Joulun juhlimisen kielto Saudi-Arabiassa

Saudi-Arabiassa hyväksytään vain yksi uskonto, islam. Muiden uskontojen harjoittaminen on kiellettyä. Maassa ei sallita muiden uskontojen rakennuksia, ei muiden uskontojen symboleja, eikä muiden uskontojen kirjallisuutta tai muuta mediaa. Saudi-Arabiassa on myös kielletty muiden uskontojen juhlien vietto kuin islamin. Myös joulun vietto on kiellettyä.

Tämän vuoden 2012 jouluna maan uskonnollinen poliisi teki ratsian ja pidätti sen yhteydessä 41 henkilöä koska he ”juonittelivat joulun juhlimista”.  Juhlien järjestäjänä toimi tiettävästi aasialainen diplomaatti.

Saudi-Arabian islamilainen uskonnollinen johtaja päämufti, sheikki Abdel Aziz bin Abdullah, on aiemmin tuominnut joulujuhlien ja häiden vieton. Sheikki Mohammed al-Othaimin, joka on Saudi-Arabian korkeamman islamilaisen oppineiden neuvoston jäsen, on kieltänyt joulutoivotusten ja muiden kristillisten juhlien toivotusten lähettämisen maassa.

Islamista luopumisesta kuolemantuomio

Ehdotukset tiukan islamilaisen koodiston höllentämisestä ovat Saudi-Arabiassa vaarallisia. Torstaina 27.12.2012 Beirutissa sijaitseva ihmisoikeusjärjestö, “Gulf Center for Human Rights” ilmoitti, että saudiarabialainen ihmisoikeuksien puolustaja Raef Badawi on vaarassa tulla teloitetuksi islamin hylkäämisestä.

Badawi on Liberal Saudi Network -median perustaja ja päätoimittaja. Häntä on syytetty ”islamin pilkkaamisesta sähköisissä kanavissa” sekä ”kuuliaisuudesta luopumisesta”. 22. joulukuuta Tuomari siirsi tapauksen korkeimpaan oikeuteen ja kovensi syytökset ”islamista luopumiseen”. Jos Badawi todetaan syylliseksi, niin rangaistuksena on kuoleman tuomio.

Badawi pidätettiin kesäkuussa sen jälkeen kun Liberal Saudi Network oli julistanut “liberalismin päivän” Saudi-Arabiaan. Päivään oli tarkoitus sisällyttää konferenssi, joka myöhemmin peruutettiin viranomaisten varoitusten jälkeen.

Myös ehdotukset islamin uudistamiseksi ovat vaarallisia. Sillä joulukuussa myös saudiarabialainen kirjailija ja politiikan analyytikko Turki al-Hamad pidätettiin islamin ja kuninkaallisen perheen kritisoinnista Twitteri-viesteissä.

Al-Hamad on suorapuheinen liberaali, joka kirjoittaa maanalaisesta poliittisesta liikkeestä, uskonnonvapaudesta ja seksistä. Islamia loukkaavaksi katsotut tweettauksissa ehdotettiin, että islam pitäisi uudistaa samalla tavalla kuin profeetta Muhammed oli sanonut uudistavansa aiemmat aabrahamilaiset uskonnot.

English Al-Akhbar sivut
.

Imaamien voimannäytös maailmalle

Pikku poika pitää kylttiä, jossa on Koraanin mukainen
kehoitus poistaa pää niiltä, jotka pilkkaavat Muhammedia.

Muslimimaailma on jälleen kerran loukkaantunut sydänjuuriaan myöten ja kokee loukkaantumisensa tähden olevan oikeutettuja tappamaan vihansa kohteena olevia ihmisiä. Loukkaantumisen aiheutti tällä kertaa amatöörifilmi, jossa pilkataan muslimien profeettana pitämää Muhammedia. Riehujista tuskin monikaan on nähnyt Youtube:ssa olevaa filmin traileria, saatikka kokonaista elokuvaa. Elokuva on esitetty vain yhden kerran Hollywoodilaisessa elokuvateatterissa.

