maanantaina, lokakuuta 05, 2015

Muhammedin suunnanmuutos

Islamin perustaja, islamin profeetta Muhammed, sai julistuksensa kautta vain noin sata seuraajiaan ensimmäisen Mekkassa viettämänsä vaiheen aikana. Hän joutui pakenemaan Medinaan vuonna 622 jKr. Muslimit aloittavat ajanlaskun tästä hetkestä.

Medinassa hän muutti seuraajiensa eli muslimien rukoussuunnan (gibla) Jerusalemista Kaabaan. Kaaba oli kuitenkin tuolloin, ennen kuin Muhammed valloitti sen, epäjumalien palveluspaikka. Siellä palvottiin tuolloin noin 360 epäjumalaa, ja Muhammed ja muslimit rukoilivat sitä kohden.

Medinassa Muhammed sai lisää tukijoita. Tällöin hän muuttui väkivaltaiseksi vastustajiaan kohtaan. Hänen sanomansa ja ilmestyksensä alkoivat saada väkivaltaisia piirteitä. Esimerkiksi Suura 2:191 on suunnattu erityisesti mekkalaisia kohtaa, koska he olivat ajaneet Muhammedin pois:

”Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka.”

Suura 2:193 on osoitettu muiden uskontojen edustajia ja uskonnottomia kohtaan.

”Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen. Mutta jos he herkeävät, älköön vallitko vihollisuutta muita kuin uskottomia vastaan.”

Tästä Koraanin kohdasta käy ilmi islamin päämäärä, joka on taistella kunnes koko maailman on alistettu islamille. Muslimien alkuajan rauhanomainen yhteys ei-muslimien kanssa kiellettiin sen jälkeen, kun muslimit olivat saavuttaneet enemmistön.

Koraanin Suura 47:35 opettaa, että kun muslimit ovat vallalla yhteiskunnassa, he eivät saa solmia rauhaa muiden uskontojen tai uskonnottomien kanssa. Muslimienemmistöisissä yhteiskunnissa toisuskoisten vainoaminen pohjautuu tähän Koraanin jakeeseen.
Älkää siis olko heikkoja anoen rauhaa, sillä te olette voitolla ja Jumala on kanssanne. Hän ei tee tekojanne mitättömiksi."

Vanhempi käännös:
”Älkää väsykö, älkääkä solmiko rauhaa, kun olette voitolla, sillä Allah on teidän kanssanne eikä hän vie teiltä teidän tekojenne hedelmiä.”

Muhammedin mielenmuutos väkivallan käyttöön ja toisten alistamiseen näkyy erityisesti Suurassa yhdeksän. Se on Muhammedin testamentti tuleville muslimien sukupolville. Siinä neuvotaan miten toisuskoisten kanssa toimitaan. Muhammedin seuraaja toteuttivat näitä käytäntöjä valloittaessaan aseellisesti Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja osaa Etelä-Eurooppaa heti Muhammedin kuoleman jälkeen. Islam levisi tuolloin pääosin aseellisesti miekkalähetyksen avulla. Samaa käytäntöä toteuttavat 2000-luvun islamilaiset äärijärjestöt tai jyrkän linjan islamilaiset valtiot rajojensa sisällä.
Suura 9:5 ”Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen.”

Suura 9:29 ”Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.”

Suura 9:73 ”Oi, profeetta, taistele uskottomia ja ulkokullattuja vastaan, ole ankara heitä kohtaan. Heidän viimeinen asuntonsa on oleva helvetti, onneton määränpää.”

Suura 9:123 ”Te, jotka uskotte, taistelkaa niitä uskottomia vastaan, jotka ovat lähellänne, jotta he kokisivat teidän voimanne, ja tietäkää, että Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat.”

Mekan sovinnollinen julistus uudesta uskonnosta oli vaihtunut taistelukehotukseksi ja uhkailuksi toisuskoisia kohtaan. Heidän oli alistuttava islamiin.

Sama ilmiö näkyy myös 2000-luvuin islamin oppineiden puheissa. Yhteiskunnissa, joissa islam on enemmistö, toisuskoiset ovat alistetussa ja vainotussa asemassa. Heille ei anneta vapauksia elää ja harjoittaa uskontoaan. Toisaalta yhteiskunnissa, joissa islam on vähemmistönä, islamin oppineet esiintyvät sovittelevina ja julistavat islamin olevan rauhan uskonto.

Ei kommentteja: