Ateistinen uskonnonvapaus ja ihmisoikeudet

Julkaisin tämän tekstin nelisen vuotta sitten. Nyt uusateistien heittäessä syytöksiä ja vääristelyjä kristillisyyttä kohtaan tekstin julkaiseminen on yhä ajankohtaisempi. Uusateistit julistavat Suomessakin voimakkaasti negatiivista uskonnonvapautta, joka tarkoittaa vapautta uskonnoista ja suvaitsemattomuuden kasvattamista kristinuskoa kohtaan. Kuitenkin uskonnoltaan "kristillisenemmistöiset" Länsi-Euroopan maat ovat harvoja alueita maailmassa, jossa voi vapaasti olla uskomatta tai uskoa. Täällä voi vapaasti myös vaihtaa uskon ja ei-uskon välillä. Tämä on melko harvinaista ajatellen koko maapallon laajuisesti tälläkin hetkellä.

Ateistisissa maissa tätä vapautta ei sallita. Neuvostoliitto lähetti aikoinaan uudelleenkoulutusleireille kaikki uskonnolliset ihmiset ja riisti heiltä lapset, ettei heille voitaisi antaa uskonnollsita kasvatusta. Ateistisessa Pohjois-Koreassa saa elinkautisen tai kuoleman tuomion Raamatun omistamisesta. Islamilaisissa maissa uskonnonvaihtamista ja muita uskontoja kuin islam ei sallita. Myös hindulaisessa Nepalissa ollaan muodostamassa uusi perustuslaki, joka kieltää uskontonsa vaihtamisen. Uskonnon vaihtamiseen kannustaminen on tehty rikokseksi myös joissakin Intian osavaltioissa. Tosiasiassa maissa, joissa on kristillinen enemmistö, uskonnonvapaus toimii parhaitten ja näissä maissa on suurin vapaus uskoa tai olla uskomatta niin kuin hyväksi näkee. Tämä korostuu erityisesti protestanttisissa Pohjoismaissa ja Hollannissa, jotka ovat harvoja enemmistöltään protestanttisia maita.

Kun katsoo entisiä ateistisia maita (esim. Neuvostoliitto, DDR, Albania, yms.) ja nykyisiä ateistisia maita Pohjois-Korea, Kiina, Laos ja Vietnam, niin luulisi, että uusateistitkin menisivät itseensä suvaitsemattomuuden julistuksessaan. Ateistien oma pesä on melko rupisen näköinen tässä asiassa. Kristinusko empiirisesti historian aikana todistettu kaikista parhaitten uskonnonvapautta toteuttavaksi maailmankuvaksi.

---------------------

Ateistinen ideologia on hävinnyt valtiollisella tasolla Euroopassa Neuvostoliiton kaaduttua. Mutta samalla ateismilla johdettuja kansakuntia on vielä Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Laosissa ja Vietnamissa sekä osaksi myös Kuubassa.

Vuosina 1937 - 1938 vuoden aikana Neuvostoliitossa tapettiin ateistisen hallinnon toimesta noin 690 000 ihmistä. Kaksi miljoonaa toisinajattelijoita karkoitettin kahden vuoden kaikana 1930 - 1932 pääasiassa Siperiaan. Kuusi miljoonaan ukrainalaista tuhottiin tahallaan aiheutetussa nälänhädässä vuosina 1932 - 1933. Lisäksi tshetsheenit ja inguushit karkoitettiin alueiltaan vuonna 1944.

Ateistisen ideologian suorittamissa "puhdistuksissa" ja muissa surmatöissä tuhoitui 1900-luvulla yksistään Neuvostoliitossa 20 miljoonaa ihmistä. Kiinassa ateismin nimissä tapettiin 65 miljoonaa, Pohjois-Koreassa 2 miljoonaa, Kambodzhassa 2 miljoonaa, Itä-Euroopassa 1 miljoona, Afrikassa 1,7 miljoonaa ja Afganistanissa 1,5 miljoonaa ihmistä. Ateismin nimissä tapettiin 1900-luvulla lähes 100 miljoonaa ihmistä.

