Elokuvan esittäminen jyrkkää islamintulkintaa, wahhabilaisuutta, kannattavassa Saudi-Arabiassa on niin harvinaista, että aiheesta kannattaa uutisoida. Viranomaiset eivät ole sallineet elokuvien esittämistä maassa yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Tänä syksynä (2008) viestintäministeriö on sallinut poikkeuksellisesti yhden elokuvan esittämisen. Elokuva on komedia, joka on saudien omaa tuotantoa. Elokuva kertoo naiivista beduiinista, joka sotkeutuu äkkirikastumista lupailevaan suunnitelmaan Dubaissa. Kysymyksessä on siis hyvin viaton komedia, joka ei ota kantaa uskontoon eikä politiikkaan.
Elokuvalla on ollut niin suuri kysyntä, että kymmenen päivän aikana on jouduttu järjestämään joka päivä kahdeksan näytöstä. Saleihin on otettu myös naisia, joka on ollut hyvin poikkeuksellista maan tiukkojen islamilaisten sääntöjen takia.
Tämä tapaus vaikuttaisi hyvältä kehitykseltä tässä islamin 600-luvun aavikkopaimentolaisten kulttuuriin jumittamassa maassa. Valitettavasti Saudi-Arabian islamilainen uskonnollinen poliisi on tuominnut elokuvan esittämisen. Saudia-Arabiassa uskonnollinen poliisi valvoo islamilaisten lakien noudattamista. ”Kantamme on selvä, elokuvat pitää kieltää. Elokuvat ovat pahoja, emmekä tarvitse niitä”, sanoi yksiselitteisesti uskonnollisen poliisin johtaja Ibrahim al-Ghaith, joka on Saudi-Arabian toiseksi vaikutusvaltaisin islaminoppinut.
Lähteenä on käytetty Ylen nettiuutisia
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2008/12/elokuva_saapui_saudi-arabiaan_ensi_kertaa_vuosikymmeniin_443424.html
lauantaina, joulukuuta 20, 2008
tiistaina, syyskuuta 02, 2008
Viisi sataa vuotta rauhallista rinnakkaiseloa?
Islamin oppineet puhuvat usein islamin ensimmäisistä vuosisadoista viitenä rauhallisen rinnakkaiselon vuosisatana, jonka ristiretkeläiset tuhosivat hyökkäyksellään Jerusalemiin. Ristiretkeläiset olisivat tämän näkemyksen mukaan päättäneet ”rauhan ajan”. Seuraavassa käydään läpi tämä ”rauhallisen rinnakkaiselon vuosisadat” ja tarkastellaan mitä tänä aikana tapahtui. Esitetyt tapahtumat ovat historian tosiasioita, jotka voi tarkastaa historian kirjoista. Tekstillä ei mitenkään puolusteta ristiretkiä eikä mitään sotaa, jota käydään uskonnollisista tai mistään muustakaan syystä. Sota on aina sikamaista hommaa.
Tarkalleen ottaen käsiteltävä aikakausi oli 463 vuotta. Muhammed kuoli Medinassa kesäkuun 8. päivänä 632 AD ja ensimmäiset ristiretkeläiset hyökkäsivät muslimien hallitsemaan Palestiinaan 1079 AD. Tämä 463 vuotta eivät valitettavasti olleet rauhallisen rinnakkaiselon aikaa, vaan Muhammedin opetuksen ja esimerkin innoittamien muslimijoukkojen valloitus- ja ryöstöretkiä Välimeren ympäristössä ja Saudi-Arabiasta itään Intiaan asti.
Ensimmäisen vuosituhannen puolessavälissä Välimeren ympäristövaltiot olivat pääuskonnoltaan kristillisiä. Rooman valtakunnassa kristillisyys oli valtionuskontona 400 AD eteenpäin. Näille kristillisille valtioille islamin ”rauhanomainen rinnakkaiselo” oli neljän ja puolenvuosisadan mittainen ajanjakso, jolloin arabi- ja berberi-muslimit hyökkäsivät, tunkeutuivat ja miehittivät nämä maat. Hyökkäyksissä ja miehityksessä ryöstettiin omaisuutta, kaapattiin orjia, tuhottiin kirkkoja ja muita rakennuksia ja ennen kaikkea levitettiin poliittis-uskonnollista islamia välimerta ympäröiviin maihin Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Eurooppaan.
Muhammedin kuoleman aikoihin Arabiassa ja Persian valtakunnassa oli kukoistavia kristillisiä ja juutalaisia yhteisöjä. Koko välimeren ympäristön väestö, Euroopan, Afrikan ja Aasian alueella, oli pääosin kristittyjä.
Arabian muslimit valloittivat Muhammedin ilmestysten ja esimerkin mukaisesti muutamassa vuodessa itäisen Rooman (Bysantin) ja 633 AD Mesopotamian. Persian valtakunta sortui muutamassa vuodessa muslimiarabiheimojen hyökkäyksessä. Persian hallitsija Yazdagid karkotettiin Sogdianaan (Uzbekistan), jossa hänet myöhemmin murhattiin.
Damaskus valloitettiin 635 AD ja Jerusalem viisi vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen helmikuussa 638 AD.
Muhammedin seuraajat valtasivat Aleksandrian 643 AD. Tästä alkoi lähes tuhatvuotisen hellenistisen kulttuurin loppu Lähi-idässä.
Muslimiarmeijat valloittivat Kyproksen 649 AD sekä Rhodoksen 653 AD ja olivat vallanneet koko Pohjois-Afrikan 698 AD mennessä.
Muhammedin kuolemasta ei ollut kulunut kahdeksaakymmentä vuotta kun muslimit hyökkäsivät Tangerista Gibraltarin salmen yli Euroopan puolelle Etelä-Espanjaan vuonna 711. Etelä-Espanjassa muslimit surmasivat Guadaleten taistelussa Länsigoottien kuninkaan ja kansanjohtajat ja valloittivat heidän valtakuntansa. Vuonna 721 arabi-berberiarmeija kukisti Syrakusan (Sisilian itärannikolla) ja suunnittelivat sieltä käsin Etelä-Ranskan valloitusta.
