääasiassa Siperiaan. Kuusi miljoonaan ukrainalaista tuhottiin tahallaan aiheutetussa nälänhädässä vuosina 1932 - 1933. Lisäksi tshetsheenit ja inguushit karkoitettiin alueiltaan vuonna 1944.
Ateistisen ideologian suorittamissa "puhdistuksissa" ja muissa surmatöissä tuhoitui 1900-luvulla yksistään Neuvostoliitossa 20 miljoonaa ihmistä. Kiinassa ateismin nimissä tapettiin 65 miljoonaa, Pohjois-Koreassa 2 miljoonaa, Kambodzhassa 2 miljoonaa, Itä-Euroopassa 1 miljoona, Afrikassa 1,7 miljoonaa ja Afganistanissa 1,5 miljoonaa ihmistä. Ateismin nimissä tapettiin 1900-luvulla lähes 100 miljoonaa ihmistä.
Suurin murhattujen määrä on Kiinassa ateistisen Mao Zedongin kaudella, 65 miljoonaa kiinalaista. Chang ja Halliday tuo vielä suuremman luvun, 70 milj., esille uutuusteoksessaan Mao (Otava). Helsingin Sanomien mukaan (3.12.06): "Mao teki pahuuden maailmanennätyksen". Lehden mukaan ateisti Mao oli "viime vuosisadan iljettävin despootti, jonka pahuudelle eivät edes Hitler tai Stalin vedä vertoja." Ainut virallinen kansainvälinen tuomio tälle ateistiselle kommunismin ideologialle on Euroopan neuvoston tuomio tammikuussa 2006.
Ateistit ovat usein kärkkäitä tuomitsemaan uskonnot niiden nimessä tehtyjen väkivallan tekojen takia. Usein kristillisyyttä vastustavat vapaa-ajattelijat ja muut ateistit kääntävät myös islamin väkivallan teot syytökseksi kristillisyyttä kohtaan ja perustelevat tällä kristillisyyden vaikutuksen vähentämistä länsimaissa. Edellä esitetyt luvut näyttävät suunnan mihin joudutaan kun kristilliset arvot poistetaan tai niiden tulo estetään yhteiskunnassa.
Lisää tietoa löytyy kirjasta "Kommunismin musta kirja. Rikokset, terrori ja sorto" (WSOY, 2001).
tiistai, lokakuu 31, 2006
Naisen elämää
Musliminaisten toivelistan kärjessä on äänioikeus. Muita toiveita ovat mahdollisuus olla töissä kodin ulkopuolella ja ura yrityksen tai yhteiskunnan johtavassa asemassa. Nämä kolme toivomusta saatiin yhdeksässä muslimimaassa tehdyn tutkimuksen perusteella. Tutkimusta varten oli haastateltu tuhatta työikään juuri tulevaa musliminaista.
Nämä naisten tasa-arvoon perustuvat toiveet ovat useissa muslimiyhteisöissä vielä kaukaisia toiveita. Esimerkiksi muslimien pyhimmässä maassa, Saudi-Arabiassa, Islamilaiset johtajat haluaisivat eristää naiset islamin pyhimmästä paikasta Mekan Kaaban kivestä. Uskonnolliset johtajat suunnittelevat varaavansa paikan naisille miehistä erillään kauempana kivestä.
Moskeijoissa miehet ja naiset ovat eristetty toisistaan. Mekka on islamissa harvoja paikkoja, joissa miehet ja naiset ovat yhdessä uskonnollissa merkeissä. Pyhiinvaellus Mekkaan kerran elämässä on yksi muslimin viidestä perusvelvollisuudesta.
Pakistanissa kristityt kirkot ovat vaatineet hallitusta poistamaan naisiin kohdistuvat ns. hudood-rangaistukset. Rangaistukset ovat islamilaisen sharia-lain mukaisia. Hudood-rangaistukset otettiin käyttöön vuonna 1979. Lain mukaan naista voidaan rangaista, jos hänet on todettu syylliseksi aviorikokseen tai hän on kieltäytynyt järjestetystä avioliitosta. Nämä rangaistukset koskevat Pakistanissa myös muiden uskontojen edustajia kuin muslimeja. Ihmisoikeusjärjestön Human Right Watchin mukaan maassa tapetaan kymmeniä naisia vuodessa hudood-rangaistustan perusteella. Maan islamilainen puolue vastustaa lain muuttamista.
Lähde Logosmedia
Nämä naisten tasa-arvoon perustuvat toiveet ovat useissa muslimiyhteisöissä vielä kaukaisia toiveita. Esimerkiksi muslimien pyhimmässä maassa, Saudi-Arabiassa, Islamilaiset johtajat haluaisivat eristää naiset islamin pyhimmästä paikasta Mekan Kaaban kivestä. Uskonnolliset johtajat suunnittelevat varaavansa paikan naisille miehistä erillään kauempana kivestä.
Moskeijoissa miehet ja naiset ovat eristetty toisistaan. Mekka on islamissa harvoja paikkoja, joissa miehet ja naiset ovat yhdessä uskonnollissa merkeissä. Pyhiinvaellus Mekkaan kerran elämässä on yksi muslimin viidestä perusvelvollisuudesta.
Pakistanissa kristityt kirkot ovat vaatineet hallitusta poistamaan naisiin kohdistuvat ns. hudood-rangaistukset. Rangaistukset ovat islamilaisen sharia-lain mukaisia. Hudood-rangaistukset otettiin käyttöön vuonna 1979. Lain mukaan naista voidaan rangaista, jos hänet on todettu syylliseksi aviorikokseen tai hän on kieltäytynyt järjestetystä avioliitosta. Nämä rangaistukset koskevat Pakistanissa myös muiden uskontojen edustajia kuin muslimeja. Ihmisoikeusjärjestön Human Right Watchin mukaan maassa tapetaan kymmeniä naisia vuodessa hudood-rangaistustan perusteella. Maan islamilainen puolue vastustaa lain muuttamista.
Lähde Logosmedia
sunnuntai, lokakuu 29, 2006
Median unohtamat kriisit
En ymmärrä millä perusteella suomalainen media valitsee konfliktit, joita se tuo lukijoiden, katselijoiden ja kuulijoiden tietoisuuteen. Valinnat ovat usein yksipuolisia ja unohtavat monet sorretut maailmasta. Pahimmillaan tämä yksipuolisuus aiheuttaa vääristynyttä maailmankuvaa.
Sudanin islamistinen hallinto antoi YK:n erikoislähettiläs Jan Pronkille poistumiskäskyn maasta. Jan Pronk oli esittänyt nettiblogissaa Khartumin hallinnolle epämieluisia huomioita nettiblogissaan. Islamistinen hallinto tukee sotilaalisia arabijoukkoja, jotka suorittavat etnisiä puhdistuksia Darfurissa. Sudan ei ole suostunut päästämään YK:n rauhanturvaajia Darfurin maakuntaan.
Sri Lankassa on kapinalliset Tamilitiikeri ovat sotineet vuodesta 1983 luodakseen itsenäisen tamilivaltion. Sodassa on kuollut arviolta 60 000 ihmistä. Tamilitaistelijat kaappaavat ja pakottavat nuoria ja lapsia sotajoukkoihin. Unisef on kirjannut 1700 lapsikaappausta vuoden 2002 tulitauon solmimisen jälkeen.
Sri Lankan 19 miljoonaisesta väestöstä buddhalaisia on 71 %, hinduja 12 %, muslimeja 8 % ja kristittyjä 7 %. Tamilit ovat pääasiassa hinduja. Buddhalaisuus on Sri Lankan virallinen uskonto. Buddhalaisuutta on pidetty suvaitsevana ja väkivallattomana uskontona. Sri Lankassa valitettavasti buddhalaiset uskonnolliset ääriainekset harjoittavat väkivaltaa vähemmistöuskontoja kohtaan.
Sudanin islamistinen hallinto antoi YK:n erikoislähettiläs Jan Pronkille poistumiskäskyn maasta. Jan Pronk oli esittänyt nettiblogissaa Khartumin hallinnolle epämieluisia huomioita nettiblogissaan. Islamistinen hallinto tukee sotilaalisia arabijoukkoja, jotka suorittavat etnisiä puhdistuksia Darfurissa. Sudan ei ole suostunut päästämään YK:n rauhanturvaajia Darfurin maakuntaan.
Sri Lankassa on kapinalliset Tamilitiikeri ovat sotineet vuodesta 1983 luodakseen itsenäisen tamilivaltion. Sodassa on kuollut arviolta 60 000 ihmistä. Tamilitaistelijat kaappaavat ja pakottavat nuoria ja lapsia sotajoukkoihin. Unisef on kirjannut 1700 lapsikaappausta vuoden 2002 tulitauon solmimisen jälkeen.
Sri Lankan 19 miljoonaisesta väestöstä buddhalaisia on 71 %, hinduja 12 %, muslimeja 8 % ja kristittyjä 7 %. Tamilit ovat pääasiassa hinduja. Buddhalaisuus on Sri Lankan virallinen uskonto. Buddhalaisuutta on pidetty suvaitsevana ja väkivallattomana uskontona. Sri Lankassa valitettavasti buddhalaiset uskonnolliset ääriainekset harjoittavat väkivaltaa vähemmistöuskontoja kohtaan.
perjantai, syyskuu 01, 2006
Etninen kansanmurha jatkuu Darfurissa
Rauhansopimuksella ei ole merkitystä Sudanin islamilaiselle hallitukselle, Kansallinen islamilainen rintama (NIF). Se on kiihdyttän entisestään väkivaltaisuuksia toukokuisen (2006) rauhansopimuksen jälkeen. Sudanin hallitus (NIF) on haluton päästämään alueelle YK:n rauhanturvaajia estämään etnisen puhdistuksen. Hallitus tukee alueella toimivia sotilaalisia arabijoukkoja. Darfurissa nämä arabijoukot tuhoavat tummien afrikkalaisten kyliä polttamalla, tappamalla ja raiskaamalla.
Darfurin etnisissä puhdistuksissa on kuollut yli 200 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa on joutunut pakolaiseksi. YK:n sotilaita on suunniteltu lähetettävän alueelle 17 000 ja näiden lisäksi 3000 poliisia. Tällä hetkellä alueella on vain 7 000 Afrikan unionin sotilasta. Heitä on liian vähän estääkseen kansanmurhaa. YK:n hätäapukoordinaattori Jan Egelandin mukaan turvallisuus tilanne on alueella heikoin kahteen vuoteen ja humanitääriset järjestöt eivät pääse alueelle.
Sudanin hallituksen, kansallisen islamilaisen rintaman, vastaus YK:n vaatimuksiin on lähettää alueella omia sotilasjoukkojaan. Joukot ovat samoja, jotka ovat osallistuneet siviilien murhaamiseen ja raiskaamiseen.
Valitattavasti tämä mittasuhteiltaan moninkertainen humanistinen tragedia on jäänyt tiedotusvälineissä Lähi-idän kriisien varjoon.
Sudanin väestöstä 65 % on muslimeja, 23 % kristittyjä ja 10 % animisteja. Sudan julistautui islamilaiseksi tasavallaksi vuonna 1981. Maassa voimassa oleva islamilainen saharia-lain halutaan koskevan muslimeja, kristittyjä ja animisteja. Arabienemmistöinen Pohjois-Sudan on voimakkaasti islamilainen ja Etelä-Sudanin väestöstä pääosa on kristittyjä ja animisteja. Pohjois-Sudanin kaikki koulut on muutettu väkivalloin koraanikouluiksi ja väkivaltainen ei-muslimien islamilaistaminen on jokapäiväistä toimintaa.
Darfurin etnisissä puhdistuksissa on kuollut yli 200 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa on joutunut pakolaiseksi. YK:n sotilaita on suunniteltu lähetettävän alueelle 17 000 ja näiden lisäksi 3000 poliisia. Tällä hetkellä alueella on vain 7 000 Afrikan unionin sotilasta. Heitä on liian vähän estääkseen kansanmurhaa. YK:n hätäapukoordinaattori Jan Egelandin mukaan turvallisuus tilanne on alueella heikoin kahteen vuoteen ja humanitääriset järjestöt eivät pääse alueelle.
Sudanin hallituksen, kansallisen islamilaisen rintaman, vastaus YK:n vaatimuksiin on lähettää alueella omia sotilasjoukkojaan. Joukot ovat samoja, jotka ovat osallistuneet siviilien murhaamiseen ja raiskaamiseen.
Valitattavasti tämä mittasuhteiltaan moninkertainen humanistinen tragedia on jäänyt tiedotusvälineissä Lähi-idän kriisien varjoon.
Sudanin väestöstä 65 % on muslimeja, 23 % kristittyjä ja 10 % animisteja. Sudan julistautui islamilaiseksi tasavallaksi vuonna 1981. Maassa voimassa oleva islamilainen saharia-lain halutaan koskevan muslimeja, kristittyjä ja animisteja. Arabienemmistöinen Pohjois-Sudan on voimakkaasti islamilainen ja Etelä-Sudanin väestöstä pääosa on kristittyjä ja animisteja. Pohjois-Sudanin kaikki koulut on muutettu väkivalloin koraanikouluiksi ja väkivaltainen ei-muslimien islamilaistaminen on jokapäiväistä toimintaa.
Poliisi huivivahtina
Viime vuosina Iranin suurakaupungin naiset ovat pyrkineet venyttämään islamilaisia pukeutumisrajoituksia käyttämällä nipin napin hiukset peittäviä huiveja ja sandaaleja, jotka paljastavat maalatut varpaankynnet. Vastaiskuna tähän islamilaisjohtoinen Iranin poliisi on pitänyt kuukauden kestävän kampanjan islamilaisen pukeutumisen puolesta. Tänä aikana poliisi on antanut puutteellisesta pukeutumisesta varoituksen 64 000 naiselle.
maanantai, elokuu 07, 2006
Orjuutta arabimaassa 2000-luvulla
Referaatti Mende Naazerin ja Damien Lewisin kirjasta Orja, Otava 2005
Kirjan kertomus on tositarina Mende-nimisen sudanilaisen tytön elämästä. Sitä lukiessa luulisi tapahtumien sijoittuvan 1800-luvulle, mutta valitettavasti kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosille 1983 - 2004.