Suurin murhattujen määrä on Kiinassa ateistisen Mao Zedongin kaudella, 65 miljoonaa kiinalaista. Chang ja Halliday tuo vielä suuremman luvun, 70 milj., esille uutuusteoksessaan Mao (Otava). Helsingin Sanomien mukaan (3.12.06): "Mao teki pahuuden maailmanennätyksen". Lehden mukaan ateisti Mao oli "viime vuosisadan iljettävin despootti, jonka pahuudelle eivät edes Hitler tai Stalin vedä vertoja." Ainut virallinen kansainvälinen tuomio tälle ateistiselle kommunismin ideologialle on Euroopan neuvoston tuomio tammikuussa 2006.

Ateistit ovat usein kärkkäitä tuomitsemaan uskonnot niiden nimessä tehtyjen väkivallan tekojen takia. Usein kristillisyyttä vastustavat vapaa-ajattelijat ja muut ateistit kääntävät myös islamin väkivallan teot syytökseksi kristillisyyttä kohtaan ja perustelevat tällä kristillisyyden vaikutuksen vähentämistä länsimaissa. Edellä esitetyt luvut näyttävät suunnan mihin joudutaan kun kristilliset arvot poistetaan tai niiden tulo estetään yhteiskunnassa.

Lisää tietoa löytyy kirjasta "Kommunismin musta kirja. Rikokset, terrori ja sorto" (WSOY, 2001).

Ovatko arabimaailman levottomuudet tie demokratiaan vai islamismiin?

Egyptin levottomuudet ovat pysyneet ykkösuutisina päämedioissa. Länsimedioissa Tahrinin aukion kansannousu nähdään pelkkänä positiivisena ilmiönä ja tienä arabimaiden demokratisoitumiseen. Kansannousu alkoi Tunisiasta ja vastaavaa liikehdintää on ollut myös muissa arabimaissa.

Valitettavasti peikkona taustalla on 1970-luvun lopun Iranin kansanousu seuraukset. Vallankumouksen alkuvaiheessa perustuslailliset, vasemmistolaiset ja uskonnolliset ryhmät syrjäyttivät šaahin vallasta. Mutta tämän jälkeen maan vanhoilliset islamistit ottivat vallan ja tuhosivat muut vallankumouksellisten joukot.

Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavi pakeni maasta vuoden 1979 alussa ja ääri-islamistinen uskonnollinen johtaja ajatolla Khomeini palasi maahan. Saman vuoden huhtikuuta järjestettiin kansanäänestys maan valtiomuodosta ja sen tuloksena Islamilainen tasavalta hyväksyttiin monarkian korvaajaksi ja säädettiin islamilainen perustuslaki, jolla ajatolla Khomeini nostettiin maan korkeimmaksi johtajaksi.

Khomeinista tuli faqih tai Korkein johtaja ja hän eliminoi vastustajansa, ensiksi liberaalit ja vasemmistolaiset, kuten presidentti Abolhassan Bani-Sadrin. Vuoteen 1981 Khomeinin aikana Iranin islamilaisissa "puhdistuksissa" teloitettiin 1600 iranilaista.

Pelkona on, että islamistit käyttävät kansanousua ja sitä seuraavia levottomuuksia hyödykseen ja kaappaavat vallan Egyptissä ja muissa maissa, joissa levottomuuksia on ollut. Tällöin kansalaiset joutuisivat ojasta allikkoon, toisesta diktatuurista vielä pahemman islamistisen diktatuurin alaisuuteen. Tästä alkaisi myös entistä vaikeammat ajat maan kansallisille ja uskonnollisille vähemmistöille ja maan islamistuminen heikentäisi entisestään naisten yhteiskunnallista asemaa.

Egyptissä vanhoillinen ja islamistinen muslimiveljeskunta on yksi voimakkaimmista opposition voimista. Veljeskunta ei ajattele maan kansallista etua, vaan haluaa käyttää tilannetta hyväkseen kaapatakseen vallan ja tehdäkseen Egyptistä islamistisen valtion, joka ajaisi islamin uskonnollisia päämääriä koko maailmassa.