Vuonna 730 Etelä-Ranskan Narbonne oli kukistettu. Keväällä 732 Adb al-Rahman ibn Abdullah al-Ghafiqi tuhosi Bordeaux’n ja poltti sen kirkot. Pointiers’n muurien ulkopuolinen basilika (basilikaksi kutsutaan suurimpia ja tärkeimpiä kirkkorakennuksia) ryöstettiin ja ’Abd al-Rahman suuntasi Tours’iin. Frankit kuitenkin voittivat hänen armeijansa ja surmasivat ’Abd al-Rahmanin ennen Tours’ia.
Muslimien hyökkäykset Ranskaan jatkuivat. Arabit valloittivat Avignon kaksi vuotta myöhemmin. Lyon piiritettiin 743. Vuonna 759 muslimiarmeija onnistuttiin karkottamaan Narbonnesta ja 838 Marseillesta.
Muslimien hyökkäykset löivät leimansa Italiaan 800-luvun alussa. Ponzan saari ja Ischia valloitettiin ja muslimiarmeija piiritti Civitavecchian 813.
Muslimit kukistivat Kreetan vuonna 826 ja pitivät saarta tukikohtanaan vuoteen 961 asti. Sisilia valloitettiin kokonaan 859.
Berberi-päällikkö Khalfun valloitti Barin (Etelä-Italia) 840. Muslimijoukot hallitsivat Kaakkois-Italian rannikkoa Barista Calibriaan vuoteen 871.
Elokuun 23. päivänä 846 muslimiarmeija saapui Pohjois-Afrikasta 73 laivalla Ostiaan Tiber-joen (Italia, Rooma) suulle. Armeijaan kuului 11 000 sotilasta ja 500 hevosta. Armeija turmeli ja hajotti hyökkäyksensä aikana kirkollisia pyhiä paikkoja, useita kirkkoja ja julkisia rakennuksia, mutta ei saanut vallattua itse kaupunkia.
Muslimiarmeijan seuraava hyökkäys Roomaan kolmen vuoden kuluttua torjuttiin Naplesin, Malfin ja Gaetan liittouduttua keskenään.
Arabi-joukot valloittivat ja pitivät hallussaan Taranton kaupungin Apuliassa (Kaakkois-Italia) vuosina 847 - 880. Muslimiarmeijat valtasivat Maltan 870. Louis II valloitti takaisin Saraseenien manner-Italian pääkaupungin, Barin, 871. Bari oli muslimijoukkojen hallinnassa noin 30 vuotta.
Tästä hetkestä, jota useat muslimioppineet kutsuvat ”rauhallisen rinnakkaiselon” ajaksi oli vielä 223 vuotta ensimmäiseen ristiretkeen. Hyökkäykset, valloitukset ja miehitykset jatkuivat.
Muslimiarmeijat hyökkäsivät voimakkaasti myös Bysanttia (Itä-Rooma) vastaan. Konstanttinopoliin hyökättiin 673. Joukot eivät kuitenkaan onnistuneet tällöin valloittamaan kaupunkia. Toinen hyökkäys tehtiin 732, Leo Isaurian onnistui kuitenkin torjumaan hyökkäyksen. Muslimit onnistuivat valtaamaan Konstanttinopolin vasta 1453.
Hyökkääjät suunnittelivat Pohjois-Italian valloittamista. Armeijat olivat valloittaneet itselleen leiripaikkoja Alpeilta. Tärkein näistä oli muslimien vuonna 889 valloittama Fraxineto (Frejus) lähellä Toulonia. Näistä tukikohdistaan joukot tekivät ryöstöretkiä Provenceen ja Pohjois-Italiaan, ja ryöstivät ja tappoivat Roomaan matkalla olevia pyhiinvaeltajia. Vasta vuonna 972 Provencen herttua William onnistui ajamaan muslimijoukot pois vallatusta Faxinetosta.
Kreikassa muslimijoukot tuhosivat Demestrian vuonna 902 ja Tessalonikan, joka oli Bysantin toiseksi suurin kaupunki, vuonna 904. Muslimit valloittivat Hyaselan Carsinassa 887 ja Amasian Vähässä-Aasiassa. Amasian Piispa Malecenus pyysi apua Roomasta, mutta ei saanut sitä.
Vuonna 915 bysanttilainen amiraali Picingli, Pohjois-Italian prinssit ja Pohjois-Italian kuningas Berengarius hyökkäsivät Koillis-Italian vallanneita muslimeja vastaan ja onnistuivat voittamaan ja karkoittamaan heidät.
Ya’kub bin Ishaq hyökkäsin Genoaan (Luoteis-Italia) ja valloitti sen vuonna 935.
Egyptin kalifi Fatimid lähetti uuden armeijan Etelä-Italiaan 976. Saksan keisari Otho II onnistui voittamaan tämän armeijan, mutta heinäkuussa 928 hän hävisi uuden taistelun Etelä-Italiasta.
Muslimivalloittajat karkottivat Damaskoksen arkkipiispa, Sergiuksen 977. Hän sai turvapaikan Roomasta.
Vuosituhannen alussa muslimit tekivät ryöstöretkiä Sardiineilta käsin Italian rannikolle Pisasta Roomaan asti. Joukot valtasivat Cosenzan Etelä-Italiasta 1010 ja valloittivat koko Sardiinian 1015 Abu Hosein Mogehidin johtamina. Genoan ja Pisan yhdistyneet joukot hyökkäsivät laivoilla Sardiniaan 1017 ja löysivät muslimijoukkojen ristiinnaulitsemia sardiinialaisia kristittyjä. Joukot ajoivat Abu Hosein Mogehidin armeijan pois saarelta. Mogehid pyrki valtaamaan Sardiinian saaren uudelleen, mutta ei onnistunut siinä.
Hyökkäävät muslimijoukot tuhosivat Espanjan Antibesin vuonna 1003, Italian Pisan 1005 ja uudelleen 1016 sekä Narbonnen vuonna 1020.
Vuonna 1009 Egyptin Fatimid Kalifi, abu-’Ali Mansu al-Hakim komensi tuhomaan pyhän haudan kirkon Jerusalemissa. Kristityiltä kiellettiin pääsy tuhottuun paikkaan 11 vuoden ajaksi ja tuhottua kirkkoa ei annettu kunnostaa.