Lapsuus
Mende on Sudanin mustia afrikkalaisia. Hän syntyi Sudanissa Nuba-heimoihin kuuluvaan Karko-heimoon. Heimo asui vuorilla kaukana kaupungeista. Kirjan alkaa kertomuksella Menden lapsuudesta. Nubat ovat muslimeita. Menden lapsuusmuistot ovat onnellisia. Lapsuuden synkin muisto on Menden ympärileikkaus. Heimossa oli käytössä nuorten tyttöjen ympärileikkaus. Mendekin ympärileikattiin alle kymmenvuotiaana. Menden kuvaus ympärileikkauksesta on julma ja verinen. Ympärileikkauksen jälkeen Mende oli kolme päivää shokissa ja koomassa kauhusta ja kivusta. Mende kertoo kirjassaan, että osa heimon tytöistä kuoli ympärileikkauksen aiheuttamiin tulehduksiin ja jotkut nuoret naiset kuolivat synnytykseen ympärileikkauksen takia. Menden sisaren ensimmäinen lapsi kuoli ympärileikkauksen aiheuttamaan vaikeaan synnytykseen. Menden sisar oli tällöin noin 14-vuotias.
Mende aloitti kahdeksanvuotiaana valtion koulun. Koulun kaikki opettajat olivat arabeja. Jo ensimmäisen viikon jälkeen opettajat kielisivät oppilaita puhumasta omaa kieltää nubaa ja käyttämään vain arabiaa. Perusteluksi Mendelle sanottiin: "Nuba on tyhmä kieli koska kukaan ei ymmärrä sitä. Arabia on paljon parempi kieli." (s. 56) Jos lapset erehtyivät vastaamaan opettajalleen muulla kielellä kuin arabialla, heitä lyötiin. Koululaisille annettiin myös arabialaiset nimet ja he eivät saaneet käyttää koulussa muita nimiä. Myöhemmin he eivät myöskään saaneet keskustella keskenään muuten kuin arabiaksi. Jokaiselta luokalta värvättiin yksi luokkapoliisi, joka ilmoitti, jos lapset puhuivat muuta kuin arabiaa. Mende ymmärsi, että tapa, jolla arabiopettajat kohtelivat Nuba-lapsia, oli väärä: "He käyttäytyivät ikään kuin me emme olisi olleet yhtä hyviä ihmisiä kuin he." (s. 58)
Ryöstö
Mende kuuli lapsena tarinoita arabiryöstäjien, mujahidien, tekemistä ryöstöretkistä läheisiin kyliin. Ryöstöissä tapettiin raa'asti satoja tummia afrikkalaisia Nuba-heimolaisia. Kun Mende oli kolmetoistavuotias, arabit hyökkäsivät myös hänen kyläänsä. Kylän majat sytytettiin tuleen, monien miesten ja naisten kurkut leikattiin auki miekoilla ja kylän lapset ryöstettiin. Menden kuvaus ryöstöstä ja sen jälkeisestä ratsastusmatkasta oli karu ja julma. Mende kertoo kylän tuhosta seuraavasti: "Näin hyökkääjien leikkaavan ihmisten kurkkuja auki käyrien veitsien välähdellessä tulen valossa. En voi kuvata teille kaikkea sitä, mitä näimme juostessamme kylän läpi. Kenenkään ei pitäisi joutua todistamaan asioita, joita näin tuona yönä." (s. 11)
Mende kuvaa ryöstön jälkeistä hetkeä seuraavasti: "Mies, joka oli johtanut heitä, seisoi heidän edessään ja alkoi ärjyä komentoja. En kuullut tarkkaa mitä hän sanoi, mutta kaikki miehet vastasivat jymisevällä messuamisella: 'Allahu akbar! Allahu akbar! Allahu akbar!' Allah on suurin! -Allah on suurin! Allah on suurin!". (s. 103) Arabiryöstäjät raiskasivat matkan aikana useat ryöstetyt lapset. Mende oli tällöin kolmetoistavuotias ja suuri osa lapsista vielä nuorempia. Raiskaus oli erityisen kivuliasta tyttölapsille tehdyn ympärileikkauksen takia.
Orjuus
Ryöstön jälkeen lapset vietiin kaupunkiin sotilastukikohtaa, josta arabilainen orjakauppias, Abdul Assim, kävi ostamassa heidät. Assim oli kerännyt suuren omaisuuden orjakaupallaan. Matkasta Khartumissa Mende kirjoittaa kirjassaan: "Nyt minua kyyditsi kaupungin halki avopakettiauton lavalla arabimies, joka kohteli meitä kuin olisimme olleet vain viisi lehmää." (s. 113) Orjakauppias hankki orjia myytäväkseen. Hänellä itselläänkin oli orja. Tämä jo vuosikymmeniä orjana ollut nainen opasti lapsia seuraavasti: "Kun olin kymmenvuotias, hyvin pieni niin kuin sinä nyt, minut siepattiin ja tuotiin tänne, ja täällä olen ollut siitä lähtien. En tiedä, mitä muuta sanoisin. Voin sanoa vain, että ole kärsivällinen ja tee, mitä ikinä he käskevät sinun tehdä. Ellet tee niin, he lyövät sinua." (s. 123) "Minä en saa astua tämän talon ulkopuolella. Etkä sinäkään todennäköisesti saa astua emäntäsi talon ulkopuolelle." (s. 132)
Arabit kutsuivat näitä mustia afrikkalaisia, jotka he olivat kaapanneet, nimellä abda eli orja. Abdul Azzim myi Menden eteenpäin. Hän pohtii pakenemisen mahdollisuutta: "Halusin epätoivoisesti jäädä Ashan ja muiden tyttöjen seuraan. Koska en voinut, ajattelin, että yrittäisin paeta. Tiesin kuitenkin, että kaikki ovet olivat lukossa. Vaikka onnistuisinkin pääsemään ulos talosta, mitä sitten tekisin? Olisin pieni nubatyttö yksin tässä valtavassa arabikaupungissa, josta en tiennyt mitään ja jossa minulla ei ollut ystäviä." (s. 131)
Elämä orjana Sudanissa
Mende oli myyty arabirouvalle, jota Mende kutsui Rahab-rouvaksi. "Mende, sinä lähdet tämän rouvan mukaan", hän sanoi viitoitellen kohti erästä heistä. "Sinun pitää totella häntä, sillä hän on nyt sinun emäntäsi." (s. 135) "Ostoksilla" mukana olleet naiset keskustelivat orjista: "Tiedätkös, Rahab", yksi naisista sanoi, "kun Dhalia kuulee, että sinulla on tämä tyttö talossasi, hän tulee hyvin kateelliseksi. Hänen täytyy heti mennä hankkimaan samanlainen itselleenkin." (s. 137)
Menden emänsä esitteli häntä ylpeänä ystävättärilleen uutena orjanaan. "Sinä olet siis löytänyt itsellesi orjan", kuulin yhden naisista sanovan vaimealla äänellä. "Me haluasimme nähdä hänet. Missä hän on? Millainen hän on?" (s. 155) "'Hmmm... Sehän on ihmeellistä. Eikä sinun tarvitse maksaa hänelle mitään? Aina kun tarvitset häntä, hän on täällä? Niinkö se toimii? Hänellä ei ole vapaapäiviä tai jotain sellaista?' 'Ei', sanoi Rahab. 'Ei vapaapäiviä, ei lomia, ei palkkaa. Hän on aina täällä. Hän kuuluu minulle.'" (s. 156)
Menden uusi emäntä kutsui häntä halventavalla nimeltä "yebid", joka tarkoittaa "tyttö, joka ei ansaitse nimeä". Menden asuinpaikka oli pihan perällä oleva pieni lämmittämätön maja, jonka ovi lukittiin joka yö, jotta Mende ei pääsisi pakenemaan. Rahab-rouva opastaa Mendeä: "Sinä asut nyt täällä ja teet työtä minulle. Pysyt täällä koko loppuelämäsi. Ymmärrätkö?" (s. 141) Mende koki, että häntä kohdeltiin kuin koiraa. "Näin elämä jatkui - päivästä päivään samaa raadantaa, samaa jatkuvaa huonoa kohtelua. Päivät lomittuivat toisiinsa lähes huomaamattani."
Mende eristettiin talon ulkopuolisesta elämästä. Kun Mende keskusteli puutarhurin kanssa, puutarhuri sai potkut ja Mendeä ei päästetty enää puutarhaan. Mende koki paljon fyysistä väkivaltaa emäntänsä kohdalta: "Pääni nytkähti taaksepäin, kun hän tarttui hiuksiini ja antoi minulle kirvelevän korvapuustin. 'Malesh - olen pahoillani. Malesh - Rahab-rouva', itkin 'Anteeksi! Älkää lyökö minua enää.' Mutta hän löi, yhä uudelleen ja uudelleen." (s. 148)
Pahoinpitelyä
Rahab löi Mendeä viikoittain, jonkin vahingon tapahduttua tai täysin ilman syytä. Rahab saattoi antaa korvapuustin tai lyödä Mendeä sillä mikä hänen käteensä osui, harjalla, puupohjaisilla sandaaleilla tai vyöllä. Kerran Rahab löysi Menden laulamasta nebon kielistä laulua ja hakkasi häntä tämän seurauksena puutarhaletkulla. "Sinä, et opi käyttäytymään, ellei sinua piiskata. Jos koskaan enää teet jotain tällaista, otan oikean piiskan ja suomin sinua kuin aasia. Kuuletko? Sinä et ole yhtään aasia kummempi." (s. 162)
Kerran Mende tarjoili emäntänsä kutsuilla teetä ja Rahabin lapset kaatoivat hänet hyppynarulla, jolloin astiat rikkoontuivat. Rahab alkoi hakata Mendeä arabivieraidensa nähden. Hänen vieraansa yllyttivät Rahabia: "'Lyö häntä! Lyö!' hän huudahti.! Se on ainoa tapa. Näin hän muistaa, ettei tee sitä uudelleen.' ... Hänen suomiessaan minua naispuoliset vieraat taputtivat käsiään ja kuulin myös miesten naureskelevan. ... Mies heitti päätään taaksepäin ja purskahti nauruun. 'Tyttö ei ole sokea', hän hohotti, 'niin ehkäpä hän on vain typerä!' Ja kaikki muutkin purskahtivat nauruun." (s. 165)
Menden emäntä käytti vakavaa väkivaltaa mitättömistä asioista. Mende oli erehdyksissä paistanut kananmunat, vaikka Rahab oli pyytänyt haudutettuja munia. Tästä seurasi raivonpuuska ja rangaistus. "Ennen kuin ehdin reagoida, hän otti kiinni käsivarrestani. Toisella kädellä hän sieppasi paistinlastan paistinpannusta ja painoi polttavan kuuman metallin kyynärvarttani vasten. Kiehuvaa öljyä roiskui pitkin käsivarttani. ... Näin sanoen hän nykäisi lastan pois repäisten samalla mukaan kerroksen palannutta ihoa. Puristin tiukasti kyynärvarteni sisäpuolta ja luulin, että pyörtyisin kivusta." (s. 201) Mende joutui myös seksuaalisen ahdistelun uhriksi useiden isäntäväen miespuolisten vieraiden taholta.
Ei pakomahdollisuutta
Mendellä ei ollut pakomahdollisuuksia. "Vietin tuntikausia miettimässä pakenemista. Eräänä päivänä, kun olin tyhjentämässä likavesiä talon takana, näin rikkonaisen tuolin, joka lojui talon seinustalla. Kokeilin tuolia nähdäkseni, kestäisikö se painoni. Olin varsin hyvä kiipeämään ja ajattelin, että jos seisoisin tuolilla, saattaisin juuri ja juuri ylettyä taloa ympäröivän puutarhamuurin päälle. Silloin voisin hinata itseni ylös, pudottautua toiselle puolelle ja livahtaa tielle. Mutta mitä minä sitten tekisin? Olisin eksyksissä ja yksin keskellä Khartumia ympärillä pelkkiä arabeja. Kuka minua auttaisi? Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä varmemmin tiesin, että olisi toivotonta yrittää paeta yksi. Minä tarvitsin apua." (s. 150)
Mende teki töitä koko valveilla olonsa ajan joka päivän ja hänen oli kielletty menemästä talon ulkopuolelle. "'Sinä olet minun abdani!' hän kiljui. 'Äläkä väitä vastaan. Se tarkoittaa, että sinä pysyt tässä talossa ja teet, mitä minä sanon. Sinä teet työtä. Sinä et leiki. Onko selvä? Abda (suom. orja)!'" (s. 152)
"'Mitä sinä mietit, yebit? Ei, älä kerro, minä tiedän: sinä mietit karkaamista. Kerronpa sinulle, mitä sinulle tapahtuu, jos yrität karata. Minä käsken Abdul Azzimin ja hänen rosvojaan etsimään ja tappamaan vanhempasi. Ja kun sinut sitten on tuotu takaisin tänne, ajan hiuksesi pois ja ympärileikkaan sinut. Kaikki tietävät, että kaikki nubat ovat khuluf - että he ovat epäpuhtaita. Ja, että he ovat vääräuskoisia." Mende oli kuitenkin muslimi kuten Rahabkin.
Islam
Hänen emäntänsä Rahab ja hänen miehensä Mustafa olivat muslimeja. Mende kuvaa heitä: "Rahab ja Mustafa uskoivat olevansa oikein hyviä muslimeja. ... Rahabilla ja Mustafalla oli hyvin kauniit muslaiyat (rukousmatot) - pehmeät ja silkkiset monimutkaisin islamilaisin kuviomallein koristellut. Rahab kertoi minulle ylpeänä, että heidän muslaiyansa olivat peräisin niin kaukaa kuin islamin pyhimmästä maasta, Saudi-Arabiasta." ... "Aina ennen jokaista päivän viittä rukousta he kävivät läpi puhdistautumisrituaalin pesemällä käsivartensa, kasvonsa ja jalkansa. Sitten he kääntyivät kohti itää ja lausuivat rukouksensa hiljaisella äänellä ja hurskaasti." (s. 168)
Mende oli myös harras muslimi. Hän pyrki rukoilemaan viisi kertaa päivässä. Rahab yritti estää häntä: "'Et kai ole menossa rukoilemaan?' hän tiedusteli. 'Ei sinulla ole aikaa rukoilla. Ja mitä sitä paitsi luulet tekeväsi? Etkö tiedä, että islam ei ole sinun kaltaisiasi mustia ihmisiä varten?'" (s. 169)
Mende ihmetteli tätä: "Mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä selvemmin tajusin, että kaikki sortajani olivat olleet muslimeja. Ryöstäjät olivat kaikki huutaneet 'Allahu akbar' hyökätessään kyläämme. Orjakauppias Abdul Azzim oli myös ollut muslimi. Ja nyt Rahab ja hänen perheensä. Kaikki nämä ihmiset uskoivat olevansa hyviä muslimeja. Ja kuitenkin he olivat tappaneet ja raiskanneet ja kiduttaneet ja orjuuttaneet heimoni nubia, jotka hekin olivat muslimeja." (s. 170)
Vääristynyt maailmankuva
Menden menneisyyteen kuuluvat asiat oli karsittu täysin hänen elämästään. Vuodet orjana olivat muuttaneet hänen käsitystä itsestään ja maailmasta: "Olin alkanut uskoa, että nämä arabit olivat kaikkivoipia, että heillä oli jonkinlainen Allahilta saatu oikeus hallita meitä. Näin todisteita tästä jokapäiväisessä elämässäni Khartumissa. Olin alkanut uskoa, että tällainen maailma oli: arabit orjuuttivat mustia. Olin vakuuttunut siitä, että he olivat voittamattomia." (s. 187)
Mende oli kaapattu 12-vuotiaana ja 16-vuotiaana hänen identiteettinsä oli vääristynyt. "Kaikkien noiden vuosien aikana Rahab oli tuhonnut täysin käsitykseni omasta identiteetistäni ja omasta arvostani. Uskoin, ettei minulla enää arvoa ihmisenä. Pelkäsin häntä kuoliaakseni. Ja olin yhä pelkkä lapsi.
