Muslimitytöt perheväkivallan kohteena

MTV3:n uutiset 27.10.07 käsittelivät lapsiin kohdistuvaa Saksassa. Viranomaiset ovat huolissaan kasvavasta väkivallasta. Ongelmaperheiden tarkkailuun ei riitä voimavaroja. Väkivallan lisäksi lapsia saatetaan pitää janossa ja nälässä. Tilanne on karu.

Uutiset mainitsevat myös erityisongelma-alueen: "Kokonaan oma vaikeasti ratkaistava ja jatkuvasti kasvava ongelma on muslimityttöihin kohdistuva väkivalta. Erityisesti saksan suurkaupungeissa muslimiväestö eristäytyy koko ajan enemmän ja viranomaisten on vaikea saada tietoa saati puuttua väkivaltatapauksiin."

Lähde http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/10/575372

Tyttöjen alistuminen isän määräysvaltaa on muslimiyhteisöissä liian usein koko yhteisön ja myös perheen kunnia. Jos tytön koetaan aiheuttavan perheelleen häpeää käyttäytymisellä, niin kuvaan astuu väkivalta ja jopa kunniamurhat. Samanlaista käytöstä poikia kohtaa ei ole yhtä yleinen muslimiyhteisöissä. Tämä taas osoittaa naisen eriarvoista asemaa islamin uskonnossa.

Muslimiyhteisöjen eritäytyminen muusta yhteiskunnasta antaa huolestuttavia merkkejä myös euroopan muslimiyhteisöjen radikalisoitumisesta. Tässä haluasin vedota Suomessa asuviin muslimeihin, tehkää työtä tätä radikalisoitumista ja vanhoollista islamin tulkintaa vastaan. Muslimit itse ovat avainasemassa. Ulkopolisten on vaikea ongelmaan puuttua. Osoittakaa käytännön toimillanne, että islamia voidaan toteuttaa myös suvaitsevaisesti ja islam voi kunnioittaa erilaisia tapoja elää ja uskoa.

Mikä loukkaa muslimeja?

Nainen pukeutuneena ääri-islamilaisten säädösten mukaisesti.

Pakistanin pohjoisosassa Swatissa muslimiviranomaiset ovat kehottaneet kristityn koulun naisopettajia ja -oppilaita pukeutumaan koko kehon peittämään islamilaiseen burqa-asusteeseen. Alueen talebanaktivistit ovat käyneet islamilaistamiskampanjaa kaikkea ei-islamilaista vastaan kesäkuusta 2007 lähtien. He ovat lähettäneet uhkauksia kristittyjä kohtaan. Näiden islamistien lähettämien uhkauskirjeiden takia alueen viranomaiset ovat kehottaneet ei-musliminaisia pukeutumaan burqaan.

Tämä Pakistanin tapaus osoittaa sen, että islamistiaktivistit eivät tyydy siihen, että he itse saisivat toteuttaa omaa uskontoaan. He vaativat myös ei-muslimien alistumista islamilaisille tavoille ja arvoille. Tanskassa, Ruotsissa ja myös Suomessa tapahtuneet Muhammed pilakuvapiirroskohut ovat myös yksi oire samanlaisista vaatimuksesta. Loukkaantuminen purkautui joillakin muslimienemmistöisillä alueilla väkivaltaisuuksiin jopa suurlähetystöjä kohtaan.

Mediassa on keskusteltu paljon siitä mikä loukkaa muslimeja. Pohjoismaissa loukkaantumisen raja on ollut tällä hetkellä näissä pilakuvissa. Joitakin muslimeja loukkaa myös se, että pohjoismaisissa koululaitoksissa lauletaan kristillistaustaisia lauluja, esimerkiksi suvivirttä.

Pohjois-Nigerian muslimienemmistöisellä alueella muslimeja on loukannut se, että ei-muslimi on myynyt sianlihaa kaupassaan. Sikahan on muslimille saastainen eläin. Tästä on seurannut tappouhkauksia ja kauppias on joutunut piiloutumaan. Pakistanin edellä kuvattu tapaus osoittaa sen, että ääri-islamisti talebaneja loukkaa se, että ei-muslimit eivät pukeudu muslimien tapaan.

Loppujen lopuksi äärimuslimeja ei voi olla loukkaamatta, sillä heitä loukkaa jo se, että et ehkä pidä heidän profeettaansa Muhammedia viimeisimpänä ja suurimpana profeettana. Eli jos et ole muslimi, niin jo se loukkaa joitakin muslimeja.

Tämä ei tietenkään koske kaikkia muslimeja.

Länsimaissa muslimien ”kulttuurin nimissä” tekemä perheväkivalta aiheuttaa hämmennystä

Italiassa 2000-luvulla ainakin yhdeksän musliminaista on kuollut perheväkivallan kautta. Tilastotieto on saatu Italian musliminaisten yhdistykseltä. Yhdistys kampanjoi herättääkseen italian poliitikot kiinnittämään huomiota maahanmuuttajaperheiden naisten heikkoon asemaan. Kulttuurin verukkeella Italian oikeuslaitoksessa hyväksytään maahanmuuttajaperheiden naisten alistaminen ja perheväkivalta.

Italian korkein oikeus kumosi 30.8.07 muslimi-isän ja -veljen tuomiot perheen tyttären pahoinpitelystä. Korkeimman oikeuden päätös on herättänyt laajaa tyrmistystä. Päätöksen mukaan isän ja veljen väkivalta Fatima-tyttöä kohtaan ei tehty ”kiusaamistarkoituksessa” vaan ”hänen parhaakseen”. Veljen ja isän mukaan Fatima käyttäytyi vastoin ”islamilaisen kulttuurin arvoja” pukeutumalla farkkuihin ja kulkemalla italialaisnuorten kanssa.

Syyskuussa Italiassa on oikeudenkäynti tyttärensä surmannutta pakistanilaisisää vastaan. Italialaislehtien mukaan tämä korkeimman oikeuden käsittämätön päätös voi vaikuttaa ennakkotapauksena murhaoikeudenkäynnissä. Brescian kaupungissa vuonna 2006 tapahtuneen "kunnianmurhan" uhri oli teinikäinen tyttö Hina Salem, joka vastoin isänsä tahtoa liikkui italialaisnuorten kanssa.

Kulttuurin verukkeella harjoitettu väkivalta ja alistaminen on hankala aihe myös muualla Euroopassa. Hollannissa oikeuslaitokset ovat katsoneet läpi sormien pitkään "kulttuurierojen ymmärryksen nimissä" maahanmuuttajaperheissä tapahtuvia väkivaltatapauksia. Saksan turkkilaisväestö suhtautui erittäin kielteisesti uuteen lakiin, jolla pyritään estämään tyttöjen pakkoavioliitot. Kanadassa Quebecin osavaltion muslimiväestö kaavaili omien perheriitojensa varten tarkoitettu muslimituomioistuimen perustamista. Voimakas julkinen vastustus kuitenkin keskeytti suunnitelman.

Lähde LogosMedia

Onko radikalisoituvilla islamilaisilla mailla tulevaisuutta?

Musliminaisia hunnutettunan ja kaavulla peitettynä.

Ääri-islamistit valtasivat Pakistanissa ns. Punaisen moskeijan. Moskeija oli ollut jo useiden vuosien ajan ääri-islamistien propaganda tukiasema maassa. Moskeijoissa koulutettiin pakistanilaisia nuoria rasistiseen kiihkoon toisia kansakuntia ja uskontokuntia kohtaan.

Pakistanin armeija valitettavasti turvautui 10.7.07 väkivaltaan valtauksen purkamisessa kun neuvottelut eivät edistyneet. Tämän jälkeen pommi-iskut ovat olleet jokapäiväisiä maassa. Näissä ääri-islamistien aloittamissa ja yllyttämissä väkivaltaisuuksissa on kuollut jo satoja ihmisiä.

Moskeija on rakennettu vuonna 1965 ja on ollut alusta alkaen poliittisen islamin toimintapiste Islamabadissa. Pakistanin sotilashallinto teki suuren erehdyksen antamalla moskeijan ääri-islamilaiselle poliittiselle toiminnalle luvan ja on tähän asti jopa tukenut sitä. Punaisen moskeijan tapaus osoittaa sen, että kun annat islamisteille pikkusormen, he vievät koko käden.

Sotilashallinto sai tukea vallankaappaukselleen moskeijan imaamilta (Abdullah). Neuvostoliiton hyökättyä Pakistanin rajanaapuriin Afganistaniin 1979 Pakistanin sotilashallitsija Ziad ul-Haqin tuki ääri-islamistisia afgaanikapinalllisia. Samaan virheeseen erehtyi myös Yhdysvaltojen hallinto. Ziad tuki Afganistanin radikaaleja lähettämällä kymmenen sotavuoden aikana Agfanistaniin tuhansia taistelijoita. Myös Saudia-Arabian wahhabilainen kuningaskunta tuki afgaaneja.

Afganistanin Taleban hallinnolla oli Pakistanin sotilashallinon tuki. Intian Kashmirissa Pakistan tuki Delhin keskushallinon vastaista sissisotaa. Tähän sotaan Pakistanin ääri-islamistit lähettivät taistelijoitaan intialaisten tykinruuaksi.

Pervez Musharraf kaappasi vallan vuonna 1999. Musharraf on yrittänyt kaappauksen jälkeen miellyttää Pakistanin maallistunutta keskiluokkaa ja ääri-islamisteja. Seurauksena tästä on Pakistanin nykyinen sekasortoinen tilanne. Pakistanin sekasorto tukee Agfanistanin Talebaneja. Jos Pakistanin itäiset heimoalueet olisivat hallinnassa Osama bin Laden ja hänen al-Qaida-järjestö olisi tuskin kyennyt rakentamaan rajaseudulle uutta tukikohtaa. Pakistanista virtaa rajan yli Taleban taistelijoille jatkuvasti rahaa ja miehiä.

Vuosien kaaos on aiheuttanut Pakistanin radikalisoitumisen. Rikollisjengit ja koraanikoulut hallitsevat väestöä. Väestön maltilliset mielipiteet ovat jyrkentyneet ja radikaali-islamin koetaan tarjoavan turvaa epävakauteen. Islamistien tavoitteena onkin kaikkialla maailmassa kylvää levottomuutta ja sekasortoa ja ottaa niiden kautta alueita hallintaansa ankaran islamismin ja sharia-lain avulla.

Pakistan on ydinasevaltioa ja se on hyvin lähellä islamistista vallankaappausta. Jos armeijan upseerien joukossa alkaa ilmetä kannatusta ääri-islamisteille, maassa toteutuu islamistinen vallankaappaus. Ääri-islamismi yhdistettynä ydinaseeseen on nykyisen maailman suurin uhka.

Olisiko Pakistan tässä sekasortoisessa tilassa valmis demokraattiseen siviilihallintoon. Kaaoksesta ei voida edetä järjestyneeseen demokratiaan kuin pienin askelin.

Mutta voiko islamilaisessa valtiossa demokratia olla mahdollista? Turkissa on islamilaisessa valtiossa toteutunut demokratia jollakin tavalla. Tätä Kemal Atatürkin aloittamaa horjuvaa demokratiaa on armeija vartioinut jo vuosia. Nyt ääri-islamistinen poliittisen liikehdinnän suosio kasvaa voimakkaasti Turkissa.

