Kuva: Pussissa kasvaneet
Suomen evankelisluterilainen kirkko avasi tammikuun alkupuolella lapsille tarkoitetun nettikirkon. Nettikirkon sivuilla oli myös asiaan liittyvä keskustelusivusto. Keskustelusivusto jouduttiin pian sulkemaan, koska se täyttyi rivouksista ja kristofobisesta propagandasta. Hyökkäys keskusteluryhmää kohtaan oli todennäköisesti aggressiivisten ateistien joukon järjestämä.
Tapahtuman johti julkiseen keskusteluun, jossa osa oli sitä mieltä, että luterilainen kirkko toimii moraalittomasti suuntaamalla palvelujaan lapsille. Näiden keskustelijoiden mielestä jokaisen olisi itse saatava päättää mihin uskoo – sitten kun hänen ajattelukykynsä on kehittynyt riittävästi. Tähän asti näiden ateistien mielestä lapsi olisi kasvatettava ateistien maailmankuvan ja tahdon mukaisesti eli ateistisesti.
Keskusteluissa toistui sama ateistien virsi toisensa perään, ”uskonto on vaarallista ja typerää, ja lapsia pitää suojella siltä”. Näiden ateistien mielestä keskeisiin ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus uskontoon ei koske lapsia.
Miksi lapsia viedään pyhäkouluun, miksi heille opetetaan iltarukous? Ei puolustus- ja arvostelukyvyttömille ihmisille saisi ”tyrkyttää” uskontoa. Näin ajattelevilla on merkillinen käsitys lapsesta. Miksi vanhemmat puhuvat lapsilleen? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, mitä kieltä haluaa puhua. Kieli on ajattelun väline. Eikö olisi kunnioittavampaa lasta kohtaa olla opettamatta hänelle äitinsä kieltä.
Miksi vanhemmat esittelevät lapsilleen omia ystäviään? Eikö lapsilla olisi oikeus valita itse kenen kanssa seurustelee? Miksi vanhemmat vetävät lapsensa omaan elämäntapaansa? Mikä oikeus aikuisella on osoittaa lapselle, mikä hänen mielestään on arvokasta ja oikein? Eikö lapsen pitäisi saada päättää sellaisesta itse? Ongelma on siinä, että milläs päätät, jos olet pussissa kasvatettu.
---
Häikäilemättömästi lainattu, muokattu ja lyhennelty Jaakko Heinimäen mainiosta kolumnista ”Uskonnon tyrkyttämistä”, Metro-lehti 28.1.2008
6 kommenttia:
Reiluinta olisi, ettei ketään voisi rekisteröidä minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi ennen kuin hänellä on oikeus ja mahdollisuus erota siitä ilman vanhempien lupaa, mikä tuo ikä sitten olisikaan, 15 tai 18.
Ups. Islamiin tällainen sekulaari ajattelu ei tietty päde, koska islamista ei Koraanin mukaan voi erota ilman kuolemantuomiota.
Uskonnon rinnastaminen äidinkieleen on jokseenkin mautonta.
Onko uskonnottomuuden rinnastaminen äidinkieleen sitten sopivampaa? Onko vanhemmilla mielestäsi oikeus opettaa uskonnottomuus lapsille? Näinhän todennäköisesti haluaisit myös kaikkien vanhempien tekevän, ovat he uskonnollisia tai uskonnottomia. Eli ateisti haluaa, että kaikki lapset kasvatettaisiin hänen maailmankuvansa mukaan. Eikö se ole pakkovaltaa?
Monelle ihmiselle uskonto on yhtä tärkeä kuin äidinkieli. Joten vertaus on oikein hyvä.
Jokaisella pitää olla vapaus harjoittaa uskontoa ja vaihtaa uskontoa ja opettaa sitä lapsilleen. Samoin myös oikeus hyljätä uskonto ja olla uskonnoton ja opettaa myös se lapsilleen. Sitä on vapaus. Kannatan itse täysillä YK:n ihmisoikeusjulistuksen artiklaa 18.
No, joillekin kaikki uskonnosta puhuminen tai siihen viittaaminen on jo uskontuputusta. Ei tuossa nettikirkossa ollut mitään väärää.
Se olisi kyllä viisainta että uskontokuntiin ei voi rekisteröidä ketään, ennen kuin siitä voi erota itse ilman vanhempien lupaa, kuten mainittiinkin. Mutta vanhemmilla on tietysti oikeus kasvattaa lapsensa niin kuin parhaaksi näkevät.
Jos lasten rekisteröiminen vanhempien uskontokuntaan kiellettäisiin lailla, tällöin toteuttettaisiin yhden aatemaailman mukainen yhteiskuntamalli. Se ei olisi enää moniarvoista yhteiskuntaa, vaan yhden aatemaailman pakkotoimi, kuten Neuvostoliitossa aikoinaan. Minua ihmetyttää jatkuvasti se, että ateistit eivät sallisi moniarvoisuutta ja vapautta, vaan kaikkien vanhempien pitäisi toimia kuten he. Onhan nytkin ateisteilla täysi vapaus olla antamatta lapselleen uskonnollista kasvatusta ja antaa heille ateistinen kasvatus. Ateismi näköjään sisältää aina pakkovaltaa.
Ainakaan vielä 90-luvulla Itä-Suomessa uskonnollinen kasvatus tai siitä kieltäytyminen ei ollut edes vanhempien päätettävissä, vaan peruskoulussa automaattisesti opetettiin kristinuskoa kaikille, ihan riippumatta perheen omasta vakaumuksesta.
Krstinuskon opetus tapahtu myös varsinaisten uskontotuntien ulkopuolella kaikille pakollisissa päivänavauksissa joista useimmat olivat sisällöltään uskonnollisia. Virsiä ja kristillisiä lauluja täytyi laulaa näissä tilaisuuksissa ja myös musiikintunneilla uskonnosta riippumatta. Periaatteessahan tämä oli ihan demokraattinen käytäntö, koska suurin osa perheistä oli kristittyjä, mutta ehkä päivänavauksissa ja hartaustilaisuuksissa käsitellyt asiat olisi ollut hyvä selittää myös meille joiden perhe ei ollut.
Eräässäkin hartaustilaisuudessa pappi sanoi että 'MEIDÄT KAIKKI (vaikka suinkaan kaikki pakollisessa tilaisuudessa läsnä olevat eivät olleet kastettuja kristittyjä) jotka on kasteessa otettu seurakunnan jäseniksi, olemme osallisia Herramma Jeesuksen armosta, meillä on mahdollisuus päästä taivaaseen tms. En tiedä sitten olinko jotenkin yksioikoinen lapsi, mutta ainakin itselleni olisi ollut hyväksi jos olisi kristinuskon opettamisen lisäksi selitetty että uskontoja ja maailmankatsomuksia on muitakin eivätkä niitä kannattavat ihmiset ole sen huonompia kuin kristityt.
Käsitykseni mukaