tiistaina, syyskuuta 02, 2008

Viisi sataa vuotta rauhallista rinnakkaiseloa?

Islamin oppineet puhuvat usein islamin ensimmäisistä vuosisadoista viitenä rauhallisen rinnakkaiselon vuosisatana, jonka ristiretkeläiset tuhosivat hyökkäyksellään Jerusalemiin. Ristiretkeläiset olisivat tämän näkemyksen mukaan päättäneet ”rauhan ajan”. Seuraavassa käydään läpi tämä ”rauhallisen rinnakkaiselon vuosisadat” ja tarkastellaan mitä tänä aikana tapahtui. Esitetyt tapahtumat ovat historian tosiasioita, jotka voi tarkastaa historian kirjoista. Tekstillä ei mitenkään puolusteta ristiretkiä eikä mitään sotaa, jota käydään uskonnollisista tai mistään muustakaan syystä. Sota on aina sikamaista hommaa.

Tarkalleen ottaen käsiteltävä aikakausi oli 463 vuotta. Muhammed kuoli Medinassa kesäkuun 8. päivänä 632 AD ja ensimmäiset ristiretkeläiset hyökkäsivät muslimien hallitsemaan Palestiinaan 1079 AD. Tämä 463 vuotta eivät valitettavasti olleet rauhallisen rinnakkaiselon aikaa, vaan Muhammedin opetuksen ja esimerkin innoittamien muslimijoukkojen valloitus- ja ryöstöretkiä Välimeren ympäristössä ja Saudi-Arabiasta itään Intiaan asti.

Ensimmäisen vuosituhannen puolessavälissä Välimeren ympäristövaltiot olivat pääuskonnoltaan kristillisiä. Rooman valtakunnassa kristillisyys oli valtionuskontona 400 AD eteenpäin. Näille kristillisille valtioille islamin ”rauhanomainen rinnakkaiselo” oli neljän ja puolenvuosisadan mittainen ajanjakso, jolloin arabi- ja berberi-muslimit hyökkäsivät, tunkeutuivat ja miehittivät nämä maat. Hyökkäyksissä ja miehityksessä ryöstettiin omaisuutta, kaapattiin orjia, tuhottiin kirkkoja ja muita rakennuksia ja ennen kaikkea levitettiin poliittis-uskonnollista islamia välimerta ympäröiviin maihin Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Eurooppaan.

Muhammedin kuoleman aikoihin Arabiassa ja Persian valtakunnassa oli kukoistavia kristillisiä ja juutalaisia yhteisöjä. Koko välimeren ympäristön väestö, Euroopan, Afrikan ja Aasian alueella, oli pääosin kristittyjä.

Arabian muslimit valloittivat Muhammedin ilmestysten ja esimerkin mukaisesti muutamassa vuodessa itäisen Rooman (Bysantin) ja 633 AD Mesopotamian. Persian valtakunta sortui muutamassa vuodessa muslimiarabiheimojen hyökkäyksessä. Persian hallitsija Yazdagid karkotettiin Sogdianaan (Uzbekistan), jossa hänet myöhemmin murhattiin.

Damaskus valloitettiin 635 AD ja Jerusalem viisi vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen helmikuussa 638 AD.

Muhammedin seuraajat valtasivat Aleksandrian 643 AD. Tästä alkoi lähes tuhatvuotisen hellenistisen kulttuurin loppu Lähi-idässä.

Muslimiarmeijat valloittivat Kyproksen 649 AD sekä Rhodoksen 653 AD ja olivat vallanneet koko Pohjois-Afrikan 698 AD mennessä.

Muhammedin kuolemasta ei ollut kulunut kahdeksaakymmentä vuotta kun muslimit hyökkäsivät Tangerista Gibraltarin salmen yli Euroopan puolelle Etelä-Espanjaan vuonna 711. Etelä-Espanjassa muslimit surmasivat Guadaleten taistelussa Länsigoottien kuninkaan ja kansanjohtajat ja valloittivat heidän valtakuntansa. Vuonna 721 arabi-berberiarmeija kukisti Syrakusan (Sisilian itärannikolla) ja suunnittelivat sieltä käsin Etelä-Ranskan valloitusta.