Muita orjia
Mende tapasi yllättäen tutun nuba-tytön, joka oli orjana Rahabin ystävättärellä. Hän sai kuulla tältä, Kumalilta, että hänen perheensä oli selvinnyt hengissä hyökkäyksestä. Vuosituhannen vaihtuessa Mende meni isäntäväkensä mukana suurelle retkelle puistoon Rahabin ja Mustafan ystäväperheiden kanssa. Näillä arabeilla oli mukanaan kymmenkunta mustaa nuorta tyttöä, jotka muistuttivat Mendeä hänen orjuutensa alkuajoita. Heidät oli myös ryöstetty väkivaltaisesti ja heitä pidettiin näiden varakkaiden arabien orjina. Mende arvioi, että puistossa olisi satoja hänen kaltaisia orjia, joilla oli samanlaisia kohtaloita kuin hänellä.
Lahjana sisarelle
Kun Mende oli ollut seitsemän vuotta orjana Rahabin talossa, hän sai kuulla, että Rahab lähettäisi hänet Englantiin, Lontooseen, sisarensa talouteen. Tällöin Mende oli 19-vuotias. Menden tilalle Rahab oli hankkimassa uutta orjaa Abdul Azzimilta. "'Onko Rahab myynyt minut sisarelleen?' mietin vihaisena. 'Vai onko Rahab vain antanut minut hänelle, kuin hyödyllisen lahjan.'" (s. 208) Viisumin Englantiin Mende sai 18. toukokuuta vuonna 2000.
Edellisenä päivänä ennen Menden lähtöä Abdul Azzim toi Rahabille uuden orjan. Orjan nimi oli Nanu. Hän oli myös nuba, mutta gwaliheimosta. Nanun tarina muistutti Menden elämää. Hänen isänsä oli kuollut sairauteen aiemmin ja hän asui kolmatta lasta odottavan äitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Eräänä yönä arabiryöstäjät hyökkäsivät hänen kyläänsä, murhasivat hänen äitinsä viiltämällä kaulan auki ja halkaisemalla hänen kohtunsa. Nanu näki miten hänen äitinsä kuoli ja hän näki kohdusta ulosviilletyn vauvan veressä lattialla. Arabit sytyttivät heidän majansa palamaan ja hänen pikkuveljensä kuoli tulipalossa. Nanu pääsi palovammojen kanssa ulos majasta ja yritti paeta, mutta mujahidit ryöstivät hänet kotikylästään ja veivät hänet armeijan leiriin. Hänet raiskattiin useita kertoja matkan aikana. Nanu oli tällöin vähän yli 10 vuotta vanha.
Orjana Lontooseen Hananille
Mende saapui Lontooseen Rahabin sisaren luokse. Sisaren nimi oli Hanan ja hänen miehensä oli töissä Sudanin suurlähetystössä ja oli virkaatekevä suurlähettiläs Abdul Mahmoud Al Koronky. Hanan ja hänen miehensä olivat hurskaita muslimeja. Hanan käytti muslimien huivia kodin ulkopuolella.
Mendeä ei kohdeltu täällä yhtä väkivaltaisesti kuin Rahabin luona. Mutta hän joutui tekemään enemmän työtä. Talo oli suurempi ja töitä oli enemmän. Mende teki työtä seitsemän päivää viikossa aamu puoli seitsemästä myöhään iltaan. Mendellä ei ollut vapaapäiviä ja hän ei saanut poistua talosta. Talon ovia pidettiin lukittuna ja häntä kiellettiin ankarasti ottamasta yhteyttä keneenkään talon ulkopuolelle. Hanan otti Mendeltä pois hänen passinsa. Mende koki olevansa Lontoossakin Rahabin sisaren perheessä yhä Rahabin orja, joskin lainassa Hananilla. Hän koki olonsa vielä yksinäisemmäksi Hananin luona. Mende kärsi masennuksesta ja harkitsi itsemurhaa.
Hanan ja Al Koronky lähtivät käymään perheineen Sudanissa. Mende meni täksi ajaksi Hananin ystävän Omerin ja Madinan luo. Hanan kielsi Mendeä poistumasta Omerin talosta. Madina ja Omer olivat kuitenkin aidosti ystävällisiä ihmisiä. Mende sai nukkua heidän tyttärensä kanssa samassa huoneessa. Hänen ei tarvinnut työskennellä talossa. Vastoin Hananin käskyä Madina otti Menden mukaan puistoretkille ja vierailulle ystäviensä luo. Mende huomasi, että Lontoo ei ollutkaan vaarallinen ja väkivaltainen paikka, toisinkuin Hanan oli häntä pelotellut.
Kun Omer vei lauantaisin Menden siivoamaan Hananin tyhjää taloa, Omar jätti Menden taloon yksinään ja antoi tälle talon avaimen. Mendelle selvisi, että Omer ja Madina eivät tienneet hänen olevan Rahabin ja Hananin orja. Omer oli töissä Sudanin lähetystössä kuten Al Koronky. Kun Mende asui Omerin ja Madinan luona, Omer alkoi kysellä Menden töistä. Mende kertoi Omerille, että hän tekee jatkuvasti töitä eikä saa palkkaa. Omer ei kuitenkaan uskaltanut kysellä tarkemmin.
"Kun myöhemmin muistelin tätä, minusta tuntui, että Omer saattoi arvata todellisen tilanteeni. Hänhän oli kuitenkin sudanilainen, eikä orjuus ole harvinaista Sudanissa. Mutta ehkä hän ei halunnut tietää tarkemmin. Jos hän olisi saanut tietää totuuden minusta, hänen olisi ollut ilmoitettava siitä poliisille. Se olisi asettanut Omerin vastakkain ylemmässä asemassa olevan työtoverinsa kanssa. Tosiasiassa se olisi merkinnyt hänen diplomaatinuransa loppua." (s. 286)
Pako
Aika Omerin ja Madinan luona avasi kuitenkin Menden silmät. Hän huomasi, että Englannissa ei saanut pitää orjia. Mende päätti, että hänen oli paettava. Kun hän kävi Omerilla asumisensa aikana kaupassa, hän etsi sudanilaisia mustia. Lopulta hän löysi yhden eteläsudanilaisen miehen, joka tutustutti hänet kahteen nubaheimolaiseen, jotka asuivat Lontoossa. Yhdessä he suunnittelivat Menden paon. Mende ei halunnut Omerille ja Madinalle vaikeuksia, ja siksi hän suunnitteli pakenevansa, kun Al Koronky ja Hanan saapuisivat takaisin Lontooseen.
Mende pakeni kahden sudanilaisen nubaheimolaisen avustuksella 11. syyskuuta 2000. Pakenemisen jälkeen Mende pelkäsi, että hänet siepataan uudelleen. "Minun suhteeni Koronky oli kaikkivaltias. Hän oli hallitus ja hän oli laki. Saatoin yhä olla Rahabin orja, mutta Koronkyä pelkäsin, nyt kun olin päässyt pakoon. En voinut uskoa, että koskaan pääsisin hänen kynsistään." (s. 298)
Uhkauksia
Mende ja hänen pelastajansa saivat monia uhkauksia Sudanista. Mendeä uhkailtiin, että hänen perheenjäsenensä etsittäisiin käsiin ja heitettäisiin vankilaan. Myös Sudanin Lontoon-suurlähetöstä soiteltiin. "Tapahtumat huipentuivat siihen, että joukko sudanilaisia ministereitä puuttui asiaan ja yritti painostaa minut pakoon auttaneita henkilöitä lopettamaan suojelemiseni. Sitten perhe, jonka luona asuin, alkoi saada nimettömiä puheluita Sudanista. 'Me tiedämme, missä sukulaisenne asuvat', sanoi miesääni uhkaavasti, 'ja me tiedämme, mistä heidät löytää.'" (s. 304) Mende toteaa puheluiden jatkuneen kirjan kirjoittamisen päiviin saakka. Kaikki kirjassa mainitut lähetystön henkilöt ovat palanneet takaisin Sudaniin Englannista.
Mende sai puhelimella yhteyttä Sudanissa asuvaan perheeseensä. Perheelle oli valehdeltu Menden kohtalosta, mutta Mende sai selvitettyä oikeat tapahtumat. "Orjuusvuosieni painajainen ei siis päättynyt pakenemiseeni. Vain kärsimykseni luonne muuttui. Pakoni jälkeen en ollut enää kovinkaan huolissani omasta tulevaisuudestani tai turvallisuudestani. Sitä vastoin tunsin yhä enemmän huolta Sudanissa elävän perheeni sekä minut pakoon auttaneiden ja minulle vapauteni antaneiden ihmisten turvallisuudesta.
Uusi elämä
Vapautumisensa jälkeen Mende joutui opettelemaan kaikki elämisen taidot, elämään liittyvät normaalit asiat, joita hän ei ollut nuoruudessaan oppinut. Tähän asti joku oli aina päättänyt hänen elämästään. Mende joutui aikuisena opettelemaan tekemään itse päätöksensä. Vaikeinta Mendelle oli oppia olemaan pelkäämättä. Hän pelkäsi, että ne jotka olivat pitäneet häntä vankinaan, lähtisivät hänen peräänsä. Mende sai turvapaikkaoikeuden Englantiin 23. joulukuuta 2002.
Sudanin arabihallitus hyväksyy orjuuden
Sudanin arabihallitus on sekaantunut mukaan mustien afrikkalaisten orjuuttamiseen. Mendekin vietiin ryöstön jälkeen armeijan leiriin ja Mende lähetettiin Lontooseen sudanilaisen diplomaatin kotiin orjaksi.
Ensimmäisessä televisiohaastattelussaan Mende sanoi: "Haluan sanoa, että siellä (Sudanissa) esiintyy orjuutta juuri nyt, tällä hetkellä. Minä olen siitä esimerkki ja elävä todiste, ja se tapahtui minulle itselleni. Tiedän myös, että Sudanissa on yhä monia orjuudessa eläviä ihmisiä. Haluan, että ihmiset tajuavat tämän ja sen, että heidän on tehtävä jotain sen lopettamiseksi." (s. 318)
Kirjan kirjoittamisen aikoihin Mende käy koulua ja opiskelee englantia. Hän lentää ympäri maailmaa pitämässä orjuudenvastaisia puheenvuoroja kansainvälisissä konferensseissa. Kirjan toinen kirjoittaja Damien Lewis oli käynyt ennen Menden tapaamista tutustumassa Sudanin orjuuteen: "Ja kuitenkin todellisuus oli paljon pahempi kuin olisin voinut kuvitellakaan: jouduin todistamaan sanoinkuvaamattomia kauhuja. Näitä ihmisiä ei vain ostettu ja myyty; heitä siepattiin raaoissa hyökkäyksissä, joissa satoja teurastettiin, raiskattiin, kidutettiin ja pahoinpideltiin. Kokonaisia kyliä poltettiin maan tasalle, ja ihmiset paloivat hengiltä majojensa sisällä. Olin kohdannut todellisen elävän painajaisen." (s. 321)
"Arabiheimoista muodostetaan puolisotilaallisia, AK47-rynnäkkökiväärein aseistettuja joukkoja, joiden käsketään käydä jihadia eli pyhää sotaa Nubavuorten ja etelän mustia heimoja vastaan. Palkinnoksi teoistaan nämä arabiheimot saavat pitää sotasaaliin - naudat, vuohet ja orjiksi myytävät ihmiset." (s. 322)
Sudanin kansallinen laki kieltää orjuuden. Kuitenkin Sudanin nykyinen hallitus, Kansallinen islamilainen rintama (NIF) on sulkenut silmänsä siltä, mitä sen maassa tapahtuu. Käytännössä NIF antaa valtuudet ryöstöille ja orjakaupalle, sulkemalla silmänsä teoilta. Se ei tee mitään estääkseen jihad-joukkojen toimintaa tai rankaistakseen niitä.
Espanjan rasismin vastainen liitto (CECRA) myönsi vuonna 2002 Mendelle Kansainvälisen ihmisoikeuspalkinnon hänen rohkeudestaan kertoa tarinansa julkisesti kirjassaan.
Kirjan kertomus on tositarina Mende-nimisen sudanilaisen tytön elämästä. Sitä lukiessa luulisi tapahtumien sijoittuvan 1800-luvulle, mutta valitettavasti kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosille 1983 - 2004.
Lapsuus
Mende on Sudanin mustia afrikkalaisia. Hän syntyi Sudanissa Nuba-heimoihin kuuluvaan Karko-heimoon. Heimo asui vuorilla kaukana kaupungeista. Kirjan alkaa kertomuksella Menden lapsuudesta. Nubat ovat muslimeita. Menden lapsuusmuistot ovat onnellisia. Lapsuuden synkin muisto on Menden ympärileikkaus. Heimossa oli käytössä nuorten tyttöjen ympärileikkaus. Mendekin ympärileikattiin alle kymmenvuotiaana. Menden kuvaus ympärileikkauksesta on julma ja verinen. Ympärileikkauksen jälkeen Mende oli kolme päivää shokissa ja koomassa kauhusta ja kivusta. Mende kertoo kirjassaan, että osa heimon tytöistä kuoli ympärileikkauksen aiheuttamiin tulehduksiin ja jotkut nuoret naiset kuolivat synnytykseen ympärileikkauksen takia. Menden sisaren ensimmäinen lapsi kuoli ympärileikkauksen aiheuttamaan vaikeaan synnytykseen. Menden sisar oli tällöin noin 14-vuotias.