Minkäänlainen demokratia tai ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta käytännössä kunnioittava järjestys ei ole mahdollista missään islamilaisessa maassa, jos ääri-islamistiset Saudi-Arabian wahhabilaisuuden rahoittamat Koraanikoulut ja islamilaiset saarnaajat saavat toimia jatkossakin. Ainut keino päästä järjestykseen Pakistanissa, Afganistanissa ja muissa tämänkaltaisissa maissa on kitkeä pois ääri-islamilaisuuden opetukset, sulkea koraanikoulut, erottaa valtion ja koululaitoksen toiminta uskonnosta (kuten esimerkiksi USA:ssa on tehty) ja lisätä kansalaisten ja erityisesti naisten koulutusta sekä lisätä taloudellista menestystä tukemalla pienyrittäjyyttä mikrolainoilla.

Mutta onko totuus kuitenkin se, että islamilaisten valtioiden demokratisoituminen vaatisi radikaalin muutoksen islamin tulkinnassa, hadihin ja jopa Koraanin tekstien hylkäämisen islamin perustana? Siihen muslimit tuskin ovat valmiita.

Lähde: Suomen Kuvalehti 3.8.2007

Musliminuoriso radikalisoituu Ranskassa.

Nuori muslimimies Ranskassa

Ranskassa vaikuttaa olevan kasvussa radikalisoituva musliminuoriso. Nuoret muslimiparit kieltäytyvät yhä useammin Ranskan lain vaatimasta siviilivihkimisestä ja pyytävät avioliittonsa siunauksen ainoastaan islamilaisilta imaameilta. Le Monde -lehden tilastojen mukaan suurin osa Ranskan musliminuorten liitoista ei ole vahvistettu laillisesti. Lehden mukaan suurin syy vähiseen avioliittojen viralliseen vihkimiseen on lännen arvoja kyseenalaistavan islamilaisen kulttuurin voimistuminen Ranskassa.

Raskassa on noin kuusi miljoonaa muslimia, joka on noin 10 % koko maan väestöstä. Ranskan Lillessä avattiin maan ensimmäinen islamilainen koulu vuonna 2003. Ranskan muslimeja on pidetty Britanian muslimeja suvaitsevimpina.

Kristillisyyden vastainen mieliala kasvaa Euroopassa

Luin tänään lehdestä mielenkiintoisen uutisen. Uutinen on alunperin Logosmedian julkaisema. Uutisen mukaan YK:n rasismin vastaisen työn asiantuntija Doudou Diene on todennut, että Euroopassa on voimistumassa kristinuskon vastainen ilmapiiri. Kommentti on hänen Bukarestin ETYJ-kokouksessa pitämästään puheessa.

Doudou Dienen mukaan on huolestuttavaa, ettei kristinuskon vastaisia mielialoja tunnisteta ongelmaksi, vaikka monet muut suvaitsemattomuuden muodot, kuten antisemitismi ja islamin vastaisuus, mielletään vakaviksi ongelmiksi. Vakaumuksellisiin kristittyihin suhtaudutaan Dienen mukaan "epäluuloisesti ja suvaitsemattomasti". Lisäksi heitä "hitaasti työnnetään yhteiskunnan marginaaliin".

Yhtenä syynä tähän, näkemykseni mukaan, on eurooppalaisten vaikeus nähdä islamin ja kristillisyyden rakenteen radikaali erilaisuus. Näiden uskontojen antama kuva Jumalasta on niin erilainen, että voitaisiin perustellusti puhua jopa eri Jumalasta. Myös median pyrkimys on löytää väkisin vääntämällä molemmista uskonnoista samaa käyttäytymistä. Valitettavasti ääri-islamin tekemät terroriteot syydetään myös "äärikristittyjen" päälle, vaikka nämä "äärikristityt" eivät samoja tekoja tekisikään. Mitähän tällä nimikkeellä "äärikristitty" oikein tarkoitetaan?

Kirkko ja kaupunki -lehden artikkeli asiasta

Eurooppa islamilaistumassa?

Mielenosoitus Lontoossa 3.2.2006

Muslimien prosentuaalinen määrä kasvaa jatkuvasti Euroopassa. Muslimien määrä kaksinkertaistuu Euroopassa 25 vuoden aikana. Vuoden 2001 tilaston mukaan Euroopan väestöstä noin 5 % eli 35 miljoonaa on muslimeita. n Islaminuskoisten määrä lisääntyy korkean syntyvyyden ja muuttoliikkeen takia. Islamilaisissa perheissä on keskimäärin enemmän lapsia kuin eurooppalaisten. Pieni määrä eurooppalaisista on kääntynyt islamiin. Kääntymisen taustalla on seka-avioliitot, joissa toisuskoinen yleensä veloitetaan kääntymään islamiin eikä päinvastoin. Lisäksi kääntymisen syynä voi olla romantisoitunut käsitys islamista tai liiketoiminnalliset syyt. Jos Turkki hyväksytään Euroopan Unioniin, niin muslimien määrä unionissa kasvaa 100 miljoonaan, joka olisi lähes neljännes väkiluvusta.

Euroopan islamilaistumista edistää eurooppalaisten vähäinen arvostus omaa kulttuuria ja kulttuurillista taustaansa kohtaan. Eurooppalaisten kulttuurillinen itsetunto ei ole korkea. Islam on saapunut Eurooppaan monikulttuurisuuden kaavussa ja vaatii suvaitsevaisuutta omia tapojaan ja arvojaan kohtaan.

Britanniassa tutkimuslaitos, Policy Exchange, on selvittänyt brittimuslimien uskonnollisuutta. Tutkimustulos julkaistiin tammikuussa 2007. Tutkimuksen mukaan nuoret muslimit Britanniassa ovat kiinnostuneimpia poliittisesta islamista kuin vanhempansa. Brittimuslimeista ikäluokassa 16 – 24-vuotiaat noin 40 % haluaisi elää sharia-laina alaisuudessa ja jopa 36 % kannattaa kuolemantuomiota islamista poiskääntymisestä. Runsas 10 % ihannoi islamilaisten terroristijärjestöjen lännenvastaista toimintaa. Tutkimuksen mukaan 74 % haluaisi musliminaisten peittävän kasvonsa hunnulla. Sen sijaan yli 55-vuotiaista muslimeista tätä kannattaa vain 28 %.

Viittaako tutkimustulos siihen, että Euroopassa on kasvamassa radikalisoituneiden nuorten muslimien joukko?

Helsingissä neuvotellun Acehin mallin ongelmat

Kuva: Perinteistä Thai taissia Bangkokissa.

Kaikki muslimit eivät halua elää islamilaisen sharia-lain alaisena ja ei-muslimit eivät varmasti halua. Indonesiassa Jakartan hallitus sai rauhan Acehiin lupaamalle sille autonomian ja oikeuden toteuttaa Saharia-lakia. Rauhasta saavat maksaa tavalliset acehilaiset joutumalla alistumaan sharia-lain alle.

Tätä Acehin mallia toteutettiin myös Thaimassa, kun väliaikainen pääministeri myöntyi Etelä-Thaimaan islamistien vaatimuksiin. Myöntyminen tuo todennäköisesti rauhaa Bangkokiin, mutta tästä päätöksestä maksavat etelä-thaimaalaiset. Heistä 20 % on buddhalaisia, joita muslimit eivät pidä edes ”kirjan kansana”. He joutuvat elämään islamistien terrorin alaisena ja kärsimään uskonnollisista vainoista ja etnisistä puhdistuksista.

Pääministeri Surayud on todennut, että neuvottelut on avattu Thaimaan eteläisten osien itsehallinnolle, autonomialle ja mahdollisuudelle asettaa voimaan islamilainen sharia-laki Thaimaan siviilioikeuden sijaan.

Väliaikainen pääministeri, Surayud Chulanont, on vallankaappauksen toteuttaneen armeijan komentajan Sonthi Boonyaratkalin nimittämä. Surayud Chulanont on thaimaan ensimmäinen muslimi armeijan ylimpänä komentajana. Käytännössä Thaimaata johtaa armeijan ylin komentaja. Myös puolustus- ja sisäministerit ovat muslimeita. Thaimaan 65 miljoonan väestöstä muslimeja on vain 4,6 %. Muslimit ovat enemmistönä etelän Pattanin, Yalan ja Narathiwan provinseissa.

Tammikuussa 2004 alkaneen islamilaisen kapinan seurauksena on Thaimaassa kuollut 1700 ihmistä. Buddhalaiset ja kristityt ovat paenneet väkivaltaa etelän provinseista. Muslimikapinalliset ovat hyökänneet buddhalaisia munkkeja, valtion kouluja ja viihdepaikkoja sekä thailaisia sotilaita, poliiseja ja muita valtion virkamiehiä vastaan.

Muslimit ovat aiemmin eläneet rauhallista rinnakkaiseloa Thaimaassa muiden uskontojen kanssa. Viime vuosituhannen lopussa useat muslimit matkustivat Thaimaan ulkopuolelle islamilaisiin kouluihin ja saivat vaikutteita ääri-islamisteilta. Useita heistä osallistui Afganistanissa sotaan neuvostojoukkoja vastaan. Takaisin kotimaahan palattuaan he ovat levittäneet radiaalia wahhabilaista islamin tulkintaa. Monet muslimit Etelä-Thaimassa vastustivat aktiivisesti tätä islamin tulkintaa, mutta he joutuivat vainotuiksi ja jopa tapetuiksi ääri-islamistien taholta. Väitteistään huolimatta militantit islamistit eivät puhu kaikkien Etelä-Thaimaan muslimien äänellä.

Helsingissä tehty rauhansopimus on aiheuttanut Indonesiassa sen, että islamistit eivät ole enää Jakartan hallituksen ongelma, vaan yksistään Acehin. Yksi rauhansopimuksen Acehiin tuoman shara-lain ongelmista on myös se, että laki jakaa muslimiväestöä. Lisäksi Acehin mallin käytäntö on vaarassa laajentua koskemaan myös muita muslimienemmistöisiä alueita ympäri maailmaa, kuten Thaimaan esimerkki on osoittanut. Ainakin äärimuslimien vaatimus tähän malliin tulee lisääntymään.

Acehin eliitti on selkeästi ilmaissut, että he valitsisivat mieluummin maallisen hallinnon. Jopa Acehin islamilaiset opettajat ovat jakaantuneet niihin, jotka kannattavat maallista hallintoa ja niihin, jotka kannattavat shariaan perustuvaa islamilaista hallintoa. Monet kokevat sharian Jakartan antama ei-haluttuna lahja.

Sharia-lain mukaan esimerkiksi nainen tarvitsee raiskaustapausten todentamiseksi neljä miespuolista todistajaa. Jos hänellä ei ole näitä todistajia, niin hänen voidaan tuomita rangaistuksiin väärästä syytöksestä ja laittomasta seksistä. Vuonna 2004 Acehiin perustettiin uskonnollinen partio, wilayatul hisbah, joka valvoo sharia-lain toteuttamista.