Vuonna 730 Etelä-Ranskan Narbonne oli kukistettu. Keväällä 732 Adb al-Rahman ibn Abdullah al-Ghafiqi tuhosi Bordeaux’n ja poltti sen kirkot. Pointiers’n muurien ulkopuolinen basilika (basilikaksi kutsutaan suurimpia ja tärkeimpiä kirkkorakennuksia) ryöstettiin ja ’Abd al-Rahman suuntasi Tours’iin. Frankit kuitenkin voittivat hänen armeijansa ja surmasivat ’Abd al-Rahmanin ennen Tours’ia.

Muslimien hyökkäykset Ranskaan jatkuivat. Arabit valloittivat Avignon kaksi vuotta myöhemmin. Lyon piiritettiin 743. Vuonna 759 muslimiarmeija onnistuttiin karkottamaan Narbonnesta ja 838 Marseillesta.

Muslimien hyökkäykset löivät leimansa Italiaan 800-luvun alussa. Ponzan saari ja Ischia valloitettiin ja muslimiarmeija piiritti Civitavecchian 813.

Muslimit kukistivat Kreetan vuonna 826 ja pitivät saarta tukikohtanaan vuoteen 961 asti. Sisilia valloitettiin kokonaan 859.

Berberi-päällikkö Khalfun valloitti Barin (Etelä-Italia) 840. Muslimijoukot hallitsivat Kaakkois-Italian rannikkoa Barista Calibriaan vuoteen 871.

Elokuun 23. päivänä 846 muslimiarmeija saapui Pohjois-Afrikasta 73 laivalla Ostiaan Tiber-joen (Italia, Rooma) suulle. Armeijaan kuului 11 000 sotilasta ja 500 hevosta. Armeija turmeli ja hajotti hyökkäyksensä aikana kirkollisia pyhiä paikkoja, useita kirkkoja ja julkisia rakennuksia, mutta ei saanut vallattua itse kaupunkia.

Muslimiarmeijan seuraava hyökkäys Roomaan kolmen vuoden kuluttua torjuttiin Naplesin, Malfin ja Gaetan liittouduttua keskenään.

Arabi-joukot valloittivat ja pitivät hallussaan Taranton kaupungin Apuliassa (Kaakkois-Italia) vuosina 847 - 880. Muslimiarmeijat valtasivat Maltan 870. Louis II valloitti takaisin Saraseenien manner-Italian pääkaupungin, Barin, 871. Bari oli muslimijoukkojen hallinnassa noin 30 vuotta.

Tästä hetkestä, jota useat muslimioppineet kutsuvat ”rauhallisen rinnakkaiselon” ajaksi oli vielä 223 vuotta ensimmäiseen ristiretkeen. Hyökkäykset, valloitukset ja miehitykset jatkuivat.

Muslimiarmeijat hyökkäsivät voimakkaasti myös Bysanttia (Itä-Rooma) vastaan. Konstanttinopoliin hyökättiin 673. Joukot eivät kuitenkaan onnistuneet tällöin valloittamaan kaupunkia. Toinen hyökkäys tehtiin 732, Leo Isaurian onnistui kuitenkin torjumaan hyökkäyksen. Muslimit onnistuivat valtaamaan Konstanttinopolin vasta 1453.

Hyökkääjät suunnittelivat Pohjois-Italian valloittamista. Armeijat olivat valloittaneet itselleen leiripaikkoja Alpeilta. Tärkein näistä oli muslimien vuonna 889 valloittama Fraxineto (Frejus) lähellä Toulonia. Näistä tukikohdistaan joukot tekivät ryöstöretkiä Provenceen ja Pohjois-Italiaan, ja ryöstivät ja tappoivat Roomaan matkalla olevia pyhiinvaeltajia. Vasta vuonna 972 Provencen herttua William onnistui ajamaan muslimijoukot pois vallatusta Faxinetosta.