Islamilainen veljeskunta näkee Koraanin ja sunnan Allahilta saadun lain määrittäjinä. Tämän islamilaisen lain eli sharian pitää veljeskunnan mukaan ulottaa koskemaan kaikkia elämänalueita, mukaan lukien hallinnon järjestäminen ja päivittäinen elämä. Lain soveltamisesta on nähty surullisia esimerkkejä Iranissa ja Afganistanissa. Egyptin vuoden 2005 vaaleissa islamilainen veljeskunta oli suosituin oppositioryhmä, se sain 20 % parlamentin paikoista.

Iranin islamilainen pappishallinto onkin tukenut Egyptin mielenosoituksia ja toivottanut islamistiliikkeet tervetulleeksi Egyptin poliittiselle kartalle osana "demokratisoitumisprosessia". Iranin ylin johtaja ajatollah Ali Khamenei on kiittänyt arabimaailman kansannousuja, koska ne kertovat hänen mielestään "islamilaisen vapautusliikkeen" etenevän.

Lähteenä käytetty Helsingin Sanomien 5. ja 6.2.11 uutisointia ja Wikipedian tietoja Iranin vallankumouksesta ja islamilaisesta veljeskunnasta.

Uskonnottomien määrä vähenee maailmassa

Missiologit David B. Barrett, Todd M. Johnson ja Peter F. Crossing ovat julkaisseet maailman lähetys- ja uskontotilaston jo 27. kerran. Tilaston mukaan maailman koko väestö vuonna 2011 on 6,9 miljardia. Heistä kristittyjä on 2,31 miljardia eli 33,0 prosenttia.

Kaikista kristityistä roomalaiskatolilaisia on 49,2 prosenttia.

Tilaston mukaan uskonnottomien määrä vähenee tulevaisuudessa. Se johtuu ensisijaisesti buddhalaisuuden, kristinuskon ja Kiinassa harjoitettavien uskontojen elpymisestä. Jos suuntaus jatkuu, agnostikkojen ja ateistien määrä koko maailman väestöstä on vuonna 2025 pienempi kuin tänään. Suuntaukseen on todennäköisesti vaikuttanut Neuvostoliiton ja sitä kautta komminismin kaatuminen Euroopassa. Neuvostoliiton tuen loputtua sama suuntaus on ollut myös Aasiassa ja Afrikassa.

Maailman uskontotilasto vuonna 2011 on tilaston mukaan seuraava:

• kristittyjä 2306,6 miljoonaa (33,0 prosenttia)
• muslimeja 1578,4 miljoonaa (22,5 prosenttia)
• hinduja 951,5 miljoonaa (13,6 prosenttia)
• uskonnottomia 657,8 miljoonaa (9,4 prosenttia)
• buddhalaisia 468,4 miljoonaa (6,7 prosenttia)
• kiinalaisperäisten uskontojen kannattajia 457,8 miljoonaa (6,5 prosenttia)
• kansanuskontojen kannattajia 269,4 miljoonaa (3,8 prosenttia)
• ateisteja 137,5 miljoonaa (1,9 prosenttia)
• uusien uskontojen kannattajia 63,8 miljoonaa (0,9 prosenttia)
• sikhejä 24,0 miljoonaa. (0,3 prosenttia)
• juutalaisia 14,8 miljoonaa (0,2 prosenttia)
• muita 58 miljoonaa (1,2 prosenttia).

Voimakkain määrällinen kasvu kristittyjen keskuudessa on edelleen sekä niin sanotuissa riippumattomissa (independent) kirkoissa että helluntailaisiin, karismaattisiin ja uuskarismaattisiin kuuluvissa yhteisöissä. Kolmantena ryhmänä kasvaa protestantit. Hitaimmin kasvaa ortodoksisuus.

Maanosista Euroopassa on edelleen väkiluvultaan suurin määrä kristittyjä. Kristillisyyden painopiste on silti siirtynyt pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. Eteläisellä pallonpuoliskolla eli Afrikassa, Aasiassa, Oseaniassa ja Latinalaisessa Amerikassa kristittyjä on yhteensä 1396 miljoonaa eli 64 prosenttia kaikista kristityistä. Pohjoisella pallonpuoliskolla eli Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kristittyjä on yhteensä 789 miljoonaa eli 36 prosenttia. Voimakkaimmin kristittyjen määrä kasvaa Afrikassa.

Lähde: www.seurakuntalainen.fi