Suomi on ylpeillyt rauhan aikaansaamisesta Acehissa. Toimilla on kuitenkin varjopuolensa. Sharia-lain salliminen romauttaa maltillisten muslimien ja ei-muslimien ihmisoikeuksia. Acehin mallin toteuttaminen Etelä-Thaimassa tuo rauhan Bangkokiin, mutta alistaa eteläthailaiset väkivallan ja terrorin alaisuuteen, kaventaa heidän ihmisoikeuksiaan ja riistää heiltä uskonnonvapauden. Uskonnolliset puhdistukset Etelä-Thaimassa ovat jo jokapäiväsiä, buddhalaiset joutuvat pakenemaan Etelä-Thaimaasta. Esimerkiksi 122 buddhalaista on paennut Yala provinssissa buddhalaiseen Nirotsangkha-ram temppeliin. Lisäksi Acehin malli lisää tulevaisuudessa ääri-islamistien vähemmistön vaatimuksia omaan lakia eri puolilla maailmaa.

Lähde: WEA Religious Liberty News

Ateistinen utopia

Ateistinen ideologia on hävinnyt valtiollisella tasolla Euroopassa Neuvostoliiton kaaduttua. Mutta samalla ateismilla johdettuja kansakuntia on vielä Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Laosissa ja Vietnamissa sekä osaksi myös Kuubassa.

Vuosina 1937 - 1938 vuoden aikana Neuvostoliitossa tapettiin ateistisen hallinnon toimesta noin 690 000 ihmistä. Kaksi miljoonaa toisinajattelijoita karkoitettin kahden vuoden kaikana 1930 - 1932 pääasiassa Siperiaan. Kuusi miljoonaan ukrainalaista tuhottiin tahallaan aiheutetussa nälänhädässä vuosina 1932 - 1933. Lisäksi tshetsheenit ja inguushit karkoitettiin alueiltaan vuonna 1944.

Ateistisen ideologian suorittamissa "puhdistuksissa" ja muissa surmatöissä tuhoitui 1900-luvulla yksistään Neuvostoliitossa 20 miljoonaa ihmistä. Kiinassa ateismin nimissä tapettiin 65 miljoonaa, Pohjois-Koreassa 2 miljoonaa, Kambodzhassa 2 miljoonaa, Itä-Euroopassa 1 miljoona, Afrikassa 1,7 miljoonaa ja Afganistanissa 1,5 miljoonaa ihmistä. Ateismin nimissä tapettiin 1900-luvulla lähes 100 miljoonaa ihmistä.

Suurin murhattujen määrä on Kiinassa ateistisen Mao Zedongin kaudella, 65 miljoonaa kiinalaista. Chang ja Halliday tuo vielä suuremman luvun, 70 milj., esille uutuusteoksessaan Mao (Otava). Helsingin Sanomien mukaan (3.12.06): "Mao teki pahuuden maailmanennätyksen". Lehden mukaan ateisti Mao oli "viime vuosisadan iljettävin despootti, jonka pahuudelle eivät edes Hitler tai Stalin vedä vertoja." Ainut virallinen kansainvälinen tuomio tälle ateistiselle kommunismin ideologialle on Euroopan neuvoston tuomio tammikuussa 2006.

Ateistit ovat usein kärkkäitä tuomitsemaan uskonnot niiden nimessä tehtyjen väkivallan tekojen takia. Usein kristillisyyttä vastustavat vapaa-ajattelijat ja muut ateistit kääntävät myös islamin väkivallan teot syytökseksi kristillisyyttä kohtaan ja perustelevat tällä kristillisyyden vaikutuksen vähentämistä länsimaissa. Edellä esitetyt luvut näyttävät suunnan mihin joudutaan kun kristilliset arvot poistetaan tai niiden tulo estetään yhteiskunnassa.

Lisää tietoa löytyy kirjasta "Kommunismin musta kirja. Rikokset, terrori ja sorto" (WSOY, 2001).

Kävelijöitä Pakistanissa.

Naisen elämää

Musliminaisten toivelistan kärjessä on äänioikeus. Muita toiveita ovat mahdollisuus olla töissä kodin ulkopuolella ja ura yrityksen tai yhteiskunnan johtavassa asemassa. Nämä kolme toivomusta saatiin yhdeksässä muslimimaassa tehdyn tutkimuksen perusteella. Tutkimusta varten oli haastateltu tuhatta työikään juuri tulevaa musliminaista.

Nämä naisten tasa-arvoon perustuvat toiveet ovat useissa muslimiyhteisöissä vielä kaukaisia toiveita. Esimerkiksi muslimien pyhimmässä maassa, Saudi-Arabiassa, Islamilaiset johtajat haluaisivat eristää naiset islamin pyhimmästä paikasta Mekan Kaaban kivestä. Uskonnolliset johtajat suunnittelevat varaavansa paikan naisille miehistä erillään kauempana kivestä.

Moskeijoissa miehet ja naiset ovat eristetty toisistaan. Mekka on islamissa harvoja paikkoja, joissa miehet ja naiset ovat yhdessä uskonnollissa merkeissä. Pyhiinvaellus Mekkaan kerran elämässä on yksi muslimin viidestä perusvelvollisuudesta.

Pakistanissa kristityt kirkot ovat vaatineet hallitusta poistamaan naisiin kohdistuvat ns. hudood-rangaistukset. Rangaistukset ovat islamilaisen sharia-lain mukaisia. Hudood-rangaistukset otettiin käyttöön vuonna 1979. Lain mukaan naista voidaan rangaista, jos hänet on todettu syylliseksi aviorikokseen tai hän on kieltäytynyt järjestetystä avioliitosta. Nämä rangaistukset koskevat Pakistanissa myös muiden uskontojen edustajia kuin muslimeja. Ihmisoikeusjärjestön Human Right Watchin mukaan maassa tapetaan kymmeniä naisia vuodessa hudood-rangaistustan perusteella. Maan islamilainen puolue vastustaa lain muuttamista.

Lähde Logosmedia

Median unohtamat kriisit

En ymmärrä millä perusteella suomalainen media valitsee konfliktit, joita se tuo lukijoiden, katselijoiden ja kuulijoiden tietoisuuteen. Valinnat ovat usein yksipuolisia ja unohtavat monet sorretut maailmasta. Pahimmillaan tämä yksipuolisuus aiheuttaa vääristynyttä maailmankuvaa.

Sudanin islamistinen hallinto antoi YK:n erikoislähettiläs Jan Pronkille poistumiskäskyn maasta. Jan Pronk oli esittänyt nettiblogissaa Khartumin hallinnolle epämieluisia huomioita nettiblogissaan. Islamistinen hallinto tukee sotilaalisia arabijoukkoja, jotka suorittavat etnisiä puhdistuksia Darfurissa. Sudan ei ole suostunut päästämään YK:n rauhanturvaajia Darfurin maakuntaan.

Sri Lankassa on kapinalliset Tamilitiikeri ovat sotineet vuodesta 1983 luodakseen itsenäisen tamilivaltion. Sodassa on kuollut arviolta 60 000 ihmistä. Tamilitaistelijat kaappaavat ja pakottavat nuoria ja lapsia sotajoukkoihin. Unisef on kirjannut 1700 lapsikaappausta vuoden 2002 tulitauon solmimisen jälkeen.

Sri Lankan 19 miljoonaisesta väestöstä buddhalaisia on 71 %, hinduja 12 %, muslimeja 8 % ja kristittyjä 7 %. Tamilit ovat pääasiassa hinduja. Buddhalaisuus on Sri Lankan virallinen uskonto. Buddhalaisuutta on pidetty suvaitsevana ja väkivallattomana uskontona. Sri Lankassa valitettavasti buddhalaiset uskonnolliset ääriainekset harjoittavat väkivaltaa vähemmistöuskontoja kohtaan.

Etninen kansanmurha jatkuu Darfurissa

Rauhansopimuksella ei ole merkitystä Sudanin islamilaiselle hallitukselle, Kansallinen islamilainen rintama (NIF). Se on kiihdyttän entisestään väkivaltaisuuksia toukokuisen (2006) rauhansopimuksen jälkeen. Sudanin hallitus (NIF) on haluton päästämään alueelle YK:n rauhanturvaajia estämään etnisen puhdistuksen. Hallitus tukee alueella toimivia sotilaalisia arabijoukkoja. Darfurissa nämä arabijoukot tuhoavat tummien afrikkalaisten kyliä polttamalla, tappamalla ja raiskaamalla.

Darfurin etnisissä puhdistuksissa on kuollut yli 200 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa on joutunut pakolaiseksi. YK:n sotilaita on suunniteltu lähetettävän alueelle 17 000 ja näiden lisäksi 3000 poliisia. Tällä hetkellä alueella on vain 7 000 Afrikan unionin sotilasta. Heitä on liian vähän estääkseen kansanmurhaa. YK:n hätäapukoordinaattori Jan Egelandin mukaan turvallisuus tilanne on alueella heikoin kahteen vuoteen ja humanitääriset järjestöt eivät pääse alueelle.

Sudanin hallituksen, kansallisen islamilaisen rintaman, vastaus YK:n vaatimuksiin on lähettää alueella omia sotilasjoukkojaan. Joukot ovat samoja, jotka ovat osallistuneet siviilien murhaamiseen ja raiskaamiseen.

Valitattavasti tämä mittasuhteiltaan moninkertainen humanistinen tragedia on jäänyt tiedotusvälineissä Lähi-idän kriisien varjoon.

Sudanin väestöstä 65 % on muslimeja, 23 % kristittyjä ja 10 % animisteja. Sudan julistautui islamilaiseksi tasavallaksi vuonna 1981. Maassa voimassa oleva islamilainen saharia-lain halutaan koskevan muslimeja, kristittyjä ja animisteja. Arabienemmistöinen Pohjois-Sudan on voimakkaasti islamilainen ja Etelä-Sudanin väestöstä pääosa on kristittyjä ja animisteja. Pohjois-Sudanin kaikki koulut on muutettu väkivalloin koraanikouluiksi ja väkivaltainen ei-muslimien islamilaistaminen on jokapäiväistä toimintaa.

Poliisi huivivahtina

Viime vuosina Iranin suurakaupungin naiset ovat pyrkineet venyttämään islamilaisia pukeutumisrajoituksia käyttämällä nipin napin hiukset peittäviä huiveja ja sandaaleja, jotka paljastavat maalatut varpaankynnet. Vastaiskuna tähän islamilaisjohtoinen Iranin poliisi on pitänyt kuukauden kestävän kampanjan islamilaisen pukeutumisen puolesta. Tänä aikana poliisi on antanut puutteellisesta pukeutumisesta varoituksen 64 000 naiselle.

Orjuutta arabimaassa 2000-luvulla

Referaatti Mende Naazerin ja Damien Lewisin kirjasta Orja, Otava 2005

Kirjan kertomus on tositarina Mende-nimisen sudanilaisen tytön elämästä. Sitä lukiessa luulisi tapahtumien sijoittuvan 1800-luvulle, mutta valitettavasti kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosille 1983 - 2004.