Kreikassa muslimijoukot tuhosivat Demestrian vuonna 902 ja Tessalonikan, joka oli Bysantin toiseksi suurin kaupunki, vuonna 904. Muslimit valloittivat Hyaselan Carsinassa 887 ja Amasian Vähässä-Aasiassa. Amasian Piispa Malecenus pyysi apua Roomasta, mutta ei saanut sitä.

Vuonna 915 bysanttilainen amiraali Picingli, Pohjois-Italian prinssit ja Pohjois-Italian kuningas Berengarius hyökkäsivät Koillis-Italian vallanneita muslimeja vastaan ja onnistuivat voittamaan ja karkoittamaan heidät.

Ya’kub bin Ishaq hyökkäsin Genoaan (Luoteis-Italia) ja valloitti sen vuonna 935.

Egyptin kalifi Fatimid lähetti uuden armeijan Etelä-Italiaan 976. Saksan keisari Otho II onnistui voittamaan tämän armeijan, mutta heinäkuussa 928 hän hävisi uuden taistelun Etelä-Italiasta.

Muslimivalloittajat karkottivat Damaskoksen arkkipiispa, Sergiuksen 977. Hän sai turvapaikan Roomasta.

Vuosituhannen alussa muslimit tekivät ryöstöretkiä Sardiineilta käsin Italian rannikolle Pisasta Roomaan asti. Joukot valtasivat Cosenzan Etelä-Italiasta 1010 ja valloittivat koko Sardiinian 1015 Abu Hosein Mogehidin johtamina. Genoan ja Pisan yhdistyneet joukot hyökkäsivät laivoilla Sardiniaan 1017 ja löysivät muslimijoukkojen ristiinnaulitsemia sardiinialaisia kristittyjä. Joukot ajoivat Abu Hosein Mogehidin armeijan pois saarelta. Mogehid pyrki valtaamaan Sardiinian saaren uudelleen, mutta ei onnistunut siinä.

Hyökkäävät muslimijoukot tuhosivat Espanjan Antibesin vuonna 1003, Italian Pisan 1005 ja uudelleen 1016 sekä Narbonnen vuonna 1020.

Vuonna 1009 Egyptin Fatimid Kalifi, abu-’Ali Mansu al-Hakim komensi tuhomaan pyhän haudan kirkon Jerusalemissa. Kristityiltä kiellettiin pääsy tuhottuun paikkaan 11 vuoden ajaksi ja tuhottua kirkkoa ei annettu kunnostaa.

Turkkilaisen Seljukin Jerusalemin valtaus 1076 vaikeutti edelleen matkustusta Jerusalemiin. Vierailijoilta vaadittiin veroja, heitä voitiin kohdella huonosti, ryöstää ja jopa kaapata orjiksi.

Afrikassa oli 400-luvulla, 200 vuotta ennen Muhammedia, noin 700 katolista piispaa. Muslimien miehityksen jälkeen 900-luvun puolessavälissä heitä oli enää 40 jäljellä. Vuonna 1050 tämän ”rauhallisen yhteiselon” kauden jälkeen heitä oli jäljellä vuonna 1050 enää viisi ja vuonna 1076 enää kaksi.

Muhamedin kuoleman jälkeen 632 oli kulunut 463 vuotta ensimmäiseen vuoden 1095 ristiretkeen, joka oli suunnattu vapauttamaan muslimijoukkojen valtaamia alueita. Tämä neljä ja puoli vuosisataa ei ollut rauhallisen yhteiselon aikaan muslimien ja Euroopan tai Bysantin kristittyjen välillä. Muslimijoukot hyökkäsivät jatkuvasti Euroopan ja Bysantin alueelle. Ajanjakso ei ollut rauhallisen yhteiselon aikaa myöskään niille kristityille, jotka elivät muslimien miehittämillä alueilla. He pystyivät elämään ainoastaan pitämällä mahdollisimman matalaa profiilia, maksamalla ”jizya” eli ylimääräistä veroa, jota otettiin vain ei-muslimeilta ja hyväksymällä epätoivotun henkilön statuksen alueilla jotka olivat kuuluneet heille ennen muslimivalloittajia.