Mende aloitti kahdeksanvuotiaana valtion koulun. Koulun kaikki opettajat olivat arabeja. Jo ensimmäisen viikon jälkeen opettajat kielisivät oppilaita puhumasta omaa kieltää nubaa ja käyttämään vain arabiaa. Perusteluksi Mendelle sanottiin: "Nuba on tyhmä kieli koska kukaan ei ymmärrä sitä. Arabia on paljon parempi kieli." (s. 56) Jos lapset erehtyivät vastaamaan opettajalleen muulla kielellä kuin arabialla, heitä lyötiin. Koululaisille annettiin myös arabialaiset nimet ja he eivät saaneet käyttää koulussa muita nimiä. Myöhemmin he eivät myöskään saaneet keskustella keskenään muuten kuin arabiaksi. Jokaiselta luokalta värvättiin yksi luokkapoliisi, joka ilmoitti, jos lapset puhuivat muuta kuin arabiaa. Mende ymmärsi, että tapa, jolla arabiopettajat kohtelivat Nuba-lapsia, oli väärä: "He käyttäytyivät ikään kuin me emme olisi olleet yhtä hyviä ihmisiä kuin he." (s. 58)
Ryöstö
Mende kuuli lapsena tarinoita arabiryöstäjien, mujahidien, tekemistä ryöstöretkistä läheisiin kyliin. Ryöstöissä tapettiin raa'asti satoja tummia afrikkalaisia Nuba-heimolaisia. Kun Mende oli kolmetoistavuotias, arabit hyökkäsivät myös hänen kyläänsä. Kylän majat sytytettiin tuleen, monien miesten ja naisten kurkut leikattiin auki miekoilla ja kylän lapset ryöstettiin. Menden kuvaus ryöstöstä ja sen jälkeisestä ratsastusmatkasta oli karu ja julma. Mende kertoo kylän tuhosta seuraavasti: "Näin hyökkääjien leikkaavan ihmisten kurkkuja auki käyrien veitsien välähdellessä tulen valossa. En voi kuvata teille kaikkea sitä, mitä näimme juostessamme kylän läpi. Kenenkään ei pitäisi joutua todistamaan asioita, joita näin tuona yönä." (s. 11)
Mende kuvaa ryöstön jälkeistä hetkeä seuraavasti: "Mies, joka oli johtanut heitä, seisoi heidän edessään ja alkoi ärjyä komentoja. En kuullut tarkkaa mitä hän sanoi, mutta kaikki miehet vastasivat jymisevällä messuamisella: 'Allahu akbar! Allahu akbar! Allahu akbar!' Allah on suurin! -Allah on suurin! Allah on suurin!". (s. 103) Arabiryöstäjät raiskasivat matkan aikana useat ryöstetyt lapset. Mende oli tällöin kolmetoistavuotias ja suuri osa lapsista vielä nuorempia. Raiskaus oli erityisen kivuliasta tyttölapsille tehdyn ympärileikkauksen takia.
Orjuus
Ryöstön jälkeen lapset vietiin kaupunkiin sotilastukikohtaa, josta arabilainen orjakauppias, Abdul Assim, kävi ostamassa heidät. Assim oli kerännyt suuren omaisuuden orjakaupallaan. Matkasta Khartumissa Mende kirjoittaa kirjassaan: "Nyt minua kyyditsi kaupungin halki avopakettiauton lavalla arabimies, joka kohteli meitä kuin olisimme olleet vain viisi lehmää." (s. 113) Orjakauppias hankki orjia myytäväkseen. Hänellä itselläänkin oli orja. Tämä jo vuosikymmeniä orjana ollut nainen opasti lapsia seuraavasti: "Kun olin kymmenvuotias, hyvin pieni niin kuin sinä nyt, minut siepattiin ja tuotiin tänne, ja täällä olen ollut siitä lähtien. En tiedä, mitä muuta sanoisin. Voin sanoa vain, että ole kärsivällinen ja tee, mitä ikinä he käskevät sinun tehdä. Ellet tee niin, he lyövät sinua." (s. 123) "Minä en saa astua tämän talon ulkopuolella. Etkä sinäkään todennäköisesti saa astua emäntäsi talon ulkopuolelle." (s. 132)
Arabit kutsuivat näitä mustia afrikkalaisia, jotka he olivat kaapanneet, nimellä abda eli orja. Abdul Azzim myi Menden eteenpäin. Hän pohtii pakenemisen mahdollisuutta: "Halusin epätoivoisesti jäädä Ashan ja muiden tyttöjen seuraan. Koska en voinut, ajattelin, että yrittäisin paeta. Tiesin kuitenkin, että kaikki ovet olivat lukossa. Vaikka onnistuisinkin pääsemään ulos talosta, mitä sitten tekisin? Olisin pieni nubatyttö yksin tässä valtavassa arabikaupungissa, josta en tiennyt mitään ja jossa minulla ei ollut ystäviä." (s. 131)
Elämä orjana Sudanissa
Mende oli myyty arabirouvalle, jota Mende kutsui Rahab-rouvaksi. "Mende, sinä lähdet tämän rouvan mukaan", hän sanoi viitoitellen kohti erästä heistä. "Sinun pitää totella häntä, sillä hän on nyt sinun emäntäsi." (s. 135) "Ostoksilla" mukana olleet naiset keskustelivat orjista: "Tiedätkös, Rahab", yksi naisista sanoi, "kun Dhalia kuulee, että sinulla on tämä tyttö talossasi, hän tulee hyvin kateelliseksi. Hänen täytyy heti mennä hankkimaan samanlainen itselleenkin." (s. 137)
Menden emänsä esitteli häntä ylpeänä ystävättärilleen uutena orjanaan. "Sinä olet siis löytänyt itsellesi orjan", kuulin yhden naisista sanovan vaimealla äänellä. "Me haluasimme nähdä hänet. Missä hän on? Millainen hän on?" (s. 155) "'Hmmm... Sehän on ihmeellistä. Eikä sinun tarvitse maksaa hänelle mitään? Aina kun tarvitset häntä, hän on täällä? Niinkö se toimii? Hänellä ei ole vapaapäiviä tai jotain sellaista?' 'Ei', sanoi Rahab. 'Ei vapaapäiviä, ei lomia, ei palkkaa. Hän on aina täällä. Hän kuuluu minulle.'" (s. 156)
Menden uusi emäntä kutsui häntä halventavalla nimeltä "yebid", joka tarkoittaa "tyttö, joka ei ansaitse nimeä". Menden asuinpaikka oli pihan perällä oleva pieni lämmittämätön maja, jonka ovi lukittiin joka yö, jotta Mende ei pääsisi pakenemaan. Rahab-rouva opastaa Mendeä: "Sinä asut nyt täällä ja teet työtä minulle. Pysyt täällä koko loppuelämäsi. Ymmärrätkö?" (s. 141) Mende koki, että häntä kohdeltiin kuin koiraa. "Näin elämä jatkui - päivästä päivään samaa raadantaa, samaa jatkuvaa huonoa kohtelua. Päivät lomittuivat toisiinsa lähes huomaamattani."
Mende eristettiin talon ulkopuolisesta elämästä. Kun Mende keskusteli puutarhurin kanssa, puutarhuri sai potkut ja Mendeä ei päästetty enää puutarhaan. Mende koki paljon fyysistä väkivaltaa emäntänsä kohdalta: "Pääni nytkähti taaksepäin, kun hän tarttui hiuksiini ja antoi minulle kirvelevän korvapuustin. 'Malesh - olen pahoillani. Malesh - Rahab-rouva', itkin 'Anteeksi! Älkää lyökö minua enää.' Mutta hän löi, yhä uudelleen ja uudelleen." (s. 148)
Pahoinpitelyä
Rahab löi Mendeä viikoittain, jonkin vahingon tapahduttua tai täysin ilman syytä. Rahab saattoi antaa korvapuustin tai lyödä Mendeä sillä mikä hänen käteensä osui, harjalla, puupohjaisilla sandaaleilla tai vyöllä. Kerran Rahab löysi Menden laulamasta nebon kielistä laulua ja hakkasi häntä tämän seurauksena puutarhaletkulla. "Sinä, et opi käyttäytymään, ellei sinua piiskata. Jos koskaan enää teet jotain tällaista, otan oikean piiskan ja suomin sinua kuin aasia. Kuuletko? Sinä et ole yhtään aasia kummempi." (s. 162)
Kerran Mende tarjoili emäntänsä kutsuilla teetä ja Rahabin lapset kaatoivat hänet hyppynarulla, jolloin astiat rikkoontuivat. Rahab alkoi hakata Mendeä arabivieraidensa nähden. Hänen vieraansa yllyttivät Rahabia: "'Lyö häntä! Lyö!' hän huudahti.! Se on ainoa tapa. Näin hän muistaa, ettei tee sitä uudelleen.' ... Hänen suomiessaan minua naispuoliset vieraat taputtivat käsiään ja kuulin myös miesten naureskelevan. ... Mies heitti päätään taaksepäin ja purskahti nauruun. 'Tyttö ei ole sokea', hän hohotti, 'niin ehkäpä hän on vain typerä!' Ja kaikki muutkin purskahtivat nauruun." (s. 165)
Menden emäntä käytti vakavaa väkivaltaa mitättömistä asioista. Mende oli erehdyksissä paistanut kananmunat, vaikka Rahab oli pyytänyt haudutettuja munia. Tästä seurasi raivonpuuska ja rangaistus. "Ennen kuin ehdin reagoida, hän otti kiinni käsivarrestani. Toisella kädellä hän sieppasi paistinlastan paistinpannusta ja painoi polttavan kuuman metallin kyynärvarttani vasten. Kiehuvaa öljyä roiskui pitkin käsivarttani. ... Näin sanoen hän nykäisi lastan pois repäisten samalla mukaan kerroksen palannutta ihoa. Puristin tiukasti kyynärvarteni sisäpuolta ja luulin, että pyörtyisin kivusta." (s. 201) Mende joutui myös seksuaalisen ahdistelun uhriksi useiden isäntäväen miespuolisten vieraiden taholta.
Ei pakomahdollisuutta
Mendellä ei ollut pakomahdollisuuksia. "Vietin tuntikausia miettimässä pakenemista. Eräänä päivänä, kun olin tyhjentämässä likavesiä talon takana, näin rikkonaisen tuolin, joka lojui talon seinustalla. Kokeilin tuolia nähdäkseni, kestäisikö se painoni. Olin varsin hyvä kiipeämään ja ajattelin, että jos seisoisin tuolilla, saattaisin juuri ja juuri ylettyä taloa ympäröivän puutarhamuurin päälle. Silloin voisin hinata itseni ylös, pudottautua toiselle puolelle ja livahtaa tielle. Mutta mitä minä sitten tekisin? Olisin eksyksissä ja yksin keskellä Khartumia ympärillä pelkkiä arabeja. Kuka minua auttaisi? Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä varmemmin tiesin, että olisi toivotonta yrittää paeta yksi. Minä tarvitsin apua." (s. 150)
Mende teki töitä koko valveilla olonsa ajan joka päivän ja hänen oli kielletty menemästä talon ulkopuolelle. "'Sinä olet minun abdani!' hän kiljui. 'Äläkä väitä vastaan. Se tarkoittaa, että sinä pysyt tässä talossa ja teet, mitä minä sanon. Sinä teet työtä. Sinä et leiki. Onko selvä? Abda (suom. orja)!'" (s. 152)
"'Mitä sinä mietit, yebit? Ei, älä kerro, minä tiedän: sinä mietit karkaamista. Kerronpa sinulle, mitä sinulle tapahtuu, jos yrität karata. Minä käsken Abdul Azzimin ja hänen rosvojaan etsimään ja tappamaan vanhempasi. Ja kun sinut sitten on tuotu takaisin tänne, ajan hiuksesi pois ja ympärileikkaan sinut. Kaikki tietävät, että kaikki nubat ovat khuluf - että he ovat epäpuhtaita. Ja, että he ovat vääräuskoisia." Mende oli kuitenkin muslimi kuten Rahabkin.
Islam
Hänen emäntänsä Rahab ja hänen miehensä Mustafa olivat muslimeja. Mende kuvaa heitä: "Rahab ja Mustafa uskoivat olevansa oikein hyviä muslimeja. ... Rahabilla ja Mustafalla oli hyvin kauniit muslaiyat (rukousmatot) - pehmeät ja silkkiset monimutkaisin islamilaisin kuviomallein koristellut. Rahab kertoi minulle ylpeänä, että heidän muslaiyansa olivat peräisin niin kaukaa kuin islamin pyhimmästä maasta, Saudi-Arabiasta." ... "Aina ennen jokaista päivän viittä rukousta he kävivät läpi puhdistautumisrituaalin pesemällä käsivartensa, kasvonsa ja jalkansa. Sitten he kääntyivät kohti itää ja lausuivat rukouksensa hiljaisella äänellä ja hurskaasti." (s. 168)
Mende oli myös harras muslimi. Hän pyrki rukoilemaan viisi kertaa päivässä. Rahab yritti estää häntä: "'Et kai ole menossa rukoilemaan?' hän tiedusteli. 'Ei sinulla ole aikaa rukoilla. Ja mitä sitä paitsi luulet tekeväsi? Etkö tiedä, että islam ei ole sinun kaltaisiasi mustia ihmisiä varten?'" (s. 169)
Mende ihmetteli tätä: "Mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä selvemmin tajusin, että kaikki sortajani olivat olleet muslimeja. Ryöstäjät olivat kaikki huutaneet 'Allahu akbar' hyökätessään kyläämme. Orjakauppias Abdul Azzim oli myös ollut muslimi. Ja nyt Rahab ja hänen perheensä. Kaikki nämä ihmiset uskoivat olevansa hyviä muslimeja. Ja kuitenkin he olivat tappaneet ja raiskanneet ja kiduttaneet ja orjuuttaneet heimoni nubia, jotka hekin olivat muslimeja." (s. 170)
Vääristynyt maailmankuva
Menden menneisyyteen kuuluvat asiat oli karsittu täysin hänen elämästään. Vuodet orjana olivat muuttaneet hänen käsitystä itsestään ja maailmasta: "Olin alkanut uskoa, että nämä arabit olivat kaikkivoipia, että heillä oli jonkinlainen Allahilta saatu oikeus hallita meitä. Näin todisteita tästä jokapäiväisessä elämässäni Khartumissa. Olin alkanut uskoa, että tällainen maailma oli: arabit orjuuttivat mustia. Olin vakuuttunut siitä, että he olivat voittamattomia." (s. 187)
Mende oli kaapattu 12-vuotiaana ja 16-vuotiaana hänen identiteettinsä oli vääristynyt. "Kaikkien noiden vuosien aikana Rahab oli tuhonnut täysin käsitykseni omasta identiteetistäni ja omasta arvostani. Uskoin, ettei minulla enää arvoa ihmisenä. Pelkäsin häntä kuoliaakseni. Ja olin yhä pelkkä lapsi.