Turkkilaisen Seljukin Jerusalemin valtaus 1076 vaikeutti edelleen matkustusta Jerusalemiin. Vierailijoilta vaadittiin veroja, heitä voitiin kohdella huonosti, ryöstää ja jopa kaapata orjiksi.
Afrikassa oli 400-luvulla, 200 vuotta ennen Muhammedia, noin 700 katolista piispaa. Muslimien miehityksen jälkeen 900-luvun puolessavälissä heitä oli enää 40 jäljellä. Vuonna 1050 tämän ”rauhallisen yhteiselon” kauden jälkeen heitä oli jäljellä vuonna 1050 enää viisi ja vuonna 1076 enää kaksi.
Muhamedin kuoleman jälkeen 632 oli kulunut 463 vuotta ensimmäiseen vuoden 1095 ristiretkeen, joka oli suunnattu vapauttamaan muslimijoukkojen valtaamia alueita. Tämä neljä ja puoli vuosisataa ei ollut rauhallisen yhteiselon aikaan muslimien ja Euroopan tai Bysantin kristittyjen välillä. Muslimijoukot hyökkäsivät jatkuvasti Euroopan ja Bysantin alueelle. Ajanjakso ei ollut rauhallisen yhteiselon aikaa myöskään niille kristityille, jotka elivät muslimien miehittämillä alueilla. He pystyivät elämään ainoastaan pitämällä mahdollisimman matalaa profiilia, maksamalla ”jizya” eli ylimääräistä veroa, jota otettiin vain ei-muslimeilta ja hyväksymällä epätoivotun henkilön statuksen alueilla jotka olivat kuuluneet heille ennen muslimivalloittajia.
Näiden yli neljän ja puolen vuosisadan muslimi-invaasioiden jälkeen maaliskuussa 1095 Piacenzan ja Claremont’n kokoontumisessa päätettiin varustaa eurooppalaiset joukot ensimmäiselle ristiretkelle.
Tarkalleen ottaen käsiteltävä aikakausi oli 463 vuotta. Muhammed kuoli Medinassa kesäkuun 8. päivänä 632 AD ja ensimmäiset ristiretkeläiset hyökkäsivät muslimien hallitsemaan Palestiinaan 1079 AD. Tämä 463 vuotta eivät valitettavasti olleet rauhallisen rinnakkaiselon aikaa, vaan Muhammedin opetuksen ja esimerkin innoittamien muslimijoukkojen valloitus- ja ryöstöretkiä Välimeren ympäristössä ja Saudi-Arabiasta itään Intiaan asti.
Ensimmäisen vuosituhannen puolessavälissä Välimeren ympäristövaltiot olivat pääuskonnoltaan kristillisiä. Rooman valtakunnassa kristillisyys oli valtionuskontona 400 AD eteenpäin. Näille kristillisille valtioille islamin ”rauhanomainen rinnakkaiselo” oli neljän ja puolenvuosisadan mittainen ajanjakso, jolloin arabi- ja berberi-muslimit hyökkäsivät, tunkeutuivat ja miehittivät nämä maat. Hyökkäyksissä ja miehityksessä ryöstettiin omaisuutta, kaapattiin orjia, tuhottiin kirkkoja ja muita rakennuksia ja ennen kaikkea levitettiin poliittis-uskonnollista islamia välimerta ympäröiviin maihin Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Eurooppaan.
Muhammedin kuoleman aikoihin Arabiassa ja Persian valtakunnassa oli kukoistavia kristillisiä ja juutalaisia yhteisöjä. Koko välimeren ympäristön väestö, Euroopan, Afrikan ja Aasian alueella, oli pääosin kristittyjä.
Arabian muslimit valloittivat Muhammedin ilmestysten ja esimerkin mukaisesti muutamassa vuodessa itäisen Rooman (Bysantin) ja 633 AD Mesopotamian. Persian valtakunta sortui muutamassa vuodessa muslimiarabiheimojen hyökkäyksessä. Persian hallitsija Yazdagid karkotettiin Sogdianaan (Uzbekistan), jossa hänet myöhemmin murhattiin.
Damaskus valloitettiin 635 AD ja Jerusalem viisi vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen helmikuussa 638 AD.
Muhammedin seuraajat valtasivat Aleksandrian 643 AD. Tästä alkoi lähes tuhatvuotisen hellenistisen kulttuurin loppu Lähi-idässä.
Muslimiarmeijat valloittivat Kyproksen 649 AD sekä Rhodoksen 653 AD ja olivat vallanneet koko Pohjois-Afrikan 698 AD mennessä.
Muhammedin kuolemasta ei ollut kulunut kahdeksaakymmentä vuotta kun muslimit hyökkäsivät Tangerista Gibraltarin salmen yli Euroopan puolelle Etelä-Espanjaan vuonna 711. Etelä-Espanjassa muslimit surmasivat Guadaleten taistelussa Länsigoottien kuninkaan ja kansanjohtajat ja valloittivat heidän valtakuntansa. Vuonna 721 arabi-berberiarmeija kukisti Syrakusan (Sisilian itärannikolla) ja suunnittelivat sieltä käsin Etelä-Ranskan valloitusta.
Vuonna 730 Etelä-Ranskan Narbonne oli kukistettu. Keväällä 732 Adb al-Rahman ibn Abdullah al-Ghafiqi tuhosi Bordeaux’n ja poltti sen kirkot. Pointiers’n muurien ulkopuolinen basilika (basilikaksi kutsutaan suurimpia ja tärkeimpiä kirkkorakennuksia) ryöstettiin ja ’Abd al-Rahman suuntasi Tours’iin. Frankit kuitenkin voittivat hänen armeijansa ja surmasivat ’Abd al-Rahmanin ennen Tours’ia.
Muslimien hyökkäykset Ranskaan jatkuivat. Arabit valloittivat Avignon kaksi vuotta myöhemmin. Lyon piiritettiin 743. Vuonna 759 muslimiarmeija onnistuttiin karkottamaan Narbonnesta ja 838 Marseillesta.
Muslimien hyökkäykset löivät leimansa Italiaan 800-luvun alussa. Ponzan saari ja Ischia valloitettiin ja muslimiarmeija piiritti Civitavecchian 813.