Lapsuus

Mende on Sudanin mustia afrikkalaisia. Hän syntyi Sudanissa Nuba-heimoihin kuuluvaan Karko-heimoon. Heimo asui vuorilla kaukana kaupungeista. Kirjan alkaa kertomuksella Menden lapsuudesta. Nubat ovat muslimeita. Menden lapsuusmuistot ovat onnellisia. Lapsuuden synkin muisto on Menden ympärileikkaus. Heimossa oli käytössä nuorten tyttöjen ympärileikkaus. Mendekin ympärileikattiin alle kymmenvuotiaana. Menden kuvaus ympärileikkauksesta on julma ja verinen. Ympärileikkauksen jälkeen Mende oli kolme päivää shokissa ja koomassa kauhusta ja kivusta. Mende kertoo kirjassaan, että osa heimon tytöistä kuoli ympärileikkauksen aiheuttamiin tulehduksiin ja jotkut nuoret naiset kuolivat synnytykseen ympärileikkauksen takia. Menden sisaren ensimmäinen lapsi kuoli ympärileikkauksen aiheuttamaan vaikeaan synnytykseen. Menden sisar oli tällöin noin 14-vuotias.

Mende aloitti kahdeksanvuotiaana valtion koulun. Koulun kaikki opettajat olivat arabeja. Jo ensimmäisen viikon jälkeen opettajat kielisivät oppilaita puhumasta omaa kieltää nubaa ja käyttämään vain arabiaa. Perusteluksi Mendelle sanottiin: "Nuba on tyhmä kieli koska kukaan ei ymmärrä sitä. Arabia on paljon parempi kieli." (s. 56) Jos lapset erehtyivät vastaamaan opettajalleen muulla kielellä kuin arabialla, heitä lyötiin. Koululaisille annettiin myös arabialaiset nimet ja he eivät saaneet käyttää koulussa muita nimiä. Myöhemmin he eivät myöskään saaneet keskustella keskenään muuten kuin arabiaksi. Jokaiselta luokalta värvättiin yksi luokkapoliisi, joka ilmoitti, jos lapset puhuivat muuta kuin arabiaa. Mende ymmärsi, että tapa, jolla arabiopettajat kohtelivat Nuba-lapsia, oli väärä: "He käyttäytyivät ikään kuin me emme olisi olleet yhtä hyviä ihmisiä kuin he." (s. 58)

Ryöstö

Mende kuuli lapsena tarinoita arabiryöstäjien, mujahidien, tekemistä ryöstöretkistä läheisiin kyliin. Ryöstöissä tapettiin raa'asti satoja tummia afrikkalaisia Nuba-heimolaisia. Kun Mende oli kolmetoistavuotias, arabit hyökkäsivät myös hänen kyläänsä. Kylän majat sytytettiin tuleen, monien miesten ja naisten kurkut leikattiin auki miekoilla ja kylän lapset ryöstettiin. Menden kuvaus ryöstöstä ja sen jälkeisestä ratsastusmatkasta oli karu ja julma. Mende kertoo kylän tuhosta seuraavasti: "Näin hyökkääjien leikkaavan ihmisten kurkkuja auki käyrien veitsien välähdellessä tulen valossa. En voi kuvata teille kaikkea sitä, mitä näimme juostessamme kylän läpi. Kenenkään ei pitäisi joutua todistamaan asioita, joita näin tuona yönä." (s. 11)

Mende kuvaa ryöstön jälkeistä hetkeä seuraavasti: "Mies, joka oli johtanut heitä, seisoi heidän edessään ja alkoi ärjyä komentoja. En kuullut tarkkaa mitä hän sanoi, mutta kaikki miehet vastasivat jymisevällä messuamisella: 'Allahu akbar! Allahu akbar! Allahu akbar!' Allah on suurin! -Allah on suurin! Allah on suurin!". (s. 103) Arabiryöstäjät raiskasivat matkan aikana useat ryöstetyt lapset. Mende oli tällöin kolmetoistavuotias ja suuri osa lapsista vielä nuorempia. Raiskaus oli erityisen kivuliasta tyttölapsille tehdyn ympärileikkauksen takia.

Orjuus

Ryöstön jälkeen lapset vietiin kaupunkiin sotilastukikohtaa, josta arabilainen orjakauppias, Abdul Assim, kävi ostamassa heidät. Assim oli kerännyt suuren omaisuuden orjakaupallaan. Matkasta Khartumissa Mende kirjoittaa kirjassaan: "Nyt minua kyyditsi kaupungin halki avopakettiauton lavalla arabimies, joka kohteli meitä kuin olisimme olleet vain viisi lehmää." (s. 113) Orjakauppias hankki orjia myytäväkseen. Hänellä itselläänkin oli orja. Tämä jo vuosikymmeniä orjana ollut nainen opasti lapsia seuraavasti: "Kun olin kymmenvuotias, hyvin pieni niin kuin sinä nyt, minut siepattiin ja tuotiin tänne, ja täällä olen ollut siitä lähtien. En tiedä, mitä muuta sanoisin. Voin sanoa vain, että ole kärsivällinen ja tee, mitä ikinä he käskevät sinun tehdä. Ellet tee niin, he lyövät sinua." (s. 123) "Minä en saa astua tämän talon ulkopuolella. Etkä sinäkään todennäköisesti saa astua emäntäsi talon ulkopuolelle." (s. 132)

Arabit kutsuivat näitä mustia afrikkalaisia, jotka he olivat kaapanneet, nimellä abda eli orja. Abdul Azzim myi Menden eteenpäin. Hän pohtii pakenemisen mahdollisuutta: "Halusin epätoivoisesti jäädä Ashan ja muiden tyttöjen seuraan. Koska en voinut, ajattelin, että yrittäisin paeta. Tiesin kuitenkin, että kaikki ovet olivat lukossa. Vaikka onnistuisinkin pääsemään ulos talosta, mitä sitten tekisin? Olisin pieni nubatyttö yksin tässä valtavassa arabikaupungissa, josta en tiennyt mitään ja jossa minulla ei ollut ystäviä." (s. 131)

Elämä orjana Sudanissa

Mende oli myyty arabirouvalle, jota Mende kutsui Rahab-rouvaksi. "Mende, sinä lähdet tämän rouvan mukaan", hän sanoi viitoitellen kohti erästä heistä. "Sinun pitää totella häntä, sillä hän on nyt sinun emäntäsi." (s. 135) "Ostoksilla" mukana olleet naiset keskustelivat orjista: "Tiedätkös, Rahab", yksi naisista sanoi, "kun Dhalia kuulee, että sinulla on tämä tyttö talossasi, hän tulee hyvin kateelliseksi. Hänen täytyy heti mennä hankkimaan samanlainen itselleenkin." (s. 137)

Menden emänsä esitteli häntä ylpeänä ystävättärilleen uutena orjanaan. "Sinä olet siis löytänyt itsellesi orjan", kuulin yhden naisista sanovan vaimealla äänellä. "Me haluasimme nähdä hänet. Missä hän on? Millainen hän on?" (s. 155) "'Hmmm... Sehän on ihmeellistä. Eikä sinun tarvitse maksaa hänelle mitään? Aina kun tarvitset häntä, hän on täällä? Niinkö se toimii? Hänellä ei ole vapaapäiviä tai jotain sellaista?' 'Ei', sanoi Rahab. 'Ei vapaapäiviä, ei lomia, ei palkkaa. Hän on aina täällä. Hän kuuluu minulle.'" (s. 156)

Menden uusi emäntä kutsui häntä halventavalla nimeltä "yebid", joka tarkoittaa "tyttö, joka ei ansaitse nimeä". Menden asuinpaikka oli pihan perällä oleva pieni lämmittämätön maja, jonka ovi lukittiin joka yö, jotta Mende ei pääsisi pakenemaan. Rahab-rouva opastaa Mendeä: "Sinä asut nyt täällä ja teet työtä minulle. Pysyt täällä koko loppuelämäsi. Ymmärrätkö?" (s. 141) Mende koki, että häntä kohdeltiin kuin koiraa. "Näin elämä jatkui - päivästä päivään samaa raadantaa, samaa jatkuvaa huonoa kohtelua. Päivät lomittuivat toisiinsa lähes huomaamattani."

Mende eristettiin talon ulkopuolisesta elämästä. Kun Mende keskusteli puutarhurin kanssa, puutarhuri sai potkut ja Mendeä ei päästetty enää puutarhaan. Mende koki paljon fyysistä väkivaltaa emäntänsä kohdalta: "Pääni nytkähti taaksepäin, kun hän tarttui hiuksiini ja antoi minulle kirvelevän korvapuustin. 'Malesh - olen pahoillani. Malesh - Rahab-rouva', itkin 'Anteeksi! Älkää lyökö minua enää.' Mutta hän löi, yhä uudelleen ja uudelleen." (s. 148)

Pahoinpitelyä

Rahab löi Mendeä viikoittain, jonkin vahingon tapahduttua tai täysin ilman syytä. Rahab saattoi antaa korvapuustin tai lyödä Mendeä sillä mikä hänen käteensä osui, harjalla, puupohjaisilla sandaaleilla tai vyöllä. Kerran Rahab löysi Menden laulamasta nebon kielistä laulua ja hakkasi häntä tämän seurauksena puutarhaletkulla. "Sinä, et opi käyttäytymään, ellei sinua piiskata. Jos koskaan enää teet jotain tällaista, otan oikean piiskan ja suomin sinua kuin aasia. Kuuletko? Sinä et ole yhtään aasia kummempi." (s. 162)

Kerran Mende tarjoili emäntänsä kutsuilla teetä ja Rahabin lapset kaatoivat hänet hyppynarulla, jolloin astiat rikkoontuivat. Rahab alkoi hakata Mendeä arabivieraidensa nähden. Hänen vieraansa yllyttivät Rahabia: "'Lyö häntä! Lyö!' hän huudahti.! Se on ainoa tapa. Näin hän muistaa, ettei tee sitä uudelleen.' ... Hänen suomiessaan minua naispuoliset vieraat taputtivat käsiään ja kuulin myös miesten naureskelevan. ... Mies heitti päätään taaksepäin ja purskahti nauruun. 'Tyttö ei ole sokea', hän hohotti, 'niin ehkäpä hän on vain typerä!' Ja kaikki muutkin purskahtivat nauruun." (s. 165)

Menden emäntä käytti vakavaa väkivaltaa mitättömistä asioista. Mende oli erehdyksissä paistanut kananmunat, vaikka Rahab oli pyytänyt haudutettuja munia. Tästä seurasi raivonpuuska ja rangaistus. "Ennen kuin ehdin reagoida, hän otti kiinni käsivarrestani. Toisella kädellä hän sieppasi paistinlastan paistinpannusta ja painoi polttavan kuuman metallin kyynärvarttani vasten. Kiehuvaa öljyä roiskui pitkin käsivarttani. ... Näin sanoen hän nykäisi lastan pois repäisten samalla mukaan kerroksen palannutta ihoa. Puristin tiukasti kyynärvarteni sisäpuolta ja luulin, että pyörtyisin kivusta." (s. 201) Mende joutui myös seksuaalisen ahdistelun uhriksi useiden isäntäväen miespuolisten vieraiden taholta.

