Koraanin polttaminen

Afganistanissa on ollut voimakkaita mielenosoituksia Koraanin polttamisia vastaan. Mielenosoitukset ovat lähteneet liikkeelle siitä kun Yhdysvalloissa pappismiehet ovat uhanneet polttaa ja myös tiettävästi polttaneet yhden kokonaisen Koraanin. Koraanin polttamisella on haluttu kritisoida iranilaisen naiselle sharia-lain mukaan langetettua kuolemantuomiota. Kivitystuomi on annettu naiselle aviorikoksen takia.

Pappismiesten demonstroima kritiikki on kuitenkin mennyt tyhjille korville. Islamististen imaamien yllyttämät kansajoukot eivät näe teossa muuta kuin uskontonsa ja Muhammedin kunnian häpäisemistä. Islamilaiset kulttuurit ovat hyvin usein häpeäkulttuureja. Toimintaa ohjaa kunnian ja häpeän kysymykset.

Kyseinen nainen ei ole ainut 2000-luvulla sharia-lain mukaan kuolemaan tuomittu. Tuomittuja on ollut kymmeniä, jos ei satoja. Islamilainen laki tuomitsee kuolemaan myös muista syistä, esimerkiksi islamin hylkääminen on aihe kuolemantuomioon. Sharia-laki ei perustu ainoastaan Koraanin säädöksiin. Koraanissa määritetään pääasiassa uskonnollisia toimenpiteitä ja otetaan kantaa vain harvoihin käytännön asioihin. Sharian toteuttamisessa nojaudutaan pääosin sunnaan eli Muhammedin elämän antamiin esimerkkeihin. 

Vaikka suurin osa sharia-laista tuleekin perinteestä, osa tulee suoraan Koraanin tekstistä. Muhammed sääti rangaistukseksi aviorikoksesta 100 ruoskaniskua jo Koraanin tekstissä (suura 24:2), mutta kuolemanrangaistus on otettu shariaan hadithin perusteella. Koraani säätää myös kuoleman rangaistuksen islamin hylkäävälle (suura 4:89).

Syvemmän tulkinnan mukaan näillä islamilaisilla mielenosoituksilla islamistiset yhteisöt pyrkivät suuren massan aiheuttaman pelon avulla alistamaan koko maailman kuuliaisuuteen islamille. Islamistit eivät tyydy vain itse noudattamaan islamin elämäntapaa ja lakia, vaan heidän pyrkimyksenä on saada kaikki ihmiset noudattamaan niitä, alistaa koko maailman islamille kuuliaiseksi. Tanskan Muhamed-pilapiirrosten tuoma väkivaltaisuus ja islamin nimissä tehdyt terrori-iskut kumpuaa samasta pyrkimyksestä. 

Armenialaisten kansanmurha

Turkin armenialaiset pelkäävät yhä puhua lähes sata vuotta sitten tapahtuneesta kansanmurhasta. Kansanmurha tapahtui kun nyky-Turkkia edeltänyt osmanivaltakunta hajosi ensimmäisen maailmansodan aikana 1915 – 1917.

Pelkoa tuo enemmistöturkkilaisten vihamielinen asenoituminen ja lait jotka määrittelevät kansanmurhasta puhumisen maanpetturuudeksi. Esimerkkinä tästä on tapaus, jossa turkkilaiset äärinationalistit murhasivat Istanbulissa armenialaisen Agos-lehden perustajan ja päätoimittajan Hrant Dinkin vuonna 2007. Dink oli ollut kaksi vuotta aiemmin tuomittuna puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen ”turkkilaisuuden halventamisesta”. Dink sai tuomion kun hän oli käsitellyt lehdessä puolentoista miljoonan armenialaisen hengen vaatinutta joukkomurhaa.

Turkkilainen tunnettu Nobel-kirjailija, Orhan Pamuk, joutui myös vaikeuksiin otettuaan armenialaisen kansanmurhan esille sveitsiläislehden haastattelussa 2005. Viranomaiset peruivat kuitenkin syytteen kansainvälisesti tunnettua Pamukia vastaan. Tapaus sai julkisuutta Turkissa ja Orhan Pamuk joutui pakenemaan Turkista tappouhkausten takia. Nykyisin Pamuk joutuu liikkumaan turvamies mukanaan.

Kansainvälisesti yli 20 maata on tuominnut armenialaisten kansanmurhan. Turkki kiistää kuitenkin kansanmurhan tapahtuneen. Vuoden 2010 alussa Ruotsi ja Yhdysvallat nimesivät joukkotuhon virallisesti kansanmurhaksi. Tämän jälkeen Turkki kutsui Tukholman ja Washingtonin lähettiläänsä kotiin. Milloinhan Suomen hallituksella on rohkeutta tehdä sama?

Armenialaisia on asunut Turkin pääkaupungissa Istanbulissa jo ennen kuin turkkilaiset valloittivat kaupungin, silloisen Konstantinopolin, vuonna 1453 bysanttilaisilta. Armenialaisia asuu Turkissa enää 170 000. Heitä ei kelpuuteta valtion virkoihin, opettajiksi tai sotilaiksi. Kysymyksessä on selvä rasistinen rotuerottelu. Turkkilaisten ja armenialaisten erona on ainoastaan se, että armenialaiset eivät ole muslimeja.