Muita orjia
Mende tapasi yllättäen tutun nuba-tytön, joka oli orjana Rahabin ystävättärellä. Hän sai kuulla tältä, Kumalilta, että hänen perheensä oli selvinnyt hengissä hyökkäyksestä. Vuosituhannen vaihtuessa Mende meni isäntäväkensä mukana suurelle retkelle puistoon Rahabin ja Mustafan ystäväperheiden kanssa. Näillä arabeilla oli mukanaan kymmenkunta mustaa nuorta tyttöä, jotka muistuttivat Mendeä hänen orjuutensa alkuajoita. Heidät oli myös ryöstetty väkivaltaisesti ja heitä pidettiin näiden varakkaiden arabien orjina. Mende arvioi, että puistossa olisi satoja hänen kaltaisia orjia, joilla oli samanlaisia kohtaloita kuin hänellä.
Lahjana sisarelle
Kun Mende oli ollut seitsemän vuotta orjana Rahabin talossa, hän sai kuulla, että Rahab lähettäisi hänet Englantiin, Lontooseen, sisarensa talouteen. Tällöin Mende oli 19-vuotias. Menden tilalle Rahab oli hankkimassa uutta orjaa Abdul Azzimilta. "'Onko Rahab myynyt minut sisarelleen?' mietin vihaisena. 'Vai onko Rahab vain antanut minut hänelle, kuin hyödyllisen lahjan.'" (s. 208) Viisumin Englantiin Mende sai 18. toukokuuta vuonna 2000.
Edellisenä päivänä ennen Menden lähtöä Abdul Azzim toi Rahabille uuden orjan. Orjan nimi oli Nanu. Hän oli myös nuba, mutta gwaliheimosta. Nanun tarina muistutti Menden elämää. Hänen isänsä oli kuollut sairauteen aiemmin ja hän asui kolmatta lasta odottavan äitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Eräänä yönä arabiryöstäjät hyökkäsivät hänen kyläänsä, murhasivat hänen äitinsä viiltämällä kaulan auki ja halkaisemalla hänen kohtunsa. Nanu näki miten hänen äitinsä kuoli ja hän näki kohdusta ulosviilletyn vauvan veressä lattialla. Arabit sytyttivät heidän majansa palamaan ja hänen pikkuveljensä kuoli tulipalossa. Nanu pääsi palovammojen kanssa ulos majasta ja yritti paeta, mutta mujahidit ryöstivät hänet kotikylästään ja veivät hänet armeijan leiriin. Hänet raiskattiin useita kertoja matkan aikana. Nanu oli tällöin vähän yli 10 vuotta vanha.
Orjana Lontooseen Hananille
Mende saapui Lontooseen Rahabin sisaren luokse. Sisaren nimi oli Hanan ja hänen miehensä oli töissä Sudanin suurlähetystössä ja oli virkaatekevä suurlähettiläs Abdul Mahmoud Al Koronky. Hanan ja hänen miehensä olivat hurskaita muslimeja. Hanan käytti muslimien huivia kodin ulkopuolella.
Mendeä ei kohdeltu täällä yhtä väkivaltaisesti kuin Rahabin luona. Mutta hän joutui tekemään enemmän työtä. Talo oli suurempi ja töitä oli enemmän. Mende teki työtä seitsemän päivää viikossa aamu puoli seitsemästä myöhään iltaan. Mendellä ei ollut vapaapäiviä ja hän ei saanut poistua talosta. Talon ovia pidettiin lukittuna ja häntä kiellettiin ankarasti ottamasta yhteyttä keneenkään talon ulkopuolelle. Hanan otti Mendeltä pois hänen passinsa. Mende koki olevansa Lontoossakin Rahabin sisaren perheessä yhä Rahabin orja, joskin lainassa Hananilla. Hän koki olonsa vielä yksinäisemmäksi Hananin luona. Mende kärsi masennuksesta ja harkitsi itsemurhaa.
Hanan ja Al Koronky lähtivät käymään perheineen Sudanissa. Mende meni täksi ajaksi Hananin ystävän Omerin ja Madinan luo. Hanan kielsi Mendeä poistumasta Omerin talosta. Madina ja Omer olivat kuitenkin aidosti ystävällisiä ihmisiä. Mende sai nukkua heidän tyttärensä kanssa samassa huoneessa. Hänen ei tarvinnut työskennellä talossa. Vastoin Hananin käskyä Madina otti Menden mukaan puistoretkille ja vierailulle ystäviensä luo. Mende huomasi, että Lontoo ei ollutkaan vaarallinen ja väkivaltainen paikka, toisinkuin Hanan oli häntä pelotellut.
Kun Omer vei lauantaisin Menden siivoamaan Hananin tyhjää taloa, Omar jätti Menden taloon yksinään ja antoi tälle talon avaimen. Mendelle selvisi, että Omer ja Madina eivät tienneet hänen olevan Rahabin ja Hananin orja. Omer oli töissä Sudanin lähetystössä kuten Al Koronky. Kun Mende asui Omerin ja Madinan luona, Omer alkoi kysellä Menden töistä. Mende kertoi Omerille, että hän tekee jatkuvasti töitä eikä saa palkkaa. Omer ei kuitenkaan uskaltanut kysellä tarkemmin.
"Kun myöhemmin muistelin tätä, minusta tuntui, että Omer saattoi arvata todellisen tilanteeni. Hänhän oli kuitenkin sudanilainen, eikä orjuus ole harvinaista Sudanissa. Mutta ehkä hän ei halunnut tietää tarkemmin. Jos hän olisi saanut tietää totuuden minusta, hänen olisi ollut ilmoitettava siitä poliisille. Se olisi asettanut Omerin vastakkain ylemmässä asemassa olevan työtoverinsa kanssa. Tosiasiassa se olisi merkinnyt hänen diplomaatinuransa loppua." (s. 286)
Pako
Aika Omerin ja Madinan luona avasi kuitenkin Menden silmät. Hän huomasi, että Englannissa ei saanut pitää orjia. Mende päätti, että hänen oli paettava. Kun hän kävi Omerilla asumisensa aikana kaupassa, hän etsi sudanilaisia mustia. Lopulta hän löysi yhden eteläsudanilaisen miehen, joka tutustutti hänet kahteen nubaheimolaiseen, jotka asuivat Lontoossa. Yhdessä he suunnittelivat Menden paon. Mende ei halunnut Omerille ja Madinalle vaikeuksia, ja siksi hän suunnitteli pakenevansa, kun Al Koronky ja Hanan saapuisivat takaisin Lontooseen.
Mende pakeni kahden sudanilaisen nubaheimolaisen avustuksella 11. syyskuuta 2000. Pakenemisen jälkeen Mende pelkäsi, että hänet siepataan uudelleen. "Minun suhteeni Koronky oli kaikkivaltias. Hän oli hallitus ja hän oli laki. Saatoin yhä olla Rahabin orja, mutta Koronkyä pelkäsin, nyt kun olin päässyt pakoon. En voinut uskoa, että koskaan pääsisin hänen kynsistään." (s. 298)
Uhkauksia
Mende ja hänen pelastajansa saivat monia uhkauksia Sudanista. Mendeä uhkailtiin, että hänen perheenjäsenensä etsittäisiin käsiin ja heitettäisiin vankilaan. Myös Sudanin Lontoon-suurlähetöstä soiteltiin. "Tapahtumat huipentuivat siihen, että joukko sudanilaisia ministereitä puuttui asiaan ja yritti painostaa minut pakoon auttaneita henkilöitä lopettamaan suojelemiseni. Sitten perhe, jonka luona asuin, alkoi saada nimettömiä puheluita Sudanista. 'Me tiedämme, missä sukulaisenne asuvat', sanoi miesääni uhkaavasti, 'ja me tiedämme, mistä heidät löytää.'" (s. 304) Mende toteaa puheluiden jatkuneen kirjan kirjoittamisen päiviin saakka. Kaikki kirjassa mainitut lähetystön henkilöt ovat palanneet takaisin Sudaniin Englannista.
Mende sai puhelimella yhteyttä Sudanissa asuvaan perheeseensä. Perheelle oli valehdeltu Menden kohtalosta, mutta Mende sai selvitettyä oikeat tapahtumat. "Orjuusvuosieni painajainen ei siis päättynyt pakenemiseeni. Vain kärsimykseni luonne muuttui. Pakoni jälkeen en ollut enää kovinkaan huolissani omasta tulevaisuudestani tai turvallisuudestani. Sitä vastoin tunsin yhä enemmän huolta Sudanissa elävän perheeni sekä minut pakoon auttaneiden ja minulle vapauteni antaneiden ihmisten turvallisuudesta.
Uusi elämä
Vapautumisensa jälkeen Mende joutui opettelemaan kaikki elämisen taidot, elämään liittyvät normaalit asiat, joita hän ei ollut nuoruudessaan oppinut. Tähän asti joku oli aina päättänyt hänen elämästään. Mende joutui aikuisena opettelemaan tekemään itse päätöksensä. Vaikeinta Mendelle oli oppia olemaan pelkäämättä. Hän pelkäsi, että ne jotka olivat pitäneet häntä vankinaan, lähtisivät hänen peräänsä. Mende sai turvapaikkaoikeuden Englantiin 23. joulukuuta 2002.
Sudanin arabihallitus hyväksyy orjuuden
Sudanin arabihallitus on sekaantunut mukaan mustien afrikkalaisten orjuuttamiseen. Mendekin vietiin ryöstön jälkeen armeijan leiriin ja Mende lähetettiin Lontooseen sudanilaisen diplomaatin kotiin orjaksi.
Ensimmäisessä televisiohaastattelussaan Mende sanoi: "Haluan sanoa, että siellä (Sudanissa) esiintyy orjuutta juuri nyt, tällä hetkellä. Minä olen siitä esimerkki ja elävä todiste, ja se tapahtui minulle itselleni. Tiedän myös, että Sudanissa on yhä monia orjuudessa eläviä ihmisiä. Haluan, että ihmiset tajuavat tämän ja sen, että heidän on tehtävä jotain sen lopettamiseksi." (s. 318)
Kirjan kirjoittamisen aikoihin Mende käy koulua ja opiskelee englantia. Hän lentää ympäri maailmaa pitämässä orjuudenvastaisia puheenvuoroja kansainvälisissä konferensseissa. Kirjan toinen kirjoittaja Damien Lewis oli käynyt ennen Menden tapaamista tutustumassa Sudanin orjuuteen: "Ja kuitenkin todellisuus oli paljon pahempi kuin olisin voinut kuvitellakaan: jouduin todistamaan sanoinkuvaamattomia kauhuja. Näitä ihmisiä ei vain ostettu ja myyty; heitä siepattiin raaoissa hyökkäyksissä, joissa satoja teurastettiin, raiskattiin, kidutettiin ja pahoinpideltiin. Kokonaisia kyliä poltettiin maan tasalle, ja ihmiset paloivat hengiltä majojensa sisällä. Olin kohdannut todellisen elävän painajaisen." (s. 321)
"Arabiheimoista muodostetaan puolisotilaallisia, AK47-rynnäkkökiväärein aseistettuja joukkoja, joiden käsketään käydä jihadia eli pyhää sotaa Nubavuorten ja etelän mustia heimoja vastaan. Palkinnoksi teoistaan nämä arabiheimot saavat pitää sotasaaliin - naudat, vuohet ja orjiksi myytävät ihmiset." (s. 322)
Sudanin kansallinen laki kieltää orjuuden. Kuitenkin Sudanin nykyinen hallitus, Kansallinen islamilainen rintama (NIF) on sulkenut silmänsä siltä, mitä sen maassa tapahtuu. Käytännössä NIF antaa valtuudet ryöstöille ja orjakaupalle, sulkemalla silmänsä teoilta. Se ei tee mitään estääkseen jihad-joukkojen toimintaa tai rankaistakseen niitä.
Espanjan rasismin vastainen liitto (CECRA) myönsi vuonna 2002 Mendelle Kansainvälisen ihmisoikeuspalkinnon hänen rohkeudestaan kertoa tarinansa julkisesti kirjassaan.
keskiviikko, kesäkuu 07, 2006
Marokko miehittää Länsi-Saharaa
Espanja luopui viimeisestä siirtomaastaan, Länsi-Saharasta, vuonna 1975. Marokko miehitti maan Espanjan lähdettyä. Länsi-Sahara julistautui itsenäiseksi demokraattiseksi arabitasavallaksi 1976. Miehitystä on jatkunut jo yli 30 vuotta. Länsi-Saharan pakolaishallitus toimii Tinfoufin leireillä Algeriassa. Maan vapautusliike Polisarion hallitsee maasta kolmasosa ja Marokkolaiset miehitysjoukot kaksi kolmasosaa. Marokko on rakentanut tälle rajalle muuriksi korkean hiekkavallin, jota vartioivat raskaasti aseistetut marokkolaiset miehitysjoukot. Muuri aitaa länsisaharalaiset kotimaastaan, ystävistään ja paimentolaiset laitumistaan.
Muuri on suurimpia ja vaietuimpia sotilaallisista linnoituksista maailmassa. Muurin pituus on 2 700 km ja sitä vartioi 160 000 sotilasta. Piikkilankaa muurin varrelle on vedetty 20 000 km ja muurin eteen on kylvetty miinakenttä. Viiden kilometrin välein muurissa on vartioasema, jonka takana on tykistöä, panssarivaunuja ja tutka-asemia. Miehitysmuurin ylläpitäminen maksaa Marokolle 1,5 – 2 miljoonaa euroa joka päivä.
YK on vaatinut kansanäänestystä alueen itsenäisyydestä Marokon arabi-hallitukselta jo 40 vuotta. YK, Afrikan maiden järjestö OAU ja Haagin kansainvälinen tuomioistuin ovat tuominneet miehityksen. Muurin ympärillä on käyty vaiettua sotaa, jota valtamedia ei tuo esille. Arabien miehitys Länsi-Saharassa ei saa mediassa tilaa. Sen sijaan palstatilaa ja ohjelmatunteja käytetään Lähi-idän tapahtumiin.