Itselleni tulee epäilys, että islamin uskonnolliset johtajat käyttävät filmiä tekosyynä osoittaakseen islamilaista valtaa ja imaamien kykyä manipuloida suuria kansajoukkoja väkivaltaan. Kahakat ovat kuin varoitus: ”Älä ala mulle, tai täältä tulee.” Väkivallalla saavat katupojatkin rispektiä.

Sinänsä filmi ei tuo mitään uutta. Tuskin kukaan imaami sitä kieltää, että Muhammedin vaimo Aisha oli vasta yhdeksänvuotias kun 52-vuotias Muhammed meni hänen kanssaan naimisiin. Kihlaus toteutui kun lapsi oli vasta kuusivuotias. Tunnustettua on myös se, että Muhammedilla oli lukuisia vaimoja, parhaimmillaan 12 yhtä aikaa. Yksi hänen vaimoistaan oli Muhammedin adoptoiman pojan puoliso. Muhammedia oli elämänsä aikana myös aatteellisia ongelmia kahden epäjumalan suhteen, al-Latia ja al-Uzzaa.

Eikä ole salaisuus se, että Muhammed oli sotapäällikkö, joka tappoi ja tapatti satoja ihmisiä. Hän tuhosi myös kokonaisia heimoja. Karavaanien ryöstötkään eivät olleen Muhammedin joukoille harvinaista.

Uutta on tietenkin se, että kömpelössä amatöörielokuvassa Muhammed esitetään huvittavassa valossa. Mutta eikö kaikkia uskonnon perustajia kohtaan ole tehty näin? Ainakin Buddha, Mooses ja Jeesus ovat saaneet osansa ihmisten huvittamisessa.  Onko muslimien jumala niin heikko, että hän tarvitsee ihmisiä puolustamaan itseään. Eikö muslimien olisi parempi jättää kosto Allahin käsiin?

Imaamit pyrkivät ratkaisemaan kokemansa ongelmat periaatteella ”tapa se”. Islam pyrkii hallitsemaan koko maailmaa uhkailulla ja väkivalalla. Salman Rusdiesta tappopalkkion luvanneen iranilaisen Khordad säätiön johtaja Hassan San sanoi haastattelussa: "Muslimimaailmaa viime päivinä kuohuttanutta Muhammed-elokuvaa ei olisi koskaan tehty, jos Rushdie olisi tapettu jumalanpilkan takia.” (Lähde Ylen verkkosivut)

Muslimien mellakointi on levinnyt myös länsimaihin. Mielenosoituksissa julistetaan kuolemantuomiota amerikkalaisille ja israelilaisille. Banderoilleissa on käsketty mestaamaan pää irti niiltä, jotka pilkkaavat Muhammedia. Ranska on ottanut tiukan linjan väkivaltaa ja murhaa julistaviin mielenosoituksiin. Pariisissa lähellä Yhdysvaltain-lähetystöä pidetyssä luvattomassa ja yhteenottoja sisältäneessä mielenosoituksessa pidätettiin lauantaina noin 150 ihmistä. Sisäministeri Manuel Valls kertoi asiasta France 2 -televisiokanavalle.  ”Tällaiset mielenosoitukset ovat kiellettyjä. Vihaan kiihottamista vastaan pitää taistella tiukasti”, hän sanoi. Belgian mielenosoituksissa pidätettiin 230 ihmistä. (Lähde Ylen verkkosivut)

Tapaus herättää epäilyksen, että islamin uskonnolliset johtajat haluavat aiheuttaa sekasortoa ja sitä kautta saada aikaan islamilaisen vallankumouksen kautta maailman. Imaamien näkemyksen mukaan maailmassa ei voi olla rauhaa ennen kuin kaikki ihmiset ovat alistettu islamin alaisuuteen. Heidän näkemyksensä mukaan fyysinen taistelu jatkuu siihen saakka.  Keskeisenä tässä ajattelussa ovat käsitteet Dar Al-Harb eli sodan talo, jossa ateistit, animistit, kristityt, juutalaiset, hindut, buddhalaiset ja muut ei-islamilaiset ovat sekä islamilainen Dar Al-Sallam eli rauhan talo.

