Kuva: Pussissa kasvaneet
Suomen evankelisluterilainen kirkko avasi tammikuun alkupuolella lapsille tarkoitetun nettikirkon. Nettikirkon sivuilla oli myös asiaan liittyvä keskustelusivusto. Keskustelusivusto jouduttiin pian sulkemaan, koska se täyttyi rivouksista ja kristofobisesta propagandasta. Hyökkäys keskusteluryhmää kohtaan oli todennäköisesti aggressiivisten ateistien joukon järjestämä.
Tapahtuman johti julkiseen keskusteluun, jossa osa oli sitä mieltä, että luterilainen kirkko toimii moraalittomasti suuntaamalla palvelujaan lapsille. Näiden keskustelijoiden mielestä jokaisen olisi itse saatava päättää mihin uskoo – sitten kun hänen ajattelukykynsä on kehittynyt riittävästi. Tähän asti näiden ateistien mielestä lapsi olisi kasvatettava ateistien maailmankuvan ja tahdon mukaisesti eli ateistisesti.
Keskusteluissa toistui sama ateistien virsi toisensa perään, ”uskonto on vaarallista ja typerää, ja lapsia pitää suojella siltä”. Näiden ateistien mielestä keskeisiin ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus uskontoon ei koske lapsia.
Miksi lapsia viedään pyhäkouluun, miksi heille opetetaan iltarukous? Ei puolustus- ja arvostelukyvyttömille ihmisille saisi ”tyrkyttää” uskontoa. Näin ajattelevilla on merkillinen käsitys lapsesta. Miksi vanhemmat puhuvat lapsilleen? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, mitä kieltä haluaa puhua. Kieli on ajattelun väline. Eikö olisi kunnioittavampaa lasta kohtaa olla opettamatta hänelle äitinsä kieltä.
Miksi vanhemmat esittelevät lapsilleen omia ystäviään? Eikö lapsilla olisi oikeus valita itse kenen kanssa seurustelee? Miksi vanhemmat vetävät lapsensa omaan elämäntapaansa? Mikä oikeus aikuisella on osoittaa lapselle, mikä hänen mielestään on arvokasta ja oikein? Eikö lapsen pitäisi saada päättää sellaisesta itse? Ongelma on siinä, että milläs päätät, jos olet pussissa kasvatettu.
---
Häikäilemättömästi lainattu, muokattu ja lyhennelty Jaakko Heinimäen mainiosta kolumnista ”Uskonnon tyrkyttämistä”, Metro-lehti 28.1.2008