Muslimit kukistivat Kreetan vuonna 826 ja pitivät saarta tukikohtanaan vuoteen 961 asti. Sisilia valloitettiin kokonaan 859.
Berberi-päällikkö Khalfun valloitti Barin (Etelä-Italia) 840. Muslimijoukot hallitsivat Kaakkois-Italian rannikkoa Barista Calibriaan vuoteen 871.
Elokuun 23. päivänä 846 muslimiarmeija saapui Pohjois-Afrikasta 73 laivalla Ostiaan Tiber-joen (Italia, Rooma) suulle. Armeijaan kuului 11 000 sotilasta ja 500 hevosta. Armeija turmeli ja hajotti hyökkäyksensä aikana kirkollisia pyhiä paikkoja, useita kirkkoja ja julkisia rakennuksia, mutta ei saanut vallattua itse kaupunkia.
Muslimiarmeijan seuraava hyökkäys Roomaan kolmen vuoden kuluttua torjuttiin Naplesin, Malfin ja Gaetan liittouduttua keskenään.
Arabi-joukot valloittivat ja pitivät hallussaan Taranton kaupungin Apuliassa (Kaakkois-Italia) vuosina 847 - 880. Muslimiarmeijat valtasivat Maltan 870. Louis II valloitti takaisin Saraseenien manner-Italian pääkaupungin, Barin, 871. Bari oli muslimijoukkojen hallinnassa noin 30 vuotta.
Tästä hetkestä, jota useat muslimioppineet kutsuvat ”rauhallisen rinnakkaiselon” ajaksi oli vielä 223 vuotta ensimmäiseen ristiretkeen. Hyökkäykset, valloitukset ja miehitykset jatkuivat.
Muslimiarmeijat hyökkäsivät voimakkaasti myös Bysanttia (Itä-Rooma) vastaan. Konstanttinopoliin hyökättiin 673. Joukot eivät kuitenkaan onnistuneet tällöin valloittamaan kaupunkia. Toinen hyökkäys tehtiin 732, Leo Isaurian onnistui kuitenkin torjumaan hyökkäyksen. Muslimit onnistuivat valtaamaan Konstanttinopolin vasta 1453.
Hyökkääjät suunnittelivat Pohjois-Italian valloittamista. Armeijat olivat valloittaneet itselleen leiripaikkoja Alpeilta. Tärkein näistä oli muslimien vuonna 889 valloittama Fraxineto (Frejus) lähellä Toulonia. Näistä tukikohdistaan joukot tekivät ryöstöretkiä Provenceen ja Pohjois-Italiaan, ja ryöstivät ja tappoivat Roomaan matkalla olevia pyhiinvaeltajia. Vasta vuonna 972 Provencen herttua William onnistui ajamaan muslimijoukot pois vallatusta Faxinetosta.
Kreikassa muslimijoukot tuhosivat Demestrian vuonna 902 ja Tessalonikan, joka oli Bysantin toiseksi suurin kaupunki, vuonna 904. Muslimit valloittivat Hyaselan Carsinassa 887 ja Amasian Vähässä-Aasiassa. Amasian Piispa Malecenus pyysi apua Roomasta, mutta ei saanut sitä.
Vuonna 915 bysanttilainen amiraali Picingli, Pohjois-Italian prinssit ja Pohjois-Italian kuningas Berengarius hyökkäsivät Koillis-Italian vallanneita muslimeja vastaan ja onnistuivat voittamaan ja karkoittamaan heidät.
Ya’kub bin Ishaq hyökkäsin Genoaan (Luoteis-Italia) ja valloitti sen vuonna 935.
Egyptin kalifi Fatimid lähetti uuden armeijan Etelä-Italiaan 976. Saksan keisari Otho II onnistui voittamaan tämän armeijan, mutta heinäkuussa 928 hän hävisi uuden taistelun Etelä-Italiasta.
Muslimivalloittajat karkottivat Damaskoksen arkkipiispa, Sergiuksen 977. Hän sai turvapaikan Roomasta.
Vuosituhannen alussa muslimit tekivät ryöstöretkiä Sardiineilta käsin Italian rannikolle Pisasta Roomaan asti. Joukot valtasivat Cosenzan Etelä-Italiasta 1010 ja valloittivat koko Sardiinian 1015 Abu Hosein Mogehidin johtamina. Genoan ja Pisan yhdistyneet joukot hyökkäsivät laivoilla Sardiniaan 1017 ja löysivät muslimijoukkojen ristiinnaulitsemia sardiinialaisia kristittyjä. Joukot ajoivat Abu Hosein Mogehidin armeijan pois saarelta. Mogehid pyrki valtaamaan Sardiinian saaren uudelleen, mutta ei onnistunut siinä.
Hyökkäävät muslimijoukot tuhosivat Espanjan Antibesin vuonna 1003, Italian Pisan 1005 ja uudelleen 1016 sekä Narbonnen vuonna 1020.
Vuonna 1009 Egyptin Fatimid Kalifi, abu-’Ali Mansu al-Hakim komensi tuhomaan pyhän haudan kirkon Jerusalemissa. Kristityiltä kiellettiin pääsy tuhottuun paikkaan 11 vuoden ajaksi ja tuhottua kirkkoa ei annettu kunnostaa.
Turkkilaisen Seljukin Jerusalemin valtaus 1076 vaikeutti edelleen matkustusta Jerusalemiin. Vierailijoilta vaadittiin veroja, heitä voitiin kohdella huonosti, ryöstää ja jopa kaapata orjiksi.
Afrikassa oli 400-luvulla, 200 vuotta ennen Muhammedia, noin 700 katolista piispaa. Muslimien miehityksen jälkeen 900-luvun puolessavälissä heitä oli enää 40 jäljellä. Vuonna 1050 tämän ”rauhallisen yhteiselon” kauden jälkeen heitä oli jäljellä vuonna 1050 enää viisi ja vuonna 1076 enää kaksi.