Ei pakomahdollisuutta

Mendellä ei ollut pakomahdollisuuksia. "Vietin tuntikausia miettimässä pakenemista. Eräänä päivänä, kun olin tyhjentämässä likavesiä talon takana, näin rikkonaisen tuolin, joka lojui talon seinustalla. Kokeilin tuolia nähdäkseni, kestäisikö se painoni. Olin varsin hyvä kiipeämään ja ajattelin, että jos seisoisin tuolilla, saattaisin juuri ja juuri ylettyä taloa ympäröivän puutarhamuurin päälle. Silloin voisin hinata itseni ylös, pudottautua toiselle puolelle ja livahtaa tielle. Mutta mitä minä sitten tekisin? Olisin eksyksissä ja yksin keskellä Khartumia ympärillä pelkkiä arabeja. Kuka minua auttaisi? Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä varmemmin tiesin, että olisi toivotonta yrittää paeta yksi. Minä tarvitsin apua." (s. 150)

Mende teki töitä koko valveilla olonsa ajan joka päivän ja hänen oli kielletty menemästä talon ulkopuolelle. "'Sinä olet minun abdani!' hän kiljui. 'Äläkä väitä vastaan. Se tarkoittaa, että sinä pysyt tässä talossa ja teet, mitä minä sanon. Sinä teet työtä. Sinä et leiki. Onko selvä? Abda (suom. orja)!'" (s. 152)

"'Mitä sinä mietit, yebit? Ei, älä kerro, minä tiedän: sinä mietit karkaamista. Kerronpa sinulle, mitä sinulle tapahtuu, jos yrität karata. Minä käsken Abdul Azzimin ja hänen rosvojaan etsimään ja tappamaan vanhempasi. Ja kun sinut sitten on tuotu takaisin tänne, ajan hiuksesi pois ja ympärileikkaan sinut. Kaikki tietävät, että kaikki nubat ovat khuluf - että he ovat epäpuhtaita. Ja, että he ovat vääräuskoisia." Mende oli kuitenkin muslimi kuten Rahabkin.

Islam

Hänen emäntänsä Rahab ja hänen miehensä Mustafa olivat muslimeja. Mende kuvaa heitä: "Rahab ja Mustafa uskoivat olevansa oikein hyviä muslimeja. ... Rahabilla ja Mustafalla oli hyvin kauniit muslaiyat (rukousmatot) - pehmeät ja silkkiset monimutkaisin islamilaisin kuviomallein koristellut. Rahab kertoi minulle ylpeänä, että heidän muslaiyansa olivat peräisin niin kaukaa kuin islamin pyhimmästä maasta, Saudi-Arabiasta." ... "Aina ennen jokaista päivän viittä rukousta he kävivät läpi puhdistautumisrituaalin pesemällä käsivartensa, kasvonsa ja jalkansa. Sitten he kääntyivät kohti itää ja lausuivat rukouksensa hiljaisella äänellä ja hurskaasti." (s. 168)

Mende oli myös harras muslimi. Hän pyrki rukoilemaan viisi kertaa päivässä. Rahab yritti estää häntä: "'Et kai ole menossa rukoilemaan?' hän tiedusteli. 'Ei sinulla ole aikaa rukoilla. Ja mitä sitä paitsi luulet tekeväsi? Etkö tiedä, että islam ei ole sinun kaltaisiasi mustia ihmisiä varten?'" (s. 169)

Mende ihmetteli tätä: "Mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä selvemmin tajusin, että kaikki sortajani olivat olleet muslimeja. Ryöstäjät olivat kaikki huutaneet 'Allahu akbar' hyökätessään kyläämme. Orjakauppias Abdul Azzim oli myös ollut muslimi. Ja nyt Rahab ja hänen perheensä. Kaikki nämä ihmiset uskoivat olevansa hyviä muslimeja. Ja kuitenkin he olivat tappaneet ja raiskanneet ja kiduttaneet ja orjuuttaneet heimoni nubia, jotka hekin olivat muslimeja." (s. 170)

Vääristynyt maailmankuva

Menden menneisyyteen kuuluvat asiat oli karsittu täysin hänen elämästään. Vuodet orjana olivat muuttaneet hänen käsitystä itsestään ja maailmasta: "Olin alkanut uskoa, että nämä arabit olivat kaikkivoipia, että heillä oli jonkinlainen Allahilta saatu oikeus hallita meitä. Näin todisteita tästä jokapäiväisessä elämässäni Khartumissa. Olin alkanut uskoa, että tällainen maailma oli: arabit orjuuttivat mustia. Olin vakuuttunut siitä, että he olivat voittamattomia." (s. 187)

Mende oli kaapattu 12-vuotiaana ja 16-vuotiaana hänen identiteettinsä oli vääristynyt. "Kaikkien noiden vuosien aikana Rahab oli tuhonnut täysin käsitykseni omasta identiteetistäni ja omasta arvostani. Uskoin, ettei minulla enää arvoa ihmisenä. Pelkäsin häntä kuoliaakseni. Ja olin yhä pelkkä lapsi.

Muita orjia

Mende tapasi yllättäen tutun nuba-tytön, joka oli orjana Rahabin ystävättärellä. Hän sai kuulla tältä, Kumalilta, että hänen perheensä oli selvinnyt hengissä hyökkäyksestä. Vuosituhannen vaihtuessa Mende meni isäntäväkensä mukana suurelle retkelle puistoon Rahabin ja Mustafan ystäväperheiden kanssa. Näillä arabeilla oli mukanaan kymmenkunta mustaa nuorta tyttöä, jotka muistuttivat Mendeä hänen orjuutensa alkuajoita. Heidät oli myös ryöstetty väkivaltaisesti ja heitä pidettiin näiden varakkaiden arabien orjina. Mende arvioi, että puistossa olisi satoja hänen kaltaisia orjia, joilla oli samanlaisia kohtaloita kuin hänellä.

Lahjana sisarelle

Kun Mende oli ollut seitsemän vuotta orjana Rahabin talossa, hän sai kuulla, että Rahab lähettäisi hänet Englantiin, Lontooseen, sisarensa talouteen. Tällöin Mende oli 19-vuotias. Menden tilalle Rahab oli hankkimassa uutta orjaa Abdul Azzimilta. "'Onko Rahab myynyt minut sisarelleen?' mietin vihaisena. 'Vai onko Rahab vain antanut minut hänelle, kuin hyödyllisen lahjan.'" (s. 208) Viisumin Englantiin Mende sai 18. toukokuuta vuonna 2000.

Edellisenä päivänä ennen Menden lähtöä Abdul Azzim toi Rahabille uuden orjan. Orjan nimi oli Nanu. Hän oli myös nuba, mutta gwaliheimosta. Nanun tarina muistutti Menden elämää. Hänen isänsä oli kuollut sairauteen aiemmin ja hän asui kolmatta lasta odottavan äitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Eräänä yönä arabiryöstäjät hyökkäsivät hänen kyläänsä, murhasivat hänen äitinsä viiltämällä kaulan auki ja halkaisemalla hänen kohtunsa. Nanu näki miten hänen äitinsä kuoli ja hän näki kohdusta ulosviilletyn vauvan veressä lattialla. Arabit sytyttivät heidän majansa palamaan ja hänen pikkuveljensä kuoli tulipalossa. Nanu pääsi palovammojen kanssa ulos majasta ja yritti paeta, mutta mujahidit ryöstivät hänet kotikylästään ja veivät hänet armeijan leiriin. Hänet raiskattiin useita kertoja matkan aikana. Nanu oli tällöin vähän yli 10 vuotta vanha.

Orjana Lontooseen Hananille

Mende saapui Lontooseen Rahabin sisaren luokse. Sisaren nimi oli Hanan ja hänen miehensä oli töissä Sudanin suurlähetystössä ja oli virkaatekevä suurlähettiläs Abdul Mahmoud Al Koronky. Hanan ja hänen miehensä olivat hurskaita muslimeja. Hanan käytti muslimien huivia kodin ulkopuolella.

Mendeä ei kohdeltu täällä yhtä väkivaltaisesti kuin Rahabin luona. Mutta hän joutui tekemään enemmän työtä. Talo oli suurempi ja töitä oli enemmän. Mende teki työtä seitsemän päivää viikossa aamu puoli seitsemästä myöhään iltaan. Mendellä ei ollut vapaapäiviä ja hän ei saanut poistua talosta. Talon ovia pidettiin lukittuna ja häntä kiellettiin ankarasti ottamasta yhteyttä keneenkään talon ulkopuolelle. Hanan otti Mendeltä pois hänen passinsa. Mende koki olevansa Lontoossakin Rahabin sisaren perheessä yhä Rahabin orja, joskin lainassa Hananilla. Hän koki olonsa vielä yksinäisemmäksi Hananin luona. Mende kärsi masennuksesta ja harkitsi itsemurhaa.

Hanan ja Al Koronky lähtivät käymään perheineen Sudanissa. Mende meni täksi ajaksi Hananin ystävän Omerin ja Madinan luo. Hanan kielsi Mendeä poistumasta Omerin talosta. Madina ja Omer olivat kuitenkin aidosti ystävällisiä ihmisiä. Mende sai nukkua heidän tyttärensä kanssa samassa huoneessa. Hänen ei tarvinnut työskennellä talossa. Vastoin Hananin käskyä Madina otti Menden mukaan puistoretkille ja vierailulle ystäviensä luo. Mende huomasi, että Lontoo ei ollutkaan vaarallinen ja väkivaltainen paikka, toisinkuin Hanan oli häntä pelotellut.

Kun Omer vei lauantaisin Menden siivoamaan Hananin tyhjää taloa, Omar jätti Menden taloon yksinään ja antoi tälle talon avaimen. Mendelle selvisi, että Omer ja Madina eivät tienneet hänen olevan Rahabin ja Hananin orja. Omer oli töissä Sudanin lähetystössä kuten Al Koronky. Kun Mende asui Omerin ja Madinan luona, Omer alkoi kysellä Menden töistä. Mende kertoi Omerille, että hän tekee jatkuvasti töitä eikä saa palkkaa. Omer ei kuitenkaan uskaltanut kysellä tarkemmin.

"Kun myöhemmin muistelin tätä, minusta tuntui, että Omer saattoi arvata todellisen tilanteeni. Hänhän oli kuitenkin sudanilainen, eikä orjuus ole harvinaista Sudanissa. Mutta ehkä hän ei halunnut tietää tarkemmin. Jos hän olisi saanut tietää totuuden minusta, hänen olisi ollut ilmoitettava siitä poliisille. Se olisi asettanut Omerin vastakkain ylemmässä asemassa olevan työtoverinsa kanssa. Tosiasiassa se olisi merkinnyt hänen diplomaatinuransa loppua." (s. 286)

Pako

Aika Omerin ja Madinan luona avasi kuitenkin Menden silmät. Hän huomasi, että Englannissa ei saanut pitää orjia. Mende päätti, että hänen oli paettava. Kun hän kävi Omerilla asumisensa aikana kaupassa, hän etsi sudanilaisia mustia. Lopulta hän löysi yhden eteläsudanilaisen miehen, joka tutustutti hänet kahteen nubaheimolaiseen, jotka asuivat Lontoossa. Yhdessä he suunnittelivat Menden paon. Mende ei halunnut Omerille ja Madinalle vaikeuksia, ja siksi hän suunnitteli pakenevansa, kun Al Koronky ja Hanan saapuisivat takaisin Lontooseen.

Mende pakeni kahden sudanilaisen nubaheimolaisen avustuksella 11. syyskuuta 2000. Pakenemisen jälkeen Mende pelkäsi, että hänet siepataan uudelleen. "Minun suhteeni Koronky oli kaikkivaltias. Hän oli hallitus ja hän oli laki. Saatoin yhä olla Rahabin orja, mutta Koronkyä pelkäsin, nyt kun olin päässyt pakoon. En voinut uskoa, että koskaan pääsisin hänen kynsistään." (s. 298)

Uhkauksia

Mende ja hänen pelastajansa saivat monia uhkauksia Sudanista. Mendeä uhkailtiin, että hänen perheenjäsenensä etsittäisiin käsiin ja heitettäisiin vankilaan. Myös Sudanin Lontoon-suurlähetöstä soiteltiin. "Tapahtumat huipentuivat siihen, että joukko sudanilaisia ministereitä puuttui asiaan ja yritti painostaa minut pakoon auttaneita henkilöitä lopettamaan suojelemiseni. Sitten perhe, jonka luona asuin, alkoi saada nimettömiä puheluita Sudanista. 'Me tiedämme, missä sukulaisenne asuvat', sanoi miesääni uhkaavasti, 'ja me tiedämme, mistä heidät löytää.'" (s. 304) Mende toteaa puheluiden jatkuneen kirjan kirjoittamisen päiviin saakka. Kaikki kirjassa mainitut lähetystön henkilöt ovat palanneet takaisin Sudaniin Englannista.

Mende sai puhelimella yhteyttä Sudanissa asuvaan perheeseensä. Perheelle oli valehdeltu Menden kohtalosta, mutta Mende sai selvitettyä oikeat tapahtumat. "Orjuusvuosieni painajainen ei siis päättynyt pakenemiseeni. Vain kärsimykseni luonne muuttui. Pakoni jälkeen en ollut enää kovinkaan huolissani omasta tulevaisuudestani tai turvallisuudestani. Sitä vastoin tunsin yhä enemmän huolta Sudanissa elävän perheeni sekä minut pakoon auttaneiden ja minulle vapauteni antaneiden ihmisten turvallisuudesta.

Uusi elämä

Vapautumisensa jälkeen Mende joutui opettelemaan kaikki elämisen taidot, elämään liittyvät normaalit asiat, joita hän ei ollut nuoruudessaan oppinut. Tähän asti joku oli aina päättänyt hänen elämästään. Mende joutui aikuisena opettelemaan tekemään itse päätöksensä. Vaikeinta Mendelle oli oppia olemaan pelkäämättä. Hän pelkäsi, että ne jotka olivat pitäneet häntä vankinaan, lähtisivät hänen peräänsä. Mende sai turvapaikkaoikeuden Englantiin 23. joulukuuta 2002.

Sudanin arabihallitus hyväksyy orjuuden

Sudanin arabihallitus on sekaantunut mukaan mustien afrikkalaisten orjuuttamiseen. Mendekin vietiin ryöstön jälkeen armeijan leiriin ja Mende lähetettiin Lontooseen sudanilaisen diplomaatin kotiin orjaksi.

Ensimmäisessä televisiohaastattelussaan Mende sanoi: "Haluan sanoa, että siellä (Sudanissa) esiintyy orjuutta juuri nyt, tällä hetkellä. Minä olen siitä esimerkki ja elävä todiste, ja se tapahtui minulle itselleni. Tiedän myös, että Sudanissa on yhä monia orjuudessa eläviä ihmisiä. Haluan, että ihmiset tajuavat tämän ja sen, että heidän on tehtävä jotain sen lopettamiseksi." (s. 318)

Kirjan kirjoittamisen aikoihin Mende käy koulua ja opiskelee englantia. Hän lentää ympäri maailmaa pitämässä orjuudenvastaisia puheenvuoroja kansainvälisissä konferensseissa. Kirjan toinen kirjoittaja Damien Lewis oli käynyt ennen Menden tapaamista tutustumassa Sudanin orjuuteen: "Ja kuitenkin todellisuus oli paljon pahempi kuin olisin voinut kuvitellakaan: jouduin todistamaan sanoinkuvaamattomia kauhuja. Näitä ihmisiä ei vain ostettu ja myyty; heitä siepattiin raaoissa hyökkäyksissä, joissa satoja teurastettiin, raiskattiin, kidutettiin ja pahoinpideltiin. Kokonaisia kyliä poltettiin maan tasalle, ja ihmiset paloivat hengiltä majojensa sisällä. Olin kohdannut todellisen elävän painajaisen." (s. 321)

"Arabiheimoista muodostetaan puolisotilaallisia, AK47-rynnäkkökiväärein aseistettuja joukkoja, joiden käsketään käydä jihadia eli pyhää sotaa Nubavuorten ja etelän mustia heimoja vastaan. Palkinnoksi teoistaan nämä arabiheimot saavat pitää sotasaaliin - naudat, vuohet ja orjiksi myytävät ihmiset." (s. 322)

Sudanin kansallinen laki kieltää orjuuden. Kuitenkin Sudanin nykyinen hallitus, Kansallinen islamilainen rintama (NIF) on sulkenut silmänsä siltä, mitä sen maassa tapahtuu. Käytännössä NIF antaa valtuudet ryöstöille ja orjakaupalle, sulkemalla silmänsä teoilta. Se ei tee mitään estääkseen jihad-joukkojen toimintaa tai rankaistakseen niitä.

Espanjan rasismin vastainen liitto (CECRA) myönsi vuonna 2002 Mendelle Kansainvälisen ihmisoikeuspalkinnon hänen rohkeudestaan kertoa tarinansa julkisesti kirjassaan.

Marokko miehittää Länsi-Saharaa

Espanja luopui viimeisestä siirtomaastaan, Länsi-Saharasta, vuonna 1975. Marokko miehitti maan Espanjan lähdettyä. Länsi-Sahara julistautui itsenäiseksi demokraattiseksi arabitasavallaksi 1976. Miehitystä on jatkunut jo yli 30 vuotta. Länsi-Saharan pakolaishallitus toimii Tinfoufin leireillä Algeriassa. Maan vapautusliike Polisarion hallitsee maasta kolmasosa ja Marokkolaiset miehitysjoukot kaksi kolmasosaa. Marokko on rakentanut tälle rajalle muuriksi korkean hiekkavallin, jota vartioivat raskaasti aseistetut marokkolaiset miehitysjoukot. Muuri aitaa länsisaharalaiset kotimaastaan, ystävistään ja paimentolaiset laitumistaan.

Muuri on suurimpia ja vaietuimpia sotilaallisista linnoituksista maailmassa. Muurin pituus on 2 700 km ja sitä vartioi 160 000 sotilasta. Piikkilankaa muurin varrelle on vedetty 20 000 km ja muurin eteen on kylvetty miinakenttä. Viiden kilometrin välein muurissa on vartioasema, jonka takana on tykistöä, panssarivaunuja ja tutka-asemia. Miehitysmuurin ylläpitäminen maksaa Marokolle 1,5 – 2 miljoonaa euroa joka päivä.

YK on vaatinut kansanäänestystä alueen itsenäisyydestä Marokon arabi-hallitukselta jo 40 vuotta. YK, Afrikan maiden järjestö OAU ja Haagin kansainvälinen tuomioistuin ovat tuominneet miehityksen. Muurin ympärillä on käyty vaiettua sotaa, jota valtamedia ei tuo esille. Arabien miehitys Länsi-Saharassa ei saa mediassa tilaa. Sen sijaan palstatilaa ja ohjelmatunteja käytetään Lähi-idän tapahtumiin.

Puolet länsisaharalaisista odottaa pakolaisleireillä itsenäisyyttä. 200 000 – 250 000 näistä pakolaisista asuu Algerian pakolaisleirillä. Marokko on siirtänyt Länsi-Saharaan 400 000 marokkolaista siirtolaista. Näistä puolet on sotilaita ja puolet siirtolaisia.

Länsi-Sahara on pääasiassa aavikko. Maaperässä on hieman fosfaattia, öljyä ja uraania. Luonnonvarat ovat kuitenkin sen verran vähäiset, että ne eivät selitä Marokon miehitystä. Miehityksen syynä on kansallisylpeys ja ajatus suur-Marokosta. Marokko ei aio luopua Länsi-Saharan hallinnasta, vaikka maan itsenäisyyden on tunnustanut 80 valtiota.

Länsi-Saharan väestöstä 100 % on muslimeita. Marokon väestöstä 99,8 % on muslimeja.

Tästä puhtuaan - Kaltio-lehden sarjakuva

Oululainen pieni kulttuurilehti, Kaltio, antoi potkut päätoimittaja Jussi Vilkunalle, joka julkaisi Ville Rannan Muhammed-sarjakuvan. Sarjakuvan takia Oulun kaupunki perui piirtäjä Rannalta tilaamansa kuvituksen J. V. Snellmannin juhlakirjaa. Myöhemmin kaupungin Snellmann-työryhmä olisi ollut valmis perumaan päätöksensä, mutta Ranta ei enää suostunut tarjoukseen. Lehteä ja Oulun kaupunkia on syytetty ylireagoinnista ja Helsingin Sanomat ehdotti osapuolille hysteria palkintoa?

Ranta kristisoi omien sanojensa mukaan sarjakuvassaan Suomen ”pelkurihallituksen itsesensuuria ja alistumista tyhmyyden edessä”. Muutamaa päivää aiemmin pääministeri Matti Vanhanen oli esittänyt Suomen valtion virallisen anteeksipyynnön yksityisellä suomalaisella sivulla julkaistusta tanskalaisista pilakuvista Muhammedista. Rannan sarjakuva kritisoi suomalaista poliittista johtoa itsesensuurin ilmapiirin synnyttämisestä. Sarjakuvassa Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Matti Vanhanen polttivat Tanskan lipun sanoutuakseen irti tanskalaisten ongelmista.

Onko Kaltio-lehti ja Oulun kaupunki huolissaan siitä, että eivät loukkaisi uskonnollisia tunteita vai onko kysymys pelosta ääri-islamilaisia kohtaan ja taipumista väkivallan vaatimuksen alle? Väkivaltaiset ääri-islamilaiset liikkeet rohkaistuvat toiminnassa, jos heidän vaatimuksiinsa suostutaan. Kärjistetysti sanottuna Kaltio-lehden ja Oulun kaupungin toiminta tukee ja rohkaisee tällaista väkivaltaista toimintaa.

Ääri-islamistit haluavat kuuliaisuutta omaa islamilaista arvomaailmaansa kohtaan kaikkialle maailmaan. Tähän arvomaailmaan liittyy suvaitsemattomuus ja suoranainen vaino toisinajattelijoita kohtaan. Onko islamin väkivaltainen liikehdintä onnistunut levittämään, tuomansa pelon kautta, omaa suvaitsemattomuuttaan länsimaihinkin? Kaltio-lehden tapauksessa kuvittaja menetti pelon synnyttämän ylireagoimisen takia toimeentuloaan.