Puolet länsisaharalaisista odottaa pakolaisleireillä itsenäisyyttä. 200 000 – 250 000 näistä pakolaisista asuu Algerian pakolaisleirillä. Marokko on siirtänyt Länsi-Saharaan 400 000 marokkolaista siirtolaista. Näistä puolet on sotilaita ja puolet siirtolaisia.
Länsi-Sahara on pääasiassa aavikko. Maaperässä on hieman fosfaattia, öljyä ja uraania. Luonnonvarat ovat kuitenkin sen verran vähäiset, että ne eivät selitä Marokon miehitystä. Miehityksen syynä on kansallisylpeys ja ajatus suur-Marokosta. Marokko ei aio luopua Länsi-Saharan hallinnasta, vaikka maan itsenäisyyden on tunnustanut 80 valtiota.
Länsi-Saharan väestöstä 100 % on muslimeita. Marokon väestöstä 99,8 % on muslimeja.
Muuri on suurimpia ja vaietuimpia sotilaallisista linnoituksista maailmassa. Muurin pituus on 2 700 km ja sitä vartioi 160 000 sotilasta. Piikkilankaa muurin varrelle on vedetty 20 000 km ja muurin eteen on kylvetty miinakenttä. Viiden kilometrin välein muurissa on vartioasema, jonka takana on tykistöä, panssarivaunuja ja tutka-asemia. Miehitysmuurin ylläpitäminen maksaa Marokolle 1,5 – 2 miljoonaa euroa joka päivä.
YK on vaatinut kansanäänestystä alueen itsenäisyydestä Marokon arabi-hallitukselta jo 40 vuotta. YK, Afrikan maiden järjestö OAU ja Haagin kansainvälinen tuomioistuin ovat tuominneet miehityksen. Muurin ympärillä on käyty vaiettua sotaa, jota valtamedia ei tuo esille. Arabien miehitys Länsi-Saharassa ei saa mediassa tilaa. Sen sijaan palstatilaa ja ohjelmatunteja käytetään Lähi-idän tapahtumiin.
Puolet länsisaharalaisista odottaa pakolaisleireillä itsenäisyyttä. 200 000 – 250 000 näistä pakolaisista asuu Algerian pakolaisleirillä. Marokko on siirtänyt Länsi-Saharaan 400 000 marokkolaista siirtolaista. Näistä puolet on sotilaita ja puolet siirtolaisia.
Länsi-Sahara on pääasiassa aavikko. Maaperässä on hieman fosfaattia, öljyä ja uraania. Luonnonvarat ovat kuitenkin sen verran vähäiset, että ne eivät selitä Marokon miehitystä. Miehityksen syynä on kansallisylpeys ja ajatus suur-Marokosta. Marokko ei aio luopua Länsi-Saharan hallinnasta, vaikka maan itsenäisyyden on tunnustanut 80 valtiota.
Länsi-Saharan väestöstä 100 % on muslimeita. Marokon väestöstä 99,8 % on muslimeja.
sunnuntai, maaliskuu 12, 2006
Tästä puhtuaan - Kaltio-lehden sarjakuva
Oululainen pieni kulttuurilehti, Kaltio, antoi potkut päätoimittaja Jussi Vilkunalle, joka julkaisi Ville Rannan Muhammed-sarjakuvan. Sarjakuvan takia Oulun kaupunki perui piirtäjä Rannalta tilaamansa kuvituksen J. V. Snellmannin juhlakirjaa. Myöhemmin kaupungin Snellmann-työryhmä olisi ollut valmis perumaan päätöksensä, mutta Ranta ei enää suostunut tarjoukseen. Lehteä ja Oulun kaupunkia on syytetty ylireagoinnista ja Helsingin Sanomat ehdotti osapuolille hysteria palkintoa?
Ranta kristisoi omien sanojensa mukaan sarjakuvassaan Suomen ”pelkurihallituksen itsesensuuria ja alistumista tyhmyyden edessä”. Muutamaa päivää aiemmin pääministeri Matti Vanhanen oli esittänyt Suomen valtion virallisen anteeksipyynnön yksityisellä suomalaisella sivulla julkaistusta tanskalaisista pilakuvista Muhammedista. Rannan sarjakuva kritisoi suomalaista poliittista johtoa itsesensuurin ilmapiirin synnyttämisestä. Sarjakuvassa Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Matti Vanhanen polttivat Tanskan lipun sanoutuakseen irti tanskalaisten ongelmista.
Onko Kaltio-lehti ja Oulun kaupunki huolissaan siitä, että eivät loukkaisi uskonnollisia tunteita vai onko kysymys pelosta ääri-islamilaisia kohtaan ja taipumista väkivallan vaatimuksen alle? Väkivaltaiset ääri-islamilaiset liikkeet rohkaistuvat toiminnassa, jos heidän vaatimuksiinsa suostutaan. Kärjistetysti sanottuna Kaltio-lehden ja Oulun kaupungin toiminta tukee ja rohkaisee tällaista väkivaltaista toimintaa.
Ääri-islamistit haluavat kuuliaisuutta omaa islamilaista arvomaailmaansa kohtaan kaikkialle maailmaan. Tähän arvomaailmaan liittyy suvaitsemattomuus ja suoranainen vaino toisinajattelijoita kohtaan. Onko islamin väkivaltainen liikehdintä onnistunut levittämään, tuomansa pelon kautta, omaa suvaitsemattomuuttaan länsimaihinkin? Kaltio-lehden tapauksessa kuvittaja menetti pelon synnyttämän ylireagoimisen takia toimeentuloaan.
Viimeaikaisessa kuohunnassa ei ole kysymys vain sananvapauden rajanvedoista vaan kysymys on myös siitä salliiko islam muita ajattelutapoja ja elämäntapoja ja salliiko islamilainen vakava uskonnollinen vakaumus muiden uskontojen tasavertaista harjoittamista. Useissa islamilaisissa maissa islamilaisen arvomaailman mukaista käyttäytymistä vaaditaan myös ei-muslimeilta. Esimerkiksi sianlihan myynti voi olla kiellettyä myös ei-muslimeilta. Onko mahdollista, että tulevaisuudessa mennään niinkin pitkälle, että jossakin Euroopan maassa kielletään sianlihan myynti muslimien loukkaantumisen takia?
Jälleen kärjistetysti voi sanoa, että tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että muiden uskontojen harjoittamista vaikeutetaan, jotta muslimit eivät loukkaantuisi. Näin on tehty käytännössä useissa muslimimaissa jo vuosisatojen ajan. Islamin sallima uskonnonvapaus tai sen puute on nähtävänä nykyisten islamilaisten maiden jokapäiväisessä elämässä.
Ranta kristisoi omien sanojensa mukaan sarjakuvassaan Suomen ”pelkurihallituksen itsesensuuria ja alistumista tyhmyyden edessä”. Muutamaa päivää aiemmin pääministeri Matti Vanhanen oli esittänyt Suomen valtion virallisen anteeksipyynnön yksityisellä suomalaisella sivulla julkaistusta tanskalaisista pilakuvista Muhammedista. Rannan sarjakuva kritisoi suomalaista poliittista johtoa itsesensuurin ilmapiirin synnyttämisestä. Sarjakuvassa Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Matti Vanhanen polttivat Tanskan lipun sanoutuakseen irti tanskalaisten ongelmista.
Onko Kaltio-lehti ja Oulun kaupunki huolissaan siitä, että eivät loukkaisi uskonnollisia tunteita vai onko kysymys pelosta ääri-islamilaisia kohtaan ja taipumista väkivallan vaatimuksen alle? Väkivaltaiset ääri-islamilaiset liikkeet rohkaistuvat toiminnassa, jos heidän vaatimuksiinsa suostutaan. Kärjistetysti sanottuna Kaltio-lehden ja Oulun kaupungin toiminta tukee ja rohkaisee tällaista väkivaltaista toimintaa.
Ääri-islamistit haluavat kuuliaisuutta omaa islamilaista arvomaailmaansa kohtaan kaikkialle maailmaan. Tähän arvomaailmaan liittyy suvaitsemattomuus ja suoranainen vaino toisinajattelijoita kohtaan. Onko islamin väkivaltainen liikehdintä onnistunut levittämään, tuomansa pelon kautta, omaa suvaitsemattomuuttaan länsimaihinkin? Kaltio-lehden tapauksessa kuvittaja menetti pelon synnyttämän ylireagoimisen takia toimeentuloaan.
Viimeaikaisessa kuohunnassa ei ole kysymys vain sananvapauden rajanvedoista vaan kysymys on myös siitä salliiko islam muita ajattelutapoja ja elämäntapoja ja salliiko islamilainen vakava uskonnollinen vakaumus muiden uskontojen tasavertaista harjoittamista. Useissa islamilaisissa maissa islamilaisen arvomaailman mukaista käyttäytymistä vaaditaan myös ei-muslimeilta. Esimerkiksi sianlihan myynti voi olla kiellettyä myös ei-muslimeilta. Onko mahdollista, että tulevaisuudessa mennään niinkin pitkälle, että jossakin Euroopan maassa kielletään sianlihan myynti muslimien loukkaantumisen takia?
Jälleen kärjistetysti voi sanoa, että tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että muiden uskontojen harjoittamista vaikeutetaan, jotta muslimit eivät loukkaantuisi. Näin on tehty käytännössä useissa muslimimaissa jo vuosisatojen ajan. Islamin sallima uskonnonvapaus tai sen puute on nähtävänä nykyisten islamilaisten maiden jokapäiväisessä elämässä.
lauantai, maaliskuu 04, 2006
Marokon miehitys Länsi-Saharassa on kestänyt 30 vuotta
Länsi-Sahara on tuntematon maa Suomessa. Maa sijaitsee Afrikan länsireunalla ja on pinta-alaltaan lähes Suomen kokoinen. Länsi-Sahara sai itsenäisyyden Espanjasta 1976. Marokko miehitti maan heti kun Espanja jätti sen 1975. Valtaosa Länsi-Saharan kansasta elää Algeriassa pakolaisleireillä. YK vaati miehityksen jälkeen pikaista kansanäänestystä maan itsenäisyydestä, mutta Marokko on onnistunut lykkäämään äänestystä jo 30 vuotta.
YK:n ja Afrikan unionin tuomiosta huolimatta Marokko pitää kiinni Länsi-Saharasta ja sen luonnonvaroista. Lisäksi Marokko on kansoittanut maan onnistuneesti marokkolaisilla siirtolaisilla. Varmuuden vuoksi Marokko on ympäröinyt Länsi-Saharan 2500 km miinoitetulla hiekkavallilla. Vallilla Marokko haluaa estää vapautusliikkeen Polisarion toiminnan.
Länsi-Sahara juhlii vuonna 2006 kuitenkin ensimmäistä kertaa itsenäisyyttä. Marokko pidättää saharalaisaktivisteja ja estää ulkopuolisten pääsyn alueella vastauksena juhlinnalle. Tämä laiton miehitys saa valitettavan vähän huomiota maailman tiedotusvälineissä.
YK:n ja Afrikan unionin tuomiosta huolimatta Marokko pitää kiinni Länsi-Saharasta ja sen luonnonvaroista. Lisäksi Marokko on kansoittanut maan onnistuneesti marokkolaisilla siirtolaisilla. Varmuuden vuoksi Marokko on ympäröinyt Länsi-Saharan 2500 km miinoitetulla hiekkavallilla. Vallilla Marokko haluaa estää vapautusliikkeen Polisarion toiminnan.
Länsi-Sahara juhlii vuonna 2006 kuitenkin ensimmäistä kertaa itsenäisyyttä. Marokko pidättää saharalaisaktivisteja ja estää ulkopuolisten pääsyn alueella vastauksena juhlinnalle. Tämä laiton miehitys saa valitettavan vähän huomiota maailman tiedotusvälineissä.
sunnuntai, helmikuu 26, 2006
Ateistinen kommunismi
Euroopan neuvosto hyväksyi julistuksen: ”Neuvosto tuomitsee voimakkaasti totalitaaristen kommunististen hallintojen suorittamat massiiviset ihmisoikeusrikkomukset ja ilmaisee sympatiaa, ymmärrystä ja tunnustusta näiden rikosten uhreille.” Julistus hyväksyttiin 25.1.2006. Julistus oli historiallinen. Sillä julistuksessa sanotaan ensi kertaa yksiselitteisesti ateististen kommunististen valtioiden hallitusten syyllistyneen vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin.
Hämmästykseksi suomalainen Sdp:n kansanedustaja Mikko Elo vastusti Euroopan Neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa päätöslauselmaa. On kuitenkin välttämätöntä, että kaikki räikeät ihmisoikeusrikkomukset poliittisesta tilanteesta, maasta ja tekijästä riippumatta tuomitaan ehdottomasti.
Jos ateistisen kommunismin rikokset jätettäisiin tuomitsematta, niin se antaisi kuvat, että on olemassa ideologioita tai syitä, joiden takia perusoikeuksia voidaan loukata. Kuitenkin missään oloissa ei ole niin ylevää päämäärää, että se pyhittäisi kaikki keinot. Mikään aate tai uskonto ei oikeuta ihmisen sortoon.
Pohjois-Koreassa, Kiinassa, Valko-Venäjällä, Vietnamissa ja Kuubassa on vielä kommunistiset hallinnot. Näissä maissa ja varsinkin ateistisessa Pohjois-Koreassa kuolee ihmisiä kommunistisen diktatuurin sorron takia. Kommunismi ei ole vielä kuollut. Voidaan myös kysyä, missä ovat ihmisoikeustaistelijoiden ja rauhanpuolustajien mielenosoitukset ja toiminta sorrettujen pohjoiskorealaisten puolesta?
Suomessa oli aina 1980-luvun alkuun asti kiellettyä arvostella kommunismin ihmisoikeusrikkomuksia. Tämä sama itsesuomettuminen näkyy vieläkin vähättelevänä asenteena kommunismin aiheuttamaan sortoon.
Eurooppa on oikein ja oikeudenmukaisesti selkeästi tuominnut ja ottanut selkeän pesäeron fasististen yhteiskuntien rikkomuksiin. Katolinen kirkko on edellisen Paavin suulla pyytänyt anteeksi keskiajan katolisen kirkon sortoa. Sama anteeksipyyntö ja pesäero on tehtävä myös kommunististen yhteiskuntien rikkomusten kanssa. On aina tärkeää tulevaisuuden kannalta tuoda rikkomukset esille, tuomita ne ja erottautua niistä. Tällöin on suurempi toivo siitä, että tulevat sukupolvet eivät tee samoja erehdyksiä.
