Ateistinen uskonnonvapaus ja ihmisoikeudet

Julkaisin tämän tekstin nelisen vuotta sitten. Nyt uusateistien heittäessä syytöksiä ja vääristelyjä kristillisyyttä kohtaan tekstin julkaiseminen on yhä ajankohtaisempi. Uusateistit julistavat Suomessakin voimakkaasti negatiivista uskonnonvapautta, joka tarkoittaa vapautta uskonnoista ja suvaitsemattomuuden kasvattamista kristinuskoa kohtaan. Kuitenkin uskonnoltaan "kristillisenemmistöiset" Länsi-Euroopan maat ovat harvoja alueita maailmassa, jossa voi vapaasti olla uskomatta tai uskoa. Täällä voi vapaasti myös vaihtaa uskon ja ei-uskon välillä. Tämä on melko harvinaista ajatellen koko maapallon laajuisesti tälläkin hetkellä.

Ateistisissa maissa tätä vapautta ei sallita. Neuvostoliitto lähetti aikoinaan uudelleenkoulutusleireille kaikki uskonnolliset ihmiset ja riisti heiltä lapset, ettei heille voitaisi antaa uskonnollsita kasvatusta. Ateistisessa Pohjois-Koreassa saa elinkautisen tai kuoleman tuomion Raamatun omistamisesta. Islamilaisissa maissa uskonnonvaihtamista ja muita uskontoja kuin islam ei sallita. Myös hindulaisessa Nepalissa ollaan muodostamassa uusi perustuslaki, joka kieltää uskontonsa vaihtamisen. Uskonnon vaihtamiseen kannustaminen on tehty rikokseksi myös joissakin Intian osavaltioissa. Tosiasiassa maissa, joissa on kristillinen enemmistö, uskonnonvapaus toimii parhaitten ja näissä maissa on suurin vapaus uskoa tai olla uskomatta niin kuin hyväksi näkee. Tämä korostuu erityisesti protestanttisissa Pohjoismaissa ja Hollannissa, jotka ovat harvoja enemmistöltään protestanttisia maita.

Kun katsoo entisiä ateistisia maita (esim. Neuvostoliitto, DDR, Albania, yms.) ja nykyisiä ateistisia maita Pohjois-Korea, Kiina, Laos ja Vietnam, niin luulisi, että uusateistitkin menisivät itseensä suvaitsemattomuuden julistuksessaan. Ateistien oma pesä on melko rupisen näköinen tässä asiassa. Kristinusko empiirisesti historian aikana todistettu kaikista parhaitten uskonnonvapautta toteuttavaksi maailmankuvaksi.

---------------------

Ateistinen ideologia on hävinnyt valtiollisella tasolla Euroopassa Neuvostoliiton kaaduttua. Mutta samalla ateismilla johdettuja kansakuntia on vielä Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Laosissa ja Vietnamissa sekä osaksi myös Kuubassa.

Vuosina 1937 - 1938 vuoden aikana Neuvostoliitossa tapettiin ateistisen hallinnon toimesta noin 690 000 ihmistä. Kaksi miljoonaa toisinajattelijoita karkoitettin kahden vuoden kaikana 1930 - 1932 pääasiassa Siperiaan. Kuusi miljoonaan ukrainalaista tuhottiin tahallaan aiheutetussa nälänhädässä vuosina 1932 - 1933. Lisäksi tshetsheenit ja inguushit karkoitettiin alueiltaan vuonna 1944.

Ateistisen ideologian suorittamissa "puhdistuksissa" ja muissa surmatöissä tuhoitui 1900-luvulla yksistään Neuvostoliitossa 20 miljoonaa ihmistä. Kiinassa ateismin nimissä tapettiin 65 miljoonaa, Pohjois-Koreassa 2 miljoonaa, Kambodzhassa 2 miljoonaa, Itä-Euroopassa 1 miljoona, Afrikassa 1,7 miljoonaa ja Afganistanissa 1,5 miljoonaa ihmistä. Ateismin nimissä tapettiin 1900-luvulla lähes 100 miljoonaa ihmistä.

Suurin murhattujen määrä on Kiinassa ateistisen Mao Zedongin kaudella, 65 miljoonaa kiinalaista. Chang ja Halliday tuo vielä suuremman luvun, 70 milj., esille uutuusteoksessaan Mao (Otava). Helsingin Sanomien mukaan (3.12.06): "Mao teki pahuuden maailmanennätyksen". Lehden mukaan ateisti Mao oli "viime vuosisadan iljettävin despootti, jonka pahuudelle eivät edes Hitler tai Stalin vedä vertoja." Ainut virallinen kansainvälinen tuomio tälle ateistiselle kommunismin ideologialle on Euroopan neuvoston tuomio tammikuussa 2006.

Ateistit ovat usein kärkkäitä tuomitsemaan uskonnot niiden nimessä tehtyjen väkivallan tekojen takia. Usein kristillisyyttä vastustavat vapaa-ajattelijat ja muut ateistit kääntävät myös islamin väkivallan teot syytökseksi kristillisyyttä kohtaan ja perustelevat tällä kristillisyyden vaikutuksen vähentämistä länsimaissa. Edellä esitetyt luvut näyttävät suunnan mihin joudutaan kun kristilliset arvot poistetaan tai niiden tulo estetään yhteiskunnassa.

Lisää tietoa löytyy kirjasta "Kommunismin musta kirja. Rikokset, terrori ja sorto" (WSOY, 2001).