Viimeaikaisessa kuohunnassa ei ole kysymys vain sananvapauden rajanvedoista vaan kysymys on myös siitä salliiko islam muita ajattelutapoja ja elämäntapoja ja salliiko islamilainen vakava uskonnollinen vakaumus muiden uskontojen tasavertaista harjoittamista. Useissa islamilaisissa maissa islamilaisen arvomaailman mukaista käyttäytymistä vaaditaan myös ei-muslimeilta. Esimerkiksi sianlihan myynti voi olla kiellettyä myös ei-muslimeilta. Onko mahdollista, että tulevaisuudessa mennään niinkin pitkälle, että jossakin Euroopan maassa kielletään sianlihan myynti muslimien loukkaantumisen takia?

Jälleen kärjistetysti voi sanoa, että tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että muiden uskontojen harjoittamista vaikeutetaan, jotta muslimit eivät loukkaantuisi. Näin on tehty käytännössä useissa muslimimaissa jo vuosisatojen ajan. Islamin sallima uskonnonvapaus tai sen puute on nähtävänä nykyisten islamilaisten maiden jokapäiväisessä elämässä.

Marokon miehitys Länsi-Saharassa on kestänyt 30 vuotta

Länsi-Sahara on tuntematon maa Suomessa. Maa sijaitsee Afrikan länsireunalla ja on pinta-alaltaan lähes Suomen kokoinen. Länsi-Sahara sai itsenäisyyden Espanjasta 1976. Marokko miehitti maan heti kun Espanja jätti sen 1975. Valtaosa Länsi-Saharan kansasta elää Algeriassa pakolaisleireillä. YK vaati miehityksen jälkeen pikaista kansanäänestystä maan itsenäisyydestä, mutta Marokko on onnistunut lykkäämään äänestystä jo 30 vuotta.

YK:n ja Afrikan unionin tuomiosta huolimatta Marokko pitää kiinni Länsi-Saharasta ja sen luonnonvaroista. Lisäksi Marokko on kansoittanut maan onnistuneesti marokkolaisilla siirtolaisilla. Varmuuden vuoksi Marokko on ympäröinyt Länsi-Saharan 2500 km miinoitetulla hiekkavallilla. Vallilla Marokko haluaa estää vapautusliikkeen Polisarion toiminnan.

Länsi-Sahara juhlii vuonna 2006 kuitenkin ensimmäistä kertaa itsenäisyyttä. Marokko pidättää saharalaisaktivisteja ja estää ulkopuolisten pääsyn alueella vastauksena juhlinnalle. Tämä laiton miehitys saa valitettavan vähän huomiota maailman tiedotusvälineissä.

Historiallinen rakennus Kiinassa. 

Ateistinen kommunismi

Euroopan neuvosto hyväksyi julistuksen: ”Neuvosto tuomitsee voimakkaasti totalitaaristen kommunististen hallintojen suorittamat massiiviset ihmisoikeusrikkomukset ja ilmaisee sympatiaa, ymmärrystä ja tunnustusta näiden rikosten uhreille.” Julistus hyväksyttiin 25.1.2006. Julistus oli historiallinen. Sillä julistuksessa sanotaan ensi kertaa yksiselitteisesti ateististen kommunististen valtioiden hallitusten syyllistyneen vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin.

Hämmästykseksi suomalainen Sdp:n kansanedustaja Mikko Elo vastusti Euroopan Neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa päätöslauselmaa. On kuitenkin välttämätöntä, että kaikki räikeät ihmisoikeusrikkomukset poliittisesta tilanteesta, maasta ja tekijästä riippumatta tuomitaan ehdottomasti.

Jos ateistisen kommunismin rikokset jätettäisiin tuomitsematta, niin se antaisi kuvat, että on olemassa ideologioita tai syitä, joiden takia perusoikeuksia voidaan loukata. Kuitenkin missään oloissa ei ole niin ylevää päämäärää, että se pyhittäisi kaikki keinot. Mikään aate tai uskonto ei oikeuta ihmisen sortoon.

Pohjois-Koreassa, Kiinassa, Valko-Venäjällä, Vietnamissa ja Kuubassa on vielä kommunistiset hallinnot. Näissä maissa ja varsinkin ateistisessa Pohjois-Koreassa kuolee ihmisiä kommunistisen diktatuurin sorron takia. Kommunismi ei ole vielä kuollut. Voidaan myös kysyä, missä ovat ihmisoikeustaistelijoiden ja rauhanpuolustajien mielenosoitukset ja toiminta sorrettujen pohjoiskorealaisten puolesta?

Suomessa oli aina 1980-luvun alkuun asti kiellettyä arvostella kommunismin ihmisoikeusrikkomuksia. Tämä sama itsesuomettuminen näkyy vieläkin vähättelevänä asenteena kommunismin aiheuttamaan sortoon.

Eurooppa on oikein ja oikeudenmukaisesti selkeästi tuominnut ja ottanut selkeän pesäeron fasististen yhteiskuntien rikkomuksiin. Katolinen kirkko on edellisen Paavin suulla pyytänyt anteeksi keskiajan katolisen kirkon sortoa. Sama anteeksipyyntö ja pesäero on tehtävä myös kommunististen yhteiskuntien rikkomusten kanssa. On aina tärkeää tulevaisuuden kannalta tuoda rikkomukset esille, tuomita ne ja erottautua niistä. Tällöin on suurempi toivo siitä, että tulevat sukupolvet eivät tee samoja erehdyksiä.

Suomen poliittinen johto, erityisesti ulkoministeri ja presidentti, voisivat ottaa aktiivisemman asenteen Pohjois-Korean, Kiinan, Vietnamin, Valko-Venäjän ja Kuuban ihmisoikeustilanteeseen ja demokratian puutteeseen. Kouluissa kommunismin ihmisoikeusrikkomuksia pitäisi käsitellä yhtä kattavasti kuin on tehty fasismin rikkomusten kohdalla.

On aina myös muistettava, että kommunismin yksi tärkeistä aatteista on ateismi. Kommunismin synkkä historia on samalla myös ateismin historiaa.

Moskeijan minareetteja. 

Eurooppa on islamilaistumassa

Euroopan väkiluku tulee arvioiden mukaan laskemaan 10 vuoden aikana 3,5 %. YK:n väestörahaston mukaan EU tarvitsee vuosittain noin miljoona ulkopuolista muuttajaa, jotta väkiluku pysyisi samana. Huoltosuhteen säilymiseksi nykyisellään tarvittaisiin 14 miljoonaan siirtolaista joka vuosi.

Tämä maahanmuuttajien määrä aiheuttaisi sosiaalisen ja poliittisen katastrofin. Muun väestön vähentyessä muslimien määrä Euroopassa kaksinkertaistuisi vuoteen 2015. Euroopan muslimit tulevat enimmäkseen Turkista, Pohjois-Afrikasta, Lähi- ja Keski-idästä sekä Etelä-Aasiasta. Islamilla on sen negatiivisesta käyttäytymisestä huolimatta myös vetovoimaa. Esimerkiksi USA:ssa islam on nopeiden kasvava uskonto.

Maahanmuutto, korkea syntyvyys ja käännynnäisyys islamilaistavat Eurooppaa vauhdilla. Amerikkalainen islamisti Bernard Lewis ennustaa Euroopassa olevan muslimienemmistö tämän vuosisadan lopussa. Tällöin hänen mukaansa Euroopasta tulee osa arabimaailman länttä.

EU väestöstä vuonna 2006 noin 4 % on muslimeja. Ranskassa heitä on 5 miljoonaa eli noin 10 % väestöstä, Saksassa 4 milj., Britanniassa 1,6 milj., Italiassa 1 milj. ja Hollannissa 0,9 milj. Jos Turkki liittyy EU:hun, niin muslimien määrä EU:ssa ja sen päätöksen teossa lisääntyy 70 miljoonalla.

Yhtenä ongelmana on maahanmuuton nopeus. Islamilaisten hitaus ja haluttomuus integroitua eurooppalaiseen yhteiskuntaan yhdessä heihin kohdistuvan syrjinnän kanssa tekevät musliyhteisöistä eristäytyviä. Viime syksyn mellakat Ranskassa on varottava esimerkki tästä eristäytymisestä.

Eurooppa tarvitsee harkittua maahanmuuttopolitiikkaa. Yhteiskunnan ja yksilöihmisten on huolehdittava, että muslimit eivät eristäydy omiksi suljetuiksi yhteisöikseen. Lisäksi ääri-islamilaisten uskonnollisten johtajien muutto Eurooppaan on estettävä.

Lähde: Suomen Kuvalehti 7/06

Musliminaisten huiveja. 

Tutkimus Britannian muslimien asenteista

Vuonna 2005 Daily Telegraph -lehti teki mielipidemittauksen Britannian muslimien keskuudessa. Mittauksen tulokset olivat hämmentäviä. Niiden mukaan 32 % brittimuslimeista pitää länsimaista yhteiskuntaa rappeutuneen, 16 % ei tunne mitään lojaalisuutta Britanniaa kohtaan, 24 % sympatisoi itsemurhapommittajia ja 6 % pitää pommeja oikeutettuina.

Lähde: Seura-lehti, 5.8.05

Islam Euroopassa, Tanska

Islam tanskassa.

Saako Mohammedia pilkata? Vuoden 2005 syksyllä Tanskassa islamia käsittelevään lastenkirjaan ei löytynyt piirtäjää, joka olisi piirtänyt islamin profeetta Muhammedista kuvaa. Tapauksen johdosta Jyllands-Postenin toimittajat päättivät herättää aiheesta keskustelun ja julkaisivat sarjan Muhammedia esittäviä pilapiirroksia.

Tanskan islamilaiset suuttuivat pilapiirroksista ja vaativat anteeksipyyntöä. Lehden kulttuuriosaston johtajan mukaan Tanskassa on lupa irviä yhtä lailla uskonnollisia henkilöitä kuin politiikkoja. Kulttuuriosaston johtaja sanoo: ” Muslimit vaativat anteeksipyyntöä, mutta eivät he itse asiassa sitä halua, vaan kuuliaisuutta”.

Hänen mukaansa Euroopan on vallannut itsesensuuri, jonka taustalla on pelko. Hollantilaisohjaaja Theo van Goghin taannoisen murhan jälkeen lehdet, museot ja kustantajat pelkäävät esittää kriittisiä näkemyksiä islamista.

Kiista laajeni ulkopoliittiseksi kun 11 arabimaata Egyptin johdolla pyysi Tanskan pääministeriä Rasmussenia vaatimaan lehdeltä anteeksipyyntöä. Rasmussen vastasi, ettei hallitus rajoita tanskalaisten perusoikeuksia, joista sanavapaus on yksi tärkeimmistä. Tanskan muslimiyhteisö on raivoissaan Jyllands-postenilla ja Aarhusissa muslimien protestit johtivat mellakoihin.

Edellisenä vuonna, 2004, Tanskan hallitus kiristi maahanmuuttosäädöksiä torjuakseen radikaali-islamia. Maahan muuttavien islamilaisten opettajien pitää todistaa, että heillä on tehtävään soveltuva koulutus. Uskonnollisten johtajien on todistettava, että he ovat taloudellisesti riippumattomia.