Näiden yli neljän ja puolen vuosisadan muslimi-invaasioiden jälkeen maaliskuussa 1095 Piacenzan ja Claremont’n kokoontumisessa päätettiin varustaa eurooppalaiset joukot ensimmäiselle ristiretkelle.

4 kommenttia:

Jaska Jokunen kirjoitti...

Mielenkiintoista Islamin perusteissa on se, että tämä ”rauhan uskonto” on jo lähtökohtaisesti perusteiltaan mätä:

Koska Koraanin ja koko islamin uskottavuus riippuu siis yksinomaan Muhammadista, “Allahin viimeisestä lähettiläästä”, niin ainoa vaihtoehto, jonka muslimit voivat hyväksyä, on se, että Muhammadin on täytynyt olla al-insan al-kamil, täydellinen mies. Tämä puolestaan merkitsee, että myös Muhammadin elämäntavan, sunnan, on täytynyt olla kokonaisuudessaan esikuvallista. Hämeen-Anttila (2001: 28) toteaa: “Sunna on sitova esikuva muslimeille, ja jokaisen hurskaan muslimin velvollisuus on noudattaa profeetta Muhammadin tarjoamaa esikuvaa. Sunnan ja Koraanin keskeinen ero on siinä, että Koraanin teksti on sanasta sanaan Jumalan puhetta, mutta sunna on kertomuksia Muhammadin sanoista ja teoista, ei jumalallista ilmoitusta. Profeetta Muhammad oli kuitenkin virheiltä suojattu (ma’sum), joten hän ei käytöksessään tehnyt mitään väärää tai mitään, mikä ei olisi ollut Jumalan tarkoitus.” Koraani (33:21) vahvistaa Muhammadin esikuvallisuuden ja kehottaa toistuvasti muslimeita tottelemaan Muhammadia (Koraani 3:32; 3:132; 4:13; 4:59; 5:92; 8:1; 8:20; 8:46; 9:71; 24:47; 24:51; 24:52; 24:56; 33:33; 47:33; 49:14; 58:13; 64:12).

Allahin lähettiläässä on kaunis esikuva niille, jotka uskovat kohtaavansa Allahin viimeisenä päivänä ja ajattelevat paljon Häntä. (Koraani 33:21)

Tämä täydellinen mies, Profeetta Muhammad mestasi/mestautti 600 - 900 juutalaista miestä, osallistui moniin taisteluihin ja ryöstöretkiin, salamurhautti ja kidutti useita poliittisia vastustajiaan, sekä raiskasi naisia järjestelmällisesti.

Eikä siinä vielä kaikki, tämä ylivertaisin esikuva, jota tulee seurata oli myös paatunut pedofiili. Sahih al-Bukhari 7:62:88; Ursa on kertonut: (53-vuotias) Profeetta kirjoitti (aviosopimuksen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuotias ja pani avioliiton täytäntöön [ts. oli ensi kerran sukupuoliyhteydessä Aishan kanssa] tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hänen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hänen kuolemaansa asti).

Ei luulisi olevan kovinkaan suuri yllätys, että tämän Jammu-sedän nimissä sitten vielä tänäkin päivänä tapetaan, ryöstetään ja raiskataan, niin omia kuin vääräuskoisia, Suomessa ja kaikkialla maailmassa.

http://aikapommi.wordpress.com/

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hyvästä historiakatsauksesta. Tästä
valtamedia vaikenee.

acc

Jaska Jokunen kirjoitti...

http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/7613575.stm

Paastoa häiritsevän TV-kanavan omistajat saa tappaa. Se lieneekin helpompaa kuin kaukosäätimen käyttö :(

Anonyymi kirjoitti...

miksi ei:)