Koraanin suura Al-Anfal 8:39: "Ja taistelkaa heitä (ei-muslimeja) vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan (Allahin) tuomiota noudatetaan kaikessa. 

Koraanin suura Al-Anfal 8:12 – 14: "Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: »Olen kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa.» Ja tämä siksi, että he niskoittelevat Jumalaa (Allahia) ja Hänen lähettilästään (Muhammed) vastaan, sillä jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, on Jumala (Allah) totisesti ankara rangaistessaan. Tässä on rangaistus teille; maistakaa sitä siis! Uskottomia varten on tulen tuska."

Koraanin lainaukset www.kuran.gen.tr/html/fince/

Muhammedin seksuaalinen käyttäytyminen

Onko Muhammedin seksuaalisella käyttäytymisellä väliä? On, koska Muhammed ja hänen seuraajansa ovat asettaneet Muhammedin elämän jokaisen muslimin elämän malliksi ja esimerkiksi (sunna). Muhammedin elämän toiminta on muslimille esimerkillistä ja seurattavaa. Lisäksi sitä, onko mies ns. pyhä mies, voidaan arvioida hänen elämänsä toiminnan kautta.

Muhammedin seksuaalisesta käyttäytymisestä on jäänyt luotettavaa tieto näihin päiviin asti. Tässä esitetyt asiat pidetään luotettavina ja itse tapahtumia ei yleensä kiistetä islamin oppineidenkaan taholta. Niiden tulkinnasta ollaan taas eri mieltä. Islamin oppineet pyrkivät luonnollisesti tulkitsemaan ne islamin mukaisesti.

Muhammed oli lähtöisin köyhistä ja vaatimattomista oloista. Hän oli luku ja kirjoitustaidoton. Muhammed koki lapsena ja nuorena useita traagisia menetyksiä. Hänen isänsä kuoli ennen Muhammedin syntymää ja hänen äitinsä kuoli Muhammedin olleessa lapsi. Hänen isoisänsä ja myöhemmin enonsa, Abu Talib, toimi hänen huoltajanaan. Muhammed joutui kokemaan myös hänestä huolta pitävän isoisän kuoleman. Näin olleen Muhammed sai lapsuudessa ja nuoruudessaan vakavia traumoja, joilla oli suuri merkitys hänen myöhäisempään elämään ja hänen suhtatumisessaan muihin ihmisiin.

Yhteiskunnallisen asemansa ja rikkauden hän saavutti naimalla itseään huomattavasti vanhemman ja rikkaan leskinaisen, Khadizhan. Muhammed oli aiemmin ollut naisen palveluksessa. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Muhammed otti itselleen lukuisia vaimoja. Kuolemansa aikana hänellä oli tiettävästi 12 vaimoa ja kaksi jalkavaimoa. Muhammedin seuraajat kehuivatkin hänen seksuaalista aktiivisuutta ja pitivät sitä siunauksena.

Muhammedin toiminta ansaitsee kritiikkiä ainakin kahden vaimon kohdalla. Jos mukaan ei lasketa ensimmäistä avioliittoa, jonka motiivina on voinut olla taloudellinen ja yhteiskunnallinen hyöty. Muhammedille syntyi kaksi poikaa, jotka molemmat kuolivat jo lapsena. Muhammed adoptoikin itselleen pojan, jonka nimi oli Zaid. Zaid avioitui myöhemmin Zainab-nimisen nuoren naisen kanssa. Muhammed kuitenkin ihastui adoptiopoikansa vaimoon ja pakotti hänet näkyjen ja ilmestystensä avulla eroamaan vaimostaan. Tämän jälkeen Muhammed katsoi oikeudekseen ottaa poikansa vaimon omakseen. Oikeuden Muhammed perusteli tulleen suoraan Allahilta. Vakuudeksi tähän Muhammed kertoi saaneensa asiasta ilmestyksen.