Muhamedin kuoleman jälkeen 632 oli kulunut 463 vuotta ensimmäiseen vuoden 1095 ristiretkeen, joka oli suunnattu vapauttamaan muslimijoukkojen valtaamia alueita. Tämä neljä ja puoli vuosisataa ei ollut rauhallisen yhteiselon aikaan muslimien ja Euroopan tai Bysantin kristittyjen välillä. Muslimijoukot hyökkäsivät jatkuvasti Euroopan ja Bysantin alueelle. Ajanjakso ei ollut rauhallisen yhteiselon aikaa myöskään niille kristityille, jotka elivät muslimien miehittämillä alueilla. He pystyivät elämään ainoastaan pitämällä mahdollisimman matalaa profiilia, maksamalla ”jizya” eli ylimääräistä veroa, jota otettiin vain ei-muslimeilta ja hyväksymällä epätoivotun henkilön statuksen alueilla jotka olivat kuuluneet heille ennen muslimivalloittajia.
Näiden yli neljän ja puolen vuosisadan muslimi-invaasioiden jälkeen maaliskuussa 1095 Piacenzan ja Claremont’n kokoontumisessa päätettiin varustaa eurooppalaiset joukot ensimmäiselle ristiretkelle.
lauantaina, elokuuta 09, 2008
"Muslimit valtaavat Rooman"
Kuva: Vanha kirkko Etelä-Espanjan Malagassa.
"Islam kukistaa Rooman", julisti Jordanian entinen uskontoministeri palestiinalaisen Al-Aksa -kanavan tv-haastattelussa. Entinen minsteri Ali Al-Faqir vuodatti haastattelussa vihaa länsimaita ja kristinuskoa kohtaan. Toukokuun alun (2008) haastattelussa Al-Faqir julisti, että "vihollisen miehittämät islamilaiset maat ovat kohta jälleen islamilaisia". Al-Faqirin mukaan muslimit valtaavat Rooman samalla tavalla kuin he valtasivat Konstanttinaopolin vuonna 1453.
Samalla kun Al-Faqir julistaa muslimien vallanneen kristinuskoisen Konstanttinopolin, hän unohtaa, että Konstanttinopoli samoin kuin Pohjois-Afrikka (Marokko, Tunisia, Algeria, Egypti, jne.), Lähi-Itä (Turkki, Jordania, Syyria, jne.) ovat olleet kristillisiä jo ennen Muhammedia ja islamin syntyä 500-luvulla AD. Muslimijoukot valloittivat ja islamilaistivat nämä maat Muhammedin kuoleman jälkeen 600 - 1000 AD. Al-Faqir julisti muslimien valloittavan myös Espanjan, joka hänen mukaansa on vanhastaa islamilaista aluetta. Muslimit nimittäin valloittivat Etelä-Espanjan asevoimin 700-luvulla. Tätä ennen alue oli ollut kristillinen jo 400 vuotta. Espanjan ensimmäinen kirkolliskokous pidettiin 306 AD.
Lähteenä käytetty mm. Sana-lehden artikkelia "Islam kukistaa Rooman".
Sudanin presidentti haastettu syytteisiin kansanmurhasta
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC asetti Sudanin vallassa olevan presidentin Omar Hassan al-Bashirin syytteeseen Darfurin kansanmurhasta 14.7.2008. Sudanin presidentti ja Khartumin hallinto ovat tukeneet puolisotilaallisten islamististen janjaweed-joukkojen tekemää kansanmurhaa Darfurissa. Odotetusti Arabiliitto ja Kiina ovat esittäneet kritiikkiä syytteestä. Kiina myy aseita Sudanille.
Rikostuomioistuin haluaa syytteellään edistää paikalleen pysähtynyttä rauhanprosessia. Sudanin arabi-hallitus ei ole halukas lopettamaan Darfurin Fur-, Maslin- ja Zaghawa-heimojen etnisiä ja uskonnollisia puhdistuksia, ja kansanmurha jatkuu.
YK on ollut avuton (tai haluton) viemään rauhanprosessia eteenpäin. Mikäli al-Bashirin kansanmurhasyyte menee YK:n turvallisuusneuvoston pöydälle, paine Sudanin hallinnon suuntaan kasvaa. Tällöin rauhanprosessi olisi mahdollista saada uudelleen liikkeelle. ICC on jo langettanut Sudanin hallituksen ministeri Ahmed Harunille ja sotilasjohtaja Ali Hushayble kansanmurhasyytteet.
Ennen ajanlaskun alkua Sudanin alueella oli Kusin ja Nubian kuningaskunnat. Arabien muslimiarmeijat valloittivat Sudanin 600-luvulla. Maa oli tällöin jakautunut pieniin kuningaskuntiin. Egypti valloitti 1800-luvun alussa Pohjois-Sudanin. Eteläosa jäi paikallisten heimojen valtaan. Islamistinen liike valloitti maan länsi- ja keskiosat 1800-luvun lopulla.
Britit valloittivat maan 1898 ja maata hallitsi tämän jälkeen englantilais-egyptiläinen yhteishallinto. Sudan itsenäistyi vuonna 1956 Britannian ja Egyptin hallinnasta. Ensimmäinen sisällissota alkoi heti maan itsenäistyttyä ja sota jatkui vuoteen 1972. Toinen sota puhkesi vuonna 1983, kun presidentti Nimeri julisti islamilaisen lain, sharian, maahan.
Sota hiljeni 80-luvun lopussa, mutta lähti uudelleen käyntiin vuonna 1989, kun Kenraali Omar al-Bashir suoritti sotilasvallankaappauksen. Kenraalin taustavoimina toimi järjestö nimeltään National Islamic Front, jota johtaa Hasan al-Rurabi. Tämä järjestö julisti jihadin eli "pyhän sodan" yhdessä Kharumin hallituksen kanssa etelän kristittyjä ja animisteja vastaa.
Pohjoisen Khartumin hallitus allekirjoitti rauhansopimuksen etelän kapinallisten kanssa vuonna 2005. Etniset puhdistukset alkoivat Darfurissa 2003. Väkivallan takia Darfurissa on 2 milj. ihmistä joutunut pakolaisiksi.
Lähteenä käytetty mm. Suomen Kuvalehti nro 32/2008, s. 57.
Rikostuomioistuin haluaa syytteellään edistää paikalleen pysähtynyttä rauhanprosessia. Sudanin arabi-hallitus ei ole halukas lopettamaan Darfurin Fur-, Maslin- ja Zaghawa-heimojen etnisiä ja uskonnollisia puhdistuksia, ja kansanmurha jatkuu.