Tanskan hallituksen mukaan radikaalia islamia tunnustavat opettajat hankaloittavat muslimien sopeutumista tanskalaiseen yhteiskuntaan vaatimalla naisia pitämään huivia ja tukemalla tyttöjen ympärileikkausta.

Tanskalainen islam-tutkija Tim Jensen sanoo, että Tanskan muslimiryhmissä kytee uskonnollisen vihan merkkejä. Pari tanskalaista yliopistoa on aloittanut poliisin kanssa, jolla estetään fanaattisten muslimiryhmien värväystyön opiskelijoiden parissa. Tanskan syyttäjävirasto suunnittelee ääri-islamilaisen Hizb ut Tahrir –järjestön toiminnan kieltämistä.

Tanskassa islam on toiseksi suurin uskontokunta luterilaisuuden jälkeen. Muslimeja maassa on 3 %.

Tuulimyllyt Tanskassa.

Erkki Toivanen kirkkojen asialla

Kotiliesi lehden numerossa 9 / 2005 tunnettu kirjeenvaihtaja Erkki toivanen kirjoittaa marttyyrien kirkosta. Toivanen ei käsittele kirkon varhaista historiaa, vaan nykyaikaa. Toivanen kirjoittaa: "Uskontoon perustuva väkivalta uhkaa arviolta 200 miljoonaa kristittyä, toiset 350 miljoonaa joutuu alistumaan lakisääteiseen syrjintää." Toivanen nostaa esille myös Kirkkojen maailmanneuvoston YK:n ihmisoikeuskomissiolle luvuttaman raportin: "Kristityt ovat tällä hetkellä suurin ihmisryhmä, jolta on riistetty ihmisoikeudet tai kansalaisvapaudet uskonnon perusteella."

Toivanen nostaa esimerkiksi Egyptin koptikirkon. Kopteja oli Egyptissä jo tuhat vuotta ennen kuin islam tuli sinne. Toivasen mukaan koptikristityillä ei ole pääsyä Egyptin yliopistoihin eikä johtaviin asemiin valtion viroissa. Toivanen kertoo myös Saudi-Arabiasta, jossa ei suvaita kirkkoja eikä jumalanpalveluksia. Raamattu ja joulukorttikin on kielletty. Maan kansalaisoikeudet kuuluvat vain muslimeille. "Jos saudi-arabi kääntyisi kristinuskoon, hänen tuomittaisiin rikoksesta vankeuteen."

"Pakistanin viisi miljoonaa kristittyä elävät toisen luokan kansalaisina? He eivät kelpaa oikeudessa todistajiksi islaminuskoisia vastaan." "Pohjois-Nigeriassa käydyssä uskonsodassa kymmenettuhannet kristityt ovat menettäneet henkensä? Siellä kristittyjen koulutyttöjen on hunnuttauduttava ja perheiden alistuttava noudattamaan koraanin shari'a-lakeja." "Molukeilla on murhattu tuhansia kristittyjä osana Indonesian islamisointiohjelmaa." "Sri Lankan buddhalaiset tuikkasivat viime vuonna 44 kirkkoa tuleen ja pakottivat toiset 140 sulkemaan ovansa." "Pohjois-Koreassa kristittyjä on tiettävästi käytetty koekaniineina kehitettäessa kemiallisia aseita. " Muun muassa nämä esimerkit Erkki Toivanen luettelee artikkelissaan.

Lopuksi Erkki Toivanen kirjoittaa: "Kristityt näyttävät kavahtavan ajatustakin, että toiselta uskonnolta tulisi voida edellyttää samaa suvaitsevaisuutta, jota he itse pyrkivät noudattamaan. Entä sitten, kun vaino siirtyy 'kehitysmaista' kotipiiriin?"

Lähde: Kotiliesi nro 9, 2005, s. 130.

Kidutusta tv-sarjoissa

Länsimainen yhteiskunta on kulkenut pitkän tien karsiakseen kidutuksen pois yhteiskunnastaan. Tässä mielessä tämän ajan länsimaat ovat harvinaislaatuisia yhteisöjä ihmiskunnan historiassa. Tämä sivistys on ollut voimassa vasta muutaman vuosikymmenen.

Valitettavasti sitä ollaan purkamassa voimakkaasti median toimesta. Tv-sarjoissa ainakin suosituissa 24-tuntia ja Alias "sankarit" harjoittavat konnien raakaa kiduttamista estääkseen "suurempaa pahaa". Itse ajattelin kerran katsoa jakson 24-tuntia sarjasta, mutta suljin vastaanottimen kun sarjan "sankari" selosti sidotulle konnalle aikovansa työntää pyhkeen hänen vatsalaukkuunsa. Tämä sankari vakuutti avuttomalle uhrilleen aiheuttavansa suurta kipua, kun vetää pyyhkeen ulos vatsasta vatsalaukun limakalvon kanssa. YÖK. En taatusti katso koskaa yhtään jakso kyseistä sarjaa. Kidutus on törkeää ja julmaa toimintaa. Sitä ei voida hyväksyttää mistään syystä ei minkään "hyvän" aikaansaamiseksi eikä minkään "suuremman pahan" estämiseksi.

Itse olen huolissani tästä barbaarisuuden aivopesusta. Kidutusta ei pidä sallia minkään yhteisön toimesta eikä mistään syystä. Tarkoitus ei ikinä pyhitä keinoja. Jos olet samaa mieltä kanssani, niin voit vastuustaa sitä boikotoimalla kyseisiä sarjoja ja kaikkia muita sarjoja ja elokuvia, joissa käytetään kidutusta siten, että pyritään saamaan siihen katsojalta hyväksyntää. Lisäksi voisit lähettää pyynnön tv-kanaville tällaisten sarjojen lopettamiseksi.

Naistoimittaja ammuttiin Afganistanissa

Afganistanilainen naistoimittaja Shaiman Rezayee heitti ensimmäisten naisten joukossa burka-kaapunsa nurkkaan talebanien kukistumisen jälkeen. Hän juonsi yksityisellä tv-kanavalla musiikkiohjelmaa, joka vanhollisten islamilaisten mielestä loukkasi islamin pyhiä arvoja. Aseistuneet miehet tunkeutyivat Razayeen kotiin ja ampuivat hänet.

Lähde: Suomen Kuvalehti 3.6.05

EU:hun pyrkivässä Turkissa syrjitään kristittyjä

Turkki pyrkii EU kuntoon. Ihmisoikeustilanne on kuitenkin kaukana EU:n tasosta uskonnonvapauskysymyksissä. Kristillinen vakaumus voi olla syy Turkissa työpaikan menetykseen ja evankelioinnista voi seurata vankeutta. Kristilliset seurakunnat saavat uhkauksia ääri-islamilaisilta liikkeiltä. Kristittyjen ahdistelu on organisoitua ja valtiovalta ei puutu asiaan. Toivottavasti jäsenyysneuvotteluissa nostetaan uskonnovapauskysymys ja kristittyjen heikko tilanne esille. Valitettavasti maallistuneet eurooppalaiset eivät aina arvosta omaa uskonnollista ja kulttuurillista perintöä vaan yrittävät ennemminkin pyristellä siitä eroon. Kristillisyys on rauhanomainen ja suvaitseva uskontoa. Eurooppalaisten on tämän taustan omaavina erittäin vaikeaa nähdä islamin agressiivisuutta muita uskontoja kohtaan.

Orjuutta 2000-luvulla

Hienoa, että Mende Nazerin ja Damie Lewisin kirja Orja (Otava 2005) on saanut julkisuutta. Aktiivisten ihmisoikeusihmisten tiedossa muslimiarabien harjoittama orjuus ja ihmiskauppa ovat olleet jo vuosia. Toivottavasti kirjan kautta asia tulee suuren yleisön ja päättäjien tietoisuuteen. Olen ihmetellyt kansainvälisen yhteisön haluttomuutta ja saamattomuutta Sudanin päättäjien suuntaa. Khartumin vallanpitäjät pönkittävät orjuutta ja tukevat Darfurin etnisiä puhdistajia. Toivottavasti virallinen paheksunta ja painostukset tehostuvat Sudanin hallitusta kohtaan.

Suomen Kuvalehden (27.5.05) kirja-arvostelussa (Mende Nazer ja Damien Lewis, Orja) sanotaan seuraavasti: "Islamilaisuskoisten arabien hallitsemassa valtiossa mustat orjat on aina hankittu väkivalloin maan alistetusta eteläosista. Mende Nazerin kotikylään arabiryöstäjät ratsastivat 15 vuotta sitten kuin janjaweed-joukot tämän päivän uutisissa Darfuriin: raiskaten, tappaen ja polttaen. Pääkaupunkiin myydyn Menden kertomus orjuudestaan ja sitä edeltäneestä elämästään taustoittaa Darfurissa jatkuvia joukkosurmia, Etelä-Sudanin sisällissotaa sekä nykyajan orjuutta."

Aion itse lukea kirjan ja suosittelen sitä sinullekin. Ehkä kirja-arvostelu ilmestyy tähän blogiin tulevina aikoina.

Iranin presidentin vaalit

Iran antoi taas hyvän esimerkin islamilaisen valtion kyvyttömyydestä minkäänlaiseen demokratiaan. Hallitseva islamilainen papisto hylkäsi yli tuhat presidenttiehdokasta. Jäljelle jäi vain kuusi vanhollista ehdokasta. Revi sitten siitä. Toisaalta presidentin virka on nimellinen. Nykyinen presidentti on uudistusmielinen. Mutta hän ei ole saanut minkäänlaisia uudistuksia aikaan, kun todellinen valta on islamilaisilla mullaheilla. Vaalit on 17.6.05.

Sri Lanka aikoo kieltää kristityksi kääntymisen

Sri Lankan hallitus suunnittelee parlamentille lakiesitystä, joka kieltäisi kääntymisen kristityksi. Lain rikkomisesta seuraisi 4000 euron sakot ja jopa 7 vuoden vankeustuomio. Laki romauttaisi maan samalle ihmisoikeustasolle, millä useat islamilaiset maat ovat. Esimerkiksi Iranissa ja Saudi-Arabiassa islamista pois kääntyminen aiheuttaa virallisen lain mukaan kuoleman tuomion. Sri Lankan laki ehdotuksen takana on fundamentalistisen buddhalaipuolueen munkit. Buddhalaisuutta on pidetty suvaitsevana uskontona, mutta sitä se ei näytä olevan. Maan asukkaista 70 % on buddhalaisia.

Malesia vaatii Raamattuihin varoitusteksiä

Malesian pääministeri on vaatinut, että maassa julkaistaviin Raamattuihin lisättäisiin varoitusteksti "ei muslimeille". Kyseistä kirjaa saa Malesiassa olla esillä vain kirkoissa ja erityisissä kristillisissä kirjakaupoissa. Hallitus kielsi Raamatun kokonaan vuonna 2003, mutta luopui myöhemmin kiellosta. Tällaisen käytännön kohdalla ei voi puhua uskonnon vapaudesta. Maan asukkaista 60 % on muslimeja.