Suomen poliittinen johto, erityisesti ulkoministeri ja presidentti, voisivat ottaa aktiivisemman asenteen Pohjois-Korean, Kiinan, Vietnamin, Valko-Venäjän ja Kuuban ihmisoikeustilanteeseen ja demokratian puutteeseen. Kouluissa kommunismin ihmisoikeusrikkomuksia pitäisi käsitellä yhtä kattavasti kuin on tehty fasismin rikkomusten kohdalla.
On aina myös muistettava, että kommunismin yksi tärkeistä aatteista on ateismi. Kommunismin synkkä historia on samalla myös ateismin historiaa.
Hämmästykseksi suomalainen Sdp:n kansanedustaja Mikko Elo vastusti Euroopan Neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa päätöslauselmaa. On kuitenkin välttämätöntä, että kaikki räikeät ihmisoikeusrikkomukset poliittisesta tilanteesta, maasta ja tekijästä riippumatta tuomitaan ehdottomasti.
Jos ateistisen kommunismin rikokset jätettäisiin tuomitsematta, niin se antaisi kuvat, että on olemassa ideologioita tai syitä, joiden takia perusoikeuksia voidaan loukata. Kuitenkin missään oloissa ei ole niin ylevää päämäärää, että se pyhittäisi kaikki keinot. Mikään aate tai uskonto ei oikeuta ihmisen sortoon.
Pohjois-Koreassa, Kiinassa, Valko-Venäjällä, Vietnamissa ja Kuubassa on vielä kommunistiset hallinnot. Näissä maissa ja varsinkin ateistisessa Pohjois-Koreassa kuolee ihmisiä kommunistisen diktatuurin sorron takia. Kommunismi ei ole vielä kuollut. Voidaan myös kysyä, missä ovat ihmisoikeustaistelijoiden ja rauhanpuolustajien mielenosoitukset ja toiminta sorrettujen pohjoiskorealaisten puolesta?
Suomessa oli aina 1980-luvun alkuun asti kiellettyä arvostella kommunismin ihmisoikeusrikkomuksia. Tämä sama itsesuomettuminen näkyy vieläkin vähättelevänä asenteena kommunismin aiheuttamaan sortoon.
Eurooppa on oikein ja oikeudenmukaisesti selkeästi tuominnut ja ottanut selkeän pesäeron fasististen yhteiskuntien rikkomuksiin. Katolinen kirkko on edellisen Paavin suulla pyytänyt anteeksi keskiajan katolisen kirkon sortoa. Sama anteeksipyyntö ja pesäero on tehtävä myös kommunististen yhteiskuntien rikkomusten kanssa. On aina tärkeää tulevaisuuden kannalta tuoda rikkomukset esille, tuomita ne ja erottautua niistä. Tällöin on suurempi toivo siitä, että tulevat sukupolvet eivät tee samoja erehdyksiä.
Suomen poliittinen johto, erityisesti ulkoministeri ja presidentti, voisivat ottaa aktiivisemman asenteen Pohjois-Korean, Kiinan, Vietnamin, Valko-Venäjän ja Kuuban ihmisoikeustilanteeseen ja demokratian puutteeseen. Kouluissa kommunismin ihmisoikeusrikkomuksia pitäisi käsitellä yhtä kattavasti kuin on tehty fasismin rikkomusten kohdalla.
On aina myös muistettava, että kommunismin yksi tärkeistä aatteista on ateismi. Kommunismin synkkä historia on samalla myös ateismin historiaa.
tiistai, helmikuu 21, 2006
Eurooppa on islamilaistumassa
Euroopan väkiluku tulee arvioiden mukaan laskemaan 10 vuoden aikana 3,5 %. YK:n väestörahaston mukaan EU tarvitsee vuosittain noin miljoona ulkopuolista muuttajaa, jotta väkiluku pysyisi samana. Huoltosuhteen säilymiseksi nykyisellään tarvittaisiin 14 miljoonaan siirtolaista joka vuosi.
Tämä maahanmuuttajien määrä aiheuttaisi sosiaalisen ja poliittisen katastrofin. Muun väestön vähentyessä muslimien määrä Euroopassa kaksinkertaistuisi vuoteen 2015. Euroopan muslimit tulevat enimmäkseen Turkista, Pohjois-Afrikasta, Lähi- ja Keski-idästä sekä Etelä-Aasiasta. Islamilla on sen negatiivisesta käyttäytymisestä huolimatta myös vetovoimaa. Esimerkiksi USA:ssa islam on nopeiden kasvava uskonto.
Maahanmuutto, korkea syntyvyys ja käännynnäisyys islamilaistavat Eurooppaa vauhdilla. Amerikkalainen islamisti Bernard Lewis ennustaa Euroopassa olevan muslimienemmistö tämän vuosisadan lopussa. Tällöin hänen mukaansa Euroopasta tulee osa arabimaailman länttä.
EU väestöstä vuonna 2006 noin 4 % on muslimeja. Ranskassa heitä on 5 miljoonaa eli noin 10 % väestöstä, Saksassa 4 milj., Britanniassa 1,6 milj., Italiassa 1 milj. ja Hollannissa 0,9 milj. Jos Turkki liittyy EU:hun, niin muslimien määrä EU:ssa ja sen päätöksen teossa lisääntyy 70 miljoonalla.
Yhtenä ongelmana on maahanmuuton nopeus. Islamilaisten hitaus ja haluttomuus integroitua eurooppalaiseen yhteiskuntaan yhdessä heihin kohdistuvan syrjinnän kanssa tekevät musliyhteisöistä eristäytyviä. Viime syksyn mellakat Ranskassa on varottava esimerkki tästä eristäytymisestä.
Eurooppa tarvitsee harkittua maahanmuuttopolitiikkaa. Yhteiskunnan ja yksilöihmisten on huolehdittava, että muslimit eivät eristäydy omiksi suljetuiksi yhteisöikseen. Lisäksi ääri-islamilaisten uskonnollisten johtajien muutto Eurooppaan on estettävä.
Lähde: Suomen Kuvalehti 7/06
Tämä maahanmuuttajien määrä aiheuttaisi sosiaalisen ja poliittisen katastrofin. Muun väestön vähentyessä muslimien määrä Euroopassa kaksinkertaistuisi vuoteen 2015. Euroopan muslimit tulevat enimmäkseen Turkista, Pohjois-Afrikasta, Lähi- ja Keski-idästä sekä Etelä-Aasiasta. Islamilla on sen negatiivisesta käyttäytymisestä huolimatta myös vetovoimaa. Esimerkiksi USA:ssa islam on nopeiden kasvava uskonto.
Maahanmuutto, korkea syntyvyys ja käännynnäisyys islamilaistavat Eurooppaa vauhdilla. Amerikkalainen islamisti Bernard Lewis ennustaa Euroopassa olevan muslimienemmistö tämän vuosisadan lopussa. Tällöin hänen mukaansa Euroopasta tulee osa arabimaailman länttä.
EU väestöstä vuonna 2006 noin 4 % on muslimeja. Ranskassa heitä on 5 miljoonaa eli noin 10 % väestöstä, Saksassa 4 milj., Britanniassa 1,6 milj., Italiassa 1 milj. ja Hollannissa 0,9 milj. Jos Turkki liittyy EU:hun, niin muslimien määrä EU:ssa ja sen päätöksen teossa lisääntyy 70 miljoonalla.
Yhtenä ongelmana on maahanmuuton nopeus. Islamilaisten hitaus ja haluttomuus integroitua eurooppalaiseen yhteiskuntaan yhdessä heihin kohdistuvan syrjinnän kanssa tekevät musliyhteisöistä eristäytyviä. Viime syksyn mellakat Ranskassa on varottava esimerkki tästä eristäytymisestä.
Eurooppa tarvitsee harkittua maahanmuuttopolitiikkaa. Yhteiskunnan ja yksilöihmisten on huolehdittava, että muslimit eivät eristäydy omiksi suljetuiksi yhteisöikseen. Lisäksi ääri-islamilaisten uskonnollisten johtajien muutto Eurooppaan on estettävä.
Lähde: Suomen Kuvalehti 7/06
Tutkimus Britannian muslimien asenteista
Vuonna 2005 Daily Telegraph -lehti teki mielipidemittauksen Britannian muslimien keskuudessa. Mittauksen tulokset olivat hämmentäviä. Niiden mukaan 32 % brittimuslimeista pitää länsimaista yhteiskuntaa rappeutuneen, 16 % ei tunne mitään lojaalisuutta Britanniaa kohtaan, 24 % sympatisoi itsemurhapommittajia ja 6 % pitää pommeja oikeutettuina.
Lähde: Seura-lehti, 5.8.05
lauantai, tammikuu 28, 2006
Islam Euroopassa, Tanska
Islam tanskassa.
Saako Mohammedia pilkata? Vuoden 2005 syksyllä Tanskassa islamia käsittelevään lastenkirjaan ei löytynyt piirtäjää, joka olisi piirtänyt islamin profeetta Muhammedista kuvaa. Tapauksen johdosta Jyllands-Postenin toimittajat päättivät herättää aiheesta keskustelun ja julkaisivat sarjan Muhammedia esittäviä pilapiirroksia.
Tanskan islamilaiset suuttuivat pilapiirroksista ja vaativat anteeksipyyntöä. Lehden kulttuuriosaston johtajan mukaan Tanskassa on lupa irviä yhtä lailla uskonnollisia henkilöitä kuin politiikkoja. Kulttuuriosaston johtaja sanoo: ” Muslimit vaativat anteeksipyyntöä, mutta eivät he itse asiassa sitä halua, vaan kuuliaisuutta”.
Hänen mukaansa Euroopan on vallannut itsesensuuri, jonka taustalla on pelko. Hollantilaisohjaaja Theo van Goghin taannoisen murhan jälkeen lehdet, museot ja kustantajat pelkäävät esittää kriittisiä näkemyksiä islamista.
Kiista laajeni ulkopoliittiseksi kun 11 arabimaata Egyptin johdolla pyysi Tanskan pääministeriä Rasmussenia vaatimaan lehdeltä anteeksipyyntöä. Rasmussen vastasi, ettei hallitus rajoita tanskalaisten perusoikeuksia, joista sanavapaus on yksi tärkeimmistä. Tanskan muslimiyhteisö on raivoissaan Jyllands-postenilla ja Aarhusissa muslimien protestit johtivat mellakoihin.
Edellisenä vuonna, 2004, Tanskan hallitus kiristi maahanmuuttosäädöksiä torjuakseen radikaali-islamia. Maahan muuttavien islamilaisten opettajien pitää todistaa, että heillä on tehtävään soveltuva koulutus. Uskonnollisten johtajien on todistettava, että he ovat taloudellisesti riippumattomia.
Tanskan hallituksen mukaan radikaalia islamia tunnustavat opettajat hankaloittavat muslimien sopeutumista tanskalaiseen yhteiskuntaan vaatimalla naisia pitämään huivia ja tukemalla tyttöjen ympärileikkausta.
Tanskalainen islam-tutkija Tim Jensen sanoo, että Tanskan muslimiryhmissä kytee uskonnollisen vihan merkkejä. Pari tanskalaista yliopistoa on aloittanut poliisin kanssa, jolla estetään fanaattisten muslimiryhmien värväystyön opiskelijoiden parissa. Tanskan syyttäjävirasto suunnittelee ääri-islamilaisen Hizb ut Tahrir –järjestön toiminnan kieltämistä.
Tanskassa islam on toiseksi suurin uskontokunta luterilaisuuden jälkeen. Muslimeja maassa on 3 %.
Saako Mohammedia pilkata? Vuoden 2005 syksyllä Tanskassa islamia käsittelevään lastenkirjaan ei löytynyt piirtäjää, joka olisi piirtänyt islamin profeetta Muhammedista kuvaa. Tapauksen johdosta Jyllands-Postenin toimittajat päättivät herättää aiheesta keskustelun ja julkaisivat sarjan Muhammedia esittäviä pilapiirroksia.
Tanskan islamilaiset suuttuivat pilapiirroksista ja vaativat anteeksipyyntöä. Lehden kulttuuriosaston johtajan mukaan Tanskassa on lupa irviä yhtä lailla uskonnollisia henkilöitä kuin politiikkoja. Kulttuuriosaston johtaja sanoo: ” Muslimit vaativat anteeksipyyntöä, mutta eivät he itse asiassa sitä halua, vaan kuuliaisuutta”.
Hänen mukaansa Euroopan on vallannut itsesensuuri, jonka taustalla on pelko. Hollantilaisohjaaja Theo van Goghin taannoisen murhan jälkeen lehdet, museot ja kustantajat pelkäävät esittää kriittisiä näkemyksiä islamista.
Kiista laajeni ulkopoliittiseksi kun 11 arabimaata Egyptin johdolla pyysi Tanskan pääministeriä Rasmussenia vaatimaan lehdeltä anteeksipyyntöä. Rasmussen vastasi, ettei hallitus rajoita tanskalaisten perusoikeuksia, joista sanavapaus on yksi tärkeimmistä. Tanskan muslimiyhteisö on raivoissaan Jyllands-postenilla ja Aarhusissa muslimien protestit johtivat mellakoihin.
Edellisenä vuonna, 2004, Tanskan hallitus kiristi maahanmuuttosäädöksiä torjuakseen radikaali-islamia. Maahan muuttavien islamilaisten opettajien pitää todistaa, että heillä on tehtävään soveltuva koulutus. Uskonnollisten johtajien on todistettava, että he ovat taloudellisesti riippumattomia.
Tanskan hallituksen mukaan radikaalia islamia tunnustavat opettajat hankaloittavat muslimien sopeutumista tanskalaiseen yhteiskuntaan vaatimalla naisia pitämään huivia ja tukemalla tyttöjen ympärileikkausta.
Tanskalainen islam-tutkija Tim Jensen sanoo, että Tanskan muslimiryhmissä kytee uskonnollisen vihan merkkejä. Pari tanskalaista yliopistoa on aloittanut poliisin kanssa, jolla estetään fanaattisten muslimiryhmien värväystyön opiskelijoiden parissa. Tanskan syyttäjävirasto suunnittelee ääri-islamilaisen Hizb ut Tahrir –järjestön toiminnan kieltämistä.