YK on ollut avuton (tai haluton) viemään rauhanprosessia eteenpäin. Mikäli al-Bashirin kansanmurhasyyte menee YK:n turvallisuusneuvoston pöydälle, paine Sudanin hallinnon suuntaan kasvaa. Tällöin rauhanprosessi olisi mahdollista saada uudelleen liikkeelle. ICC on jo langettanut Sudanin hallituksen ministeri Ahmed Harunille ja sotilasjohtaja Ali Hushayble kansanmurhasyytteet.
Ennen ajanlaskun alkua Sudanin alueella oli Kusin ja Nubian kuningaskunnat. Arabien muslimiarmeijat valloittivat Sudanin 600-luvulla. Maa oli tällöin jakautunut pieniin kuningaskuntiin. Egypti valloitti 1800-luvun alussa Pohjois-Sudanin. Eteläosa jäi paikallisten heimojen valtaan. Islamistinen liike valloitti maan länsi- ja keskiosat 1800-luvun lopulla.
Britit valloittivat maan 1898 ja maata hallitsi tämän jälkeen englantilais-egyptiläinen yhteishallinto. Sudan itsenäistyi vuonna 1956 Britannian ja Egyptin hallinnasta. Ensimmäinen sisällissota alkoi heti maan itsenäistyttyä ja sota jatkui vuoteen 1972. Toinen sota puhkesi vuonna 1983, kun presidentti Nimeri julisti islamilaisen lain, sharian, maahan.
Sota hiljeni 80-luvun lopussa, mutta lähti uudelleen käyntiin vuonna 1989, kun Kenraali Omar al-Bashir suoritti sotilasvallankaappauksen. Kenraalin taustavoimina toimi järjestö nimeltään National Islamic Front, jota johtaa Hasan al-Rurabi. Tämä järjestö julisti jihadin eli "pyhän sodan" yhdessä Kharumin hallituksen kanssa etelän kristittyjä ja animisteja vastaa.
Pohjoisen Khartumin hallitus allekirjoitti rauhansopimuksen etelän kapinallisten kanssa vuonna 2005. Etniset puhdistukset alkoivat Darfurissa 2003. Väkivallan takia Darfurissa on 2 milj. ihmistä joutunut pakolaisiksi.
Lähteenä käytetty mm. Suomen Kuvalehti nro 32/2008, s. 57.
Vaietut miehitetyt alueet
Maailmalla on ainakin kolme miehitettyä aluetta, jotka ovat unohdettu melko totaalisesti. Marokon suorittamasta Länsi-Saharan miehityksestä ja Turkin miehittämästä Pohjois-Kyproksesta ei puhuta paljon mediassa. Etelä-Kypros on EU:n jäsen. Miksi EU on näin saamaton oman alueensa miehittämistä kohtaan? Länsi-Sahara on ollut miehitettynä jo 30 vuotta YK:n päätöksistä huolimatta.
Kypros itsenäistyi Britanniasta 1960. Vuonna 1974 Turkkilaiset joukot miehittävät saaren pohjoisosa. Kansainvälinen yhteisö tuomitsi miehityksen. Vuonna 1983 turkkilainen osa Kyprosta julistautui itsenäiseksi Pohjois-Kyproksen turkkilaiseksi tasavallaksi. Turkki on ainut valtio, joka on tunnustanut tämän itsenäisyysjulistuksen. Ainoastaan eteläinen Kyproksen tasavallan hallitus on kansainvälisesti tunnustettu. Turkkilaiset ovat tuhonneet väkivaltaisuuksissa kreikkalaisen väestön rakennuksia runsaasti. Esimerkiksi 133 ortodoksista kirkkoa on tuhottu täysin. Lisäksi 768 kirkkoa ja luostaria on muutettu moskeijoiksi, kasarmeiksi tai sairaaloiksi.
Kolmas miehitetty alue on Indonesian Papua. Huolimatta Papuan enemmistön vaatimuksista alue ei ole saanut itsemääräämisoikeuksia. Päinvastoin Indonesian hallinto pyrkii vähentämään alueen autonomisia oikeuksia ja islamilaistaa aluetta aktiivisesti.
Kypros itsenäistyi Britanniasta 1960. Vuonna 1974 Turkkilaiset joukot miehittävät saaren pohjoisosa. Kansainvälinen yhteisö tuomitsi miehityksen. Vuonna 1983 turkkilainen osa Kyprosta julistautui itsenäiseksi Pohjois-Kyproksen turkkilaiseksi tasavallaksi. Turkki on ainut valtio, joka on tunnustanut tämän itsenäisyysjulistuksen. Ainoastaan eteläinen Kyproksen tasavallan hallitus on kansainvälisesti tunnustettu. Turkkilaiset ovat tuhonneet väkivaltaisuuksissa kreikkalaisen väestön rakennuksia runsaasti. Esimerkiksi 133 ortodoksista kirkkoa on tuhottu täysin. Lisäksi 768 kirkkoa ja luostaria on muutettu moskeijoiksi, kasarmeiksi tai sairaaloiksi.
Kolmas miehitetty alue on Indonesian Papua. Huolimatta Papuan enemmistön vaatimuksista alue ei ole saanut itsemääräämisoikeuksia. Päinvastoin Indonesian hallinto pyrkii vähentämään alueen autonomisia oikeuksia ja islamilaistaa aluetta aktiivisesti.
lauantaina, helmikuuta 16, 2008
Islam Euroopassa
Kuvassa Britanian muslimeja mielenosoituksessa Tanskan suurlähetystön edessä pilapiirroksia vastaan 3.2.2006.
Islamismin vaikutuksesta Euroopassa kertoo se, että Muhammed-pilakuvan tekijä elää jatkuvasti hengenvaarassa Tanskassa. Tanskan poliisi pidätti 12.2.08 tiistaina kolme muslimia murha-aikeista epäilynä. Murhasuunnitelman kohteena oli yksi Muhammed-pilakuvan tekijöistä. Pidätetyistä yksi oli marokkolaissyntyinen Tanskan kansalainen ja kaksi tunisialaista.