Arabiheimojen yleisen käytännön mukaan isä ei saanut naida poikansa vaimoa, vaikka poika olisi kuollut.

Toinen kritiikin arvoinen avioituminen on Muhammedin kolmas vaimo Aisha. Aisha oli seitsemänvuotias lapsi kun Muhammed kihlasi hänet. Muhammed avioitui ja aloitti seksuaalisen kanssakäynnin Aishan kanssa lapsen ollessa 9-vuotias. Kysymyksessä ei ollut teinirakkaus, koska Muhammed oli tällöin 52-vuotias vanha mies. Aisha oli Muhammedin seuraajan Abu Bakrin lapsi.

Itse kukin voi tehdä omat päätelmänsä näiden Muhammedin seksuaalisen elämän vaiheiden perusteella. Oliko Muhammedin elämä esimerkillistä ja todistaako se hänen olleen pyhä mies, profeetta ja Jumalan lähettiläs?

Kääntyykö arabikevät suoraan islamilaiseen syksyyn?

Tunisiasta alkaneen arabimaailman liikehdinnän, arabikevään, toivottiin tuovan demokratiaa arabimaihin. Suomessa erityisesti media oli hyvin toiveikas ja myös sinisilmäinen liikehdinnän suhteen. Nyt Tunisiassa, Egyptissä ja Marokossa on toteutettu ensimmäiset demokraattiset vaalit. Voittajina ovat olleet islamistiset puolueet.

Egyptissä radikaali muslimiveljeskunta, jota media nimittää toiveikkaasti maltilliseksi, on saamassa 30 % ja ääri-islamilainen salafistipuolue 20 %. Yhdessä nämä islamistiset puolueet näyttävät saava yli puolet parlamentin paikoista. Islamistien kannatus tulee vielä nousemaan, koska nämä tulokset koskevat vasta suurkaupunkeja, joissa liberaalien kannatus on ollut voimakkaampaa. Maaseudulla muslimiveljeskunta ja salafistit tulevat saamaan vielä suuremman äänisaaliin.

Libyassa väliaikainen hallinto on luvannut tehdä maasta islamilaisen.

Arabiamaiden sunnit näyttävät seuraavan persialaisen ja shiialaisen Iranin tietä. Ei ole vaikeaa ennustaa arabimaiden toiveikkaasti alkaneen liikehdinnän läsähtävän maiden islamilaistumiseen. Tästä taas seuraa naisten aseman heikkeneminen työelämässä, koulutuksessa ja kaikilla muilla yhteiskunnan alueilla.

Islamistit eivät ole perinteisesti hyväksyneet muuta kuin islamilaisuuden ja senkin omien tulkintatapojen mukaan. Islamistien valtaanpääsyn jälkeen vähemmistöuskontojen ja liberaalien asema heikkenee. Egyptissä koptikristityillä on pitempi historia maassa kuin muslimeilla. Heitä on väestöstä 10 %. Arabikevään alettua koptit ovat kokeneet monia laajoja väkivaltaisuuksia valtaväestön ja armeijan taholta. Monet Egyptin kopteista harkitsee muuttoa ulkomailla.

Pohjois-Afrikan arabimaissa vanhoilla kristillisillä vähemmistöillä voi olla sama kohtalo kuin Iranissa ja Irakissa, muutto ulkomaille tai tuhoutuminen väkivaltaisissa hyökkäyksissä. Ennen Irakin miehitystä maassa oli kristittyjä noin 2 miljoonaa. Suurin osa heistä on etnisesti assyrialaisia (vähemmistö on armenialaisia), suurin kirkkokunta on katoliseen kirkkoperheeseen kuuluva kaldealainen kirkko. Islamistien hyökkäysten takia puolet näistä kristityistä on paennut maasta ja alueen vanha kristillinen kulttuuriperintö uhkaa hävitä puhumattakaan yksittäisten ihmisten kärsimyksistä.

Lähteenä on käytetty mm. Helsingin Sanomien ja Suomi-Assyria-yhdistyksen Internet-sivustoja