Tanskassa islam on toiseksi suurin uskontokunta luterilaisuuden jälkeen. Muslimeja maassa on 3 %.
maanantai, tammikuu 09, 2006
Erkki Toivanen kirkkojen asialla
Kotiliesi lehden numerossa 9 / 2005 tunnettu kirjeenvaihtaja Erkki toivanen kirjoittaa marttyyrien kirkosta. Toivanen ei käsittele kirkon varhaista historiaa, vaan nykyaikaa. Toivanen kirjoittaa: "Uskontoon perustuva väkivalta uhkaa arviolta 200 miljoonaa kristittyä, toiset 350 miljoonaa joutuu alistumaan lakisääteiseen syrjintää." Toivanen nostaa esille myös Kirkkojen maailmanneuvoston YK:n ihmisoikeuskomissiolle luvuttaman raportin: "Kristityt ovat tällä hetkellä suurin ihmisryhmä, jolta on riistetty ihmisoikeudet tai kansalaisvapaudet uskonnon perusteella."
Toivanen nostaa esimerkiksi Egyptin koptikirkon. Kopteja oli Egyptissä jo tuhat vuotta ennen kuin islam tuli sinne. Toivasen mukaan koptikristityillä ei ole pääsyä Egyptin yliopistoihin eikä johtaviin asemiin valtion viroissa. Toivanen kertoo myös Saudi-Arabiasta, jossa ei suvaita kirkkoja eikä jumalanpalveluksia. Raamattu ja joulukorttikin on kielletty. Maan kansalaisoikeudet kuuluvat vain muslimeille. "Jos saudi-arabi kääntyisi kristinuskoon, hänen tuomittaisiin rikoksesta vankeuteen."
"Pakistanin viisi miljoonaa kristittyä elävät toisen luokan kansalaisina? He eivät kelpaa oikeudessa todistajiksi islaminuskoisia vastaan." "Pohjois-Nigeriassa käydyssä uskonsodassa kymmenettuhannet kristityt ovat menettäneet henkensä? Siellä kristittyjen koulutyttöjen on hunnuttauduttava ja perheiden alistuttava noudattamaan koraanin shari'a-lakeja." "Molukeilla on murhattu tuhansia kristittyjä osana Indonesian islamisointiohjelmaa." "Sri Lankan buddhalaiset tuikkasivat viime vuonna 44 kirkkoa tuleen ja pakottivat toiset 140 sulkemaan ovansa." "Pohjois-Koreassa kristittyjä on tiettävästi käytetty koekaniineina kehitettäessa kemiallisia aseita. " Muun muassa nämä esimerkit Erkki Toivanen luettelee artikkelissaan.
Lopuksi Erkki Toivanen kirjoittaa: "Kristityt näyttävät kavahtavan ajatustakin, että toiselta uskonnolta tulisi voida edellyttää samaa suvaitsevaisuutta, jota he itse pyrkivät noudattamaan. Entä sitten, kun vaino siirtyy 'kehitysmaista' kotipiiriin?"
Lähde: Kotiliesi nro 9, 2005, s. 130.
Toivanen nostaa esimerkiksi Egyptin koptikirkon. Kopteja oli Egyptissä jo tuhat vuotta ennen kuin islam tuli sinne. Toivasen mukaan koptikristityillä ei ole pääsyä Egyptin yliopistoihin eikä johtaviin asemiin valtion viroissa. Toivanen kertoo myös Saudi-Arabiasta, jossa ei suvaita kirkkoja eikä jumalanpalveluksia. Raamattu ja joulukorttikin on kielletty. Maan kansalaisoikeudet kuuluvat vain muslimeille. "Jos saudi-arabi kääntyisi kristinuskoon, hänen tuomittaisiin rikoksesta vankeuteen."
"Pakistanin viisi miljoonaa kristittyä elävät toisen luokan kansalaisina? He eivät kelpaa oikeudessa todistajiksi islaminuskoisia vastaan." "Pohjois-Nigeriassa käydyssä uskonsodassa kymmenettuhannet kristityt ovat menettäneet henkensä? Siellä kristittyjen koulutyttöjen on hunnuttauduttava ja perheiden alistuttava noudattamaan koraanin shari'a-lakeja." "Molukeilla on murhattu tuhansia kristittyjä osana Indonesian islamisointiohjelmaa." "Sri Lankan buddhalaiset tuikkasivat viime vuonna 44 kirkkoa tuleen ja pakottivat toiset 140 sulkemaan ovansa." "Pohjois-Koreassa kristittyjä on tiettävästi käytetty koekaniineina kehitettäessa kemiallisia aseita. " Muun muassa nämä esimerkit Erkki Toivanen luettelee artikkelissaan.
Lopuksi Erkki Toivanen kirjoittaa: "Kristityt näyttävät kavahtavan ajatustakin, että toiselta uskonnolta tulisi voida edellyttää samaa suvaitsevaisuutta, jota he itse pyrkivät noudattamaan. Entä sitten, kun vaino siirtyy 'kehitysmaista' kotipiiriin?"
Lähde: Kotiliesi nro 9, 2005, s. 130.
sunnuntai, kesäkuu 19, 2005
Kidutusta tv-sarjoissa
Länsimainen yhteiskunta on kulkenut pitkän tien karsiakseen kidutuksen pois yhteiskunnastaan. Tässä mielessä tämän ajan länsimaat ovat harvinaislaatuisia yhteisöjä ihmiskunnan historiassa. Tämä sivistys on ollut voimassa vasta muutaman vuosikymmenen.
Valitettavasti sitä ollaan purkamassa voimakkaasti median toimesta. Tv-sarjoissa ainakin suosituissa 24-tuntia ja Alias "sankarit" harjoittavat konnien raakaa kiduttamista estääkseen "suurempaa pahaa". Itse ajattelin kerran katsoa jakson 24-tuntia sarjasta, mutta suljin vastaanottimen kun sarjan "sankari" selosti sidotulle konnalle aikovansa työntää pyhkeen hänen vatsalaukkuunsa. Tämä sankari vakuutti avuttomalle uhrilleen aiheuttavansa suurta kipua, kun vetää pyyhkeen ulos vatsasta vatsalaukun limakalvon kanssa. YÖK. En taatusti katso koskaa yhtään jakso kyseistä sarjaa. Kidutus on törkeää ja julmaa toimintaa. Sitä ei voida hyväksyttää mistään syystä ei minkään "hyvän" aikaansaamiseksi eikä minkään "suuremman pahan" estämiseksi.
Itse olen huolissani tästä barbaarisuuden aivopesusta. Kidutusta ei pidä sallia minkään yhteisön toimesta eikä mistään syystä. Tarkoitus ei ikinä pyhitä keinoja. Jos olet samaa mieltä kanssani, niin voit vastuustaa sitä boikotoimalla kyseisiä sarjoja ja kaikkia muita sarjoja ja elokuvia, joissa käytetään kidutusta siten, että pyritään saamaan siihen katsojalta hyväksyntää. Lisäksi voisit lähettää pyynnön tv-kanaville tällaisten sarjojen lopettamiseksi.
Valitettavasti sitä ollaan purkamassa voimakkaasti median toimesta. Tv-sarjoissa ainakin suosituissa 24-tuntia ja Alias "sankarit" harjoittavat konnien raakaa kiduttamista estääkseen "suurempaa pahaa". Itse ajattelin kerran katsoa jakson 24-tuntia sarjasta, mutta suljin vastaanottimen kun sarjan "sankari" selosti sidotulle konnalle aikovansa työntää pyhkeen hänen vatsalaukkuunsa. Tämä sankari vakuutti avuttomalle uhrilleen aiheuttavansa suurta kipua, kun vetää pyyhkeen ulos vatsasta vatsalaukun limakalvon kanssa. YÖK. En taatusti katso koskaa yhtään jakso kyseistä sarjaa. Kidutus on törkeää ja julmaa toimintaa. Sitä ei voida hyväksyttää mistään syystä ei minkään "hyvän" aikaansaamiseksi eikä minkään "suuremman pahan" estämiseksi.
Itse olen huolissani tästä barbaarisuuden aivopesusta. Kidutusta ei pidä sallia minkään yhteisön toimesta eikä mistään syystä. Tarkoitus ei ikinä pyhitä keinoja. Jos olet samaa mieltä kanssani, niin voit vastuustaa sitä boikotoimalla kyseisiä sarjoja ja kaikkia muita sarjoja ja elokuvia, joissa käytetään kidutusta siten, että pyritään saamaan siihen katsojalta hyväksyntää. Lisäksi voisit lähettää pyynnön tv-kanaville tällaisten sarjojen lopettamiseksi.
maanantai, kesäkuu 06, 2005
Naistoimittaja ammuttiin Afganistanissa
Afganistanilainen naistoimittaja Shaiman Rezayee heitti ensimmäisten naisten joukossa burka-kaapunsa nurkkaan talebanien kukistumisen jälkeen. Hän juonsi yksityisellä tv-kanavalla musiikkiohjelmaa, joka vanhollisten islamilaisten mielestä loukkasi islamin pyhiä arvoja. Aseistuneet miehet tunkeutyivat Razayeen kotiin ja ampuivat hänet.
Lähde: Suomen Kuvalehti 3.6.05
Lähde: Suomen Kuvalehti 3.6.05
torstai, kesäkuu 02, 2005
EU:hun pyrkivässä Turkissa syrjitään kristittyjä
Turkki pyrkii EU kuntoon. Ihmisoikeustilanne on kuitenkin kaukana EU:n tasosta uskonnonvapauskysymyksissä. Kristillinen vakaumus voi olla syy Turkissa työpaikan menetykseen ja evankelioinnista voi seurata vankeutta. Kristilliset seurakunnat saavat uhkauksia ääri-islamilaisilta liikkeiltä. Kristittyjen ahdistelu on organisoitua ja valtiovalta ei puutu asiaan. Toivottavasti jäsenyysneuvotteluissa nostetaan uskonnovapauskysymys ja kristittyjen heikko tilanne esille. Valitettavasti maallistuneet eurooppalaiset eivät aina arvosta omaa uskonnollista ja kulttuurillista perintöä vaan yrittävät ennemminkin pyristellä siitä eroon. Kristillisyys on rauhanomainen ja suvaitseva uskontoa. Eurooppalaisten on tämän taustan omaavina erittäin vaikeaa nähdä islamin agressiivisuutta muita uskontoja kohtaan.
sunnuntai, toukokuu 29, 2005
Orjuutta 2000-luvulla
Hienoa, että Mende Nazerin ja Damie Lewisin kirja Orja (Otava 2005) on saanut julkisuutta. Aktiivisten ihmisoikeusihmisten tiedossa muslimiarabien harjoittama orjuus ja ihmiskauppa ovat olleet jo vuosia. Toivottavasti kirjan kautta asia tulee suuren yleisön ja päättäjien tietoisuuteen. Olen ihmetellyt kansainvälisen yhteisön haluttomuutta ja saamattomuutta Sudanin päättäjien suuntaa. Khartumin vallanpitäjät pönkittävät orjuutta ja tukevat Darfurin etnisiä puhdistajia. Toivottavasti virallinen paheksunta ja painostukset tehostuvat Sudanin hallitusta kohtaan.
Suomen Kuvalehden (27.5.05) kirja-arvostelussa (Mende Nazer ja Damien Lewis, Orja) sanotaan seuraavasti: "Islamilaisuskoisten arabien hallitsemassa valtiossa mustat orjat on aina hankittu väkivalloin maan alistetusta eteläosista. Mende Nazerin kotikylään arabiryöstäjät ratsastivat 15 vuotta sitten kuin janjaweed-joukot tämän päivän uutisissa Darfuriin: raiskaten, tappaen ja polttaen. Pääkaupunkiin myydyn Menden kertomus orjuudestaan ja sitä edeltäneestä elämästään taustoittaa Darfurissa jatkuvia joukkosurmia, Etelä-Sudanin sisällissotaa sekä nykyajan orjuutta."
Aion itse lukea kirjan ja suosittelen sitä sinullekin. Ehkä kirja-arvostelu ilmestyy tähän blogiin tulevina aikoina.
Suomen Kuvalehden (27.5.05) kirja-arvostelussa (Mende Nazer ja Damien Lewis, Orja) sanotaan seuraavasti: "Islamilaisuskoisten arabien hallitsemassa valtiossa mustat orjat on aina hankittu väkivalloin maan alistetusta eteläosista. Mende Nazerin kotikylään arabiryöstäjät ratsastivat 15 vuotta sitten kuin janjaweed-joukot tämän päivän uutisissa Darfuriin: raiskaten, tappaen ja polttaen. Pääkaupunkiin myydyn Menden kertomus orjuudestaan ja sitä edeltäneestä elämästään taustoittaa Darfurissa jatkuvia joukkosurmia, Etelä-Sudanin sisällissotaa sekä nykyajan orjuutta."
Aion itse lukea kirjan ja suosittelen sitä sinullekin. Ehkä kirja-arvostelu ilmestyy tähän blogiin tulevina aikoina.
Iranin presidentin vaalit
Iran antoi taas hyvän esimerkin islamilaisen valtion kyvyttömyydestä minkäänlaiseen demokratiaan. Hallitseva islamilainen papisto hylkäsi yli tuhat presidenttiehdokasta. Jäljelle jäi vain kuusi vanhollista ehdokasta. Revi sitten siitä. Toisaalta presidentin virka on nimellinen. Nykyinen presidentti on uudistusmielinen. Mutta hän ei ole saanut minkäänlaisia uudistuksia aikaan, kun todellinen valta on islamilaisilla mullaheilla. Vaalit on 17.6.05.
tiistai, toukokuu 17, 2005
Sri Lanka aikoo kieltää kristityksi kääntymisen
Sri Lankan hallitus suunnittelee parlamentille lakiesitystä, joka kieltäisi kääntymisen kristityksi. Lain rikkomisesta seuraisi 4000 euron sakot ja jopa 7 vuoden vankeustuomio. Laki romauttaisi maan samalle ihmisoikeustasolle, millä useat islamilaiset maat ovat. Esimerkiksi Iranissa ja Saudi-Arabiassa islamista pois kääntyminen aiheuttaa virallisen lain mukaan kuoleman tuomion. Sri Lankan laki ehdotuksen takana on fundamentalistisen buddhalaipuolueen munkit. Buddhalaisuutta on pidetty suvaitsevana uskontona, mutta sitä se ei näytä olevan. Maan asukkaista 70 % on buddhalaisia.
Malesia vaatii Raamattuihin varoitusteksiä
Malesian pääministeri on vaatinut, että maassa julkaistaviin Raamattuihin lisättäisiin varoitusteksti "ei muslimeille". Kyseistä kirjaa saa Malesiassa olla esillä vain kirkoissa ja erityisissä kristillisissä kirjakaupoissa. Hallitus kielsi Raamatun kokonaan vuonna 2003, mutta luopui myöhemmin kiellosta. Tällaisen käytännön kohdalla ei voi puhua uskonnon vapaudesta. Maan asukkaista 60 % on muslimeja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