Kuulustelujen jälkeen tanskalainen vapautetaan ja tunisialaiset karkoitetaan. Murhan kohteena olisi ollut piirtäjä, joka toteutti Muhammed-hahmon, jolla oli pommi piilotettuna turbaaniin. Kuva julkaistiin yhdessä muiden piirrosten kanssa Jyllands-posten-lehdessä syyskuussa 2005. Kuvien aiheuttaman kohun aikana muslimijohtajat Euroopassa vakuuttelivat, että islam ei ole pilapiirrosten osoittama väkivaltainen uskonto. Satojen tuhansien muslimien väkivaltainen reaktio pilakuvista kuitenkin osoitti toista, samoin kuin tämä viimeisin murhasuunnitelma.
Kuvan piirtäjä on ollut useita kuukausia jatkuvassa poliisivartioinissa, koska hänen perheelleen on lähetetty tappouhkausia. Piirtäjän asuinpaikkaa on myös vaihdettu usein.
Hollannissa taas pelätään Koraania kritisoivan filmin julkaisemista. Hollantilainen kansanedustaja Geert Wilder valmistelee oman kertomuksensa mukaan lyhytfilmiä, jonka tarkoituksen on kertoa miten vaarallinen kirja Koraani on. Filmi on tarkoitettu julkaista maaliskuussa 2008. Filmin pelätään laukaisevan väkivaltaisen reagtion muslimiväestössä.
Muslimeja Tanskan 5,4 miljoonaisesta väestöstä on noin puolimiljoonaa. Hollanin muslimien määrä on 400 000. Hollannin väkiluku on kokonaisuudessaa 16 miljoonaa. Suomessa muslimeja on 20 000 - 30 000.
Lähteenä käytetty mm. Uutislehti 100. 13.2.2008
Kuulustelujen jälkeen tanskalainen vapautetaan ja tunisialaiset karkoitetaan. Murhan kohteena olisi ollut piirtäjä, joka toteutti Muhammed-hahmon, jolla oli pommi piilotettuna turbaaniin. Kuva julkaistiin yhdessä muiden piirrosten kanssa Jyllands-posten-lehdessä syyskuussa 2005. Kuvien aiheuttaman kohun aikana muslimijohtajat Euroopassa vakuuttelivat, että islam ei ole pilapiirrosten osoittama väkivaltainen uskonto. Satojen tuhansien muslimien väkivaltainen reaktio pilakuvista kuitenkin osoitti toista, samoin kuin tämä viimeisin murhasuunnitelma.
Kuvan piirtäjä on ollut useita kuukausia jatkuvassa poliisivartioinissa, koska hänen perheelleen on lähetetty tappouhkausia. Piirtäjän asuinpaikkaa on myös vaihdettu usein.
Hollannissa taas pelätään Koraania kritisoivan filmin julkaisemista. Hollantilainen kansanedustaja Geert Wilder valmistelee oman kertomuksensa mukaan lyhytfilmiä, jonka tarkoituksen on kertoa miten vaarallinen kirja Koraani on. Filmi on tarkoitettu julkaista maaliskuussa 2008. Filmin pelätään laukaisevan väkivaltaisen reagtion muslimiväestössä.
Muslimeja Tanskan 5,4 miljoonaisesta väestöstä on noin puolimiljoonaa. Hollanin muslimien määrä on 400 000. Hollannin väkiluku on kokonaisuudessaa 16 miljoonaa. Suomessa muslimeja on 20 000 - 30 000.
Lähteenä käytetty mm. Uutislehti 100. 13.2.2008
sunnuntai, helmikuuta 03, 2008
Armenialaisten kansanmurha
Kuva: Hagia Sofia (Pyhä Viisaus) kirkko rakennettiin vuonna 537. Turkkilaisten vallattua Konstanttinopolin 1453 kirkkosta tehtiin moskeija. Vuonna 1934 nykyisen Turkin perustaja Kemal Atatürk määräisi rakennuksen museoksi. Rakennus sijaitsee Istanbulissa.
Nykyisen Turkin alueella islamilaisessa Ottomaanien valtakunnassa tapettiin arviolta kaksi miljoonaan armenialaista, kreikkalaista ja assyrialaista kristittyä vuosina 1894 – 1923. Tänä aikana tuhottiin tuhansia kirkkoja ja luostareita, ryöstettiin armenialaisten omaisuutta, lapsia ryöstettiin äideiltään ja heidät pakkokasvatettiin muslimeiksi. Näinä vuosina kristittyjen määrä nykyisen Turkin alueella romahti muutamassa vuodessa kolmasosasta promilleen. Samalla tuhottiin alueen armenialainen kulttuuri. Varsinainen kansanmurha, jonka aikana murhattiin noin miljoona armenialaista, toteutettiin nuorturkkilaisten viranomaisten toimesta vuosina 1915 – 1917.
Nykyajan Turkin valtio ei ole myöntänyt kansanmurhan tapahtuneen. Viranomaiset estävät myös kansanmurhasta keskustelun lain voimalla. Turkin rikoslain pykälän 301 mukaan turkkilaisuuden loukkaaminen on rikos. Pykälän avulla voidaan vetää oikeuteen jokainen, joka aloittaa Turkissa keskustelu armenialaisten kansanmurhasta. Turkin kuuluisimpiin kirjailijoihin lukeutuva Orhan Pamuk sai syytteen pykälän 301 nojalla todettuaan miljoonan armenialaisen surman. Syyte hylättiin, kun asiasta nousi kansainvälinen kohu.
Useat Euroopan maat (mm. Hollanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Ranska, Saksa, Sveitsi ja Belgia) ovat virallisesti myöntäneet kansanmurhan tapahtuneen. Suomi ei kuulu näiden maiden joukkoon.
Nykyisen Turkin alueella islamilaisessa Ottomaanien valtakunnassa tapettiin arviolta kaksi miljoonaan armenialaista, kreikkalaista ja assyrialaista kristittyä vuosina 1894 – 1923. Tänä aikana tuhottiin tuhansia kirkkoja ja luostareita, ryöstettiin armenialaisten omaisuutta, lapsia ryöstettiin äideiltään ja heidät pakkokasvatettiin muslimeiksi. Näinä vuosina kristittyjen määrä nykyisen Turkin alueella romahti muutamassa vuodessa kolmasosasta promilleen. Samalla tuhottiin alueen armenialainen kulttuuri. Varsinainen kansanmurha, jonka aikana murhattiin noin miljoona armenialaista, toteutettiin nuorturkkilaisten viranomaisten toimesta vuosina 1915 – 1917.
Nykyajan Turkin valtio ei ole myöntänyt kansanmurhan tapahtuneen. Viranomaiset estävät myös kansanmurhasta keskustelun lain voimalla. Turkin rikoslain pykälän 301 mukaan turkkilaisuuden loukkaaminen on rikos. Pykälän avulla voidaan vetää oikeuteen jokainen, joka aloittaa Turkissa keskustelu armenialaisten kansanmurhasta. Turkin kuuluisimpiin kirjailijoihin lukeutuva Orhan Pamuk sai syytteen pykälän 301 nojalla todettuaan miljoonan armenialaisen surman. Syyte hylättiin, kun asiasta nousi kansainvälinen kohu.
Useat Euroopan maat (mm. Hollanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Ranska, Saksa, Sveitsi ja Belgia) ovat virallisesti myöntäneet kansanmurhan tapahtuneen. Suomi ei kuulu näiden maiden joukkoon.
Lähteenä käytetty mm. Ortodoksi.net -sivustoa ja Munkki Serafimin kirjaa Vapaus, Kirjapaja 2007
maanantaina, tammikuuta 28, 2008
Islamin vaatimuksia Kanadassa
Vuoden 2008 alussa Kanadassa on herännyt kiivas keskustelu sananvapaudesta ja vähemmistöjen nauttimasta erityissuojasta. Keskustelun aloitti toimittaja Mark Steynin artikkeli islamista. Steyn kirjoittamasta kirjasta julkaisiin artikkeli Maclean’s-viikkolehdessä. Sleyn mukaan muslimit nousevat Euroopan suurimmaksi uskontokunnaksi muutamassa vuosikymmenessä. Kirjan mukaan Pohjois- ja Etelä-Amerikka jäävät ainoaksi vapauden saarekkeeksi maailmaan. Steyn ennustaa kirjassaan ”tuntemamme maailman loppua”.
Kanadan muslimikongressi valitti artikkelista ihmisoikeuskomissoihin. Näiden tehtävänä on suojella Kanadan vähemmistöjen oikeuksia. Muslimikongressin mukaan artikkeli ”lietsoo islamin pelkoa ja syrjintää” ja kongressi vaatii Mark Steynin kirjan kieltämistä.
Useat toimittajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat puolustaneet Steynin kirjaa. New York Post –lehden kannanoton mukaan muslimien reaktio osoittaa Steynin olevan oikeassa. Kirjan kieltäminen koettaisiin vakavaksi iskuksi sananvapaudelle.
Kaikki Kanadan muslimiyhteisön vaikuttajat eivät kuitenkaan kannata kirjan kieltämistä. Heidän mielestään muslimien olisi puolustettava sananvapautta ja siten myös Steynin kirjan olemassaoloa. Ihmisoikeuskomissiot antavat tapauksesta tuomion kevään 2008 kuluessa.
Aiemmin vuonna 2006 Kanadassa syntyi muslimien toimesta väkivaltaisia mellakoita kun Toronton yliopiston opiskelijat olivat julkaisseet piirroksen Jeesuksesta ja Muhammedista halaamassa toisiaan. Yliopiston The Strand –lehden piirroksessa Jeesus halaa Muhamedin näköistä miestä, josta kuvassa näkyy vain selkä. Piirros on julkaistu lehden mukaan ilmauksena halusta rauhaan ja vuoropuheluun.
Vuonna 2005 Kanadan Quebecin osavaltio hylkäsi muslimien aloitteen uskonnollisten muslimituomioistuiten perustamisesta. Kanadan ihmisoikeusjärjestöt vastustavat muslimien omia tuomioistuimia. Järjestöjen mukaan islamilaiset oikeusistuimet eivät takaa naisille tasa-arvoista asemaa. Ontarion parlamentti taas on hyväksynyt aikaisemmin perheoikeutta käsittelevien muslimituomioistuinten perustamisen.
Kanadassa asuu noin 600 000 muslimia.
Kanadan muslimikongressi valitti artikkelista ihmisoikeuskomissoihin. Näiden tehtävänä on suojella Kanadan vähemmistöjen oikeuksia. Muslimikongressin mukaan artikkeli ”lietsoo islamin pelkoa ja syrjintää” ja kongressi vaatii Mark Steynin kirjan kieltämistä.
Useat toimittajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat puolustaneet Steynin kirjaa. New York Post –lehden kannanoton mukaan muslimien reaktio osoittaa Steynin olevan oikeassa. Kirjan kieltäminen koettaisiin vakavaksi iskuksi sananvapaudelle.
Kaikki Kanadan muslimiyhteisön vaikuttajat eivät kuitenkaan kannata kirjan kieltämistä. Heidän mielestään muslimien olisi puolustettava sananvapautta ja siten myös Steynin kirjan olemassaoloa. Ihmisoikeuskomissiot antavat tapauksesta tuomion kevään 2008 kuluessa.
Aiemmin vuonna 2006 Kanadassa syntyi muslimien toimesta väkivaltaisia mellakoita kun Toronton yliopiston opiskelijat olivat julkaisseet piirroksen Jeesuksesta ja Muhammedista halaamassa toisiaan. Yliopiston The Strand –lehden piirroksessa Jeesus halaa Muhamedin näköistä miestä, josta kuvassa näkyy vain selkä. Piirros on julkaistu lehden mukaan ilmauksena halusta rauhaan ja vuoropuheluun.
Vuonna 2005 Kanadan Quebecin osavaltio hylkäsi muslimien aloitteen uskonnollisten muslimituomioistuiten perustamisesta. Kanadan ihmisoikeusjärjestöt vastustavat muslimien omia tuomioistuimia. Järjestöjen mukaan islamilaiset oikeusistuimet eivät takaa naisille tasa-arvoista asemaa. Ontarion parlamentti taas on hyväksynyt aikaisemmin perheoikeutta käsittelevien muslimituomioistuinten perustamisen.
Kanadassa asuu noin 600 000 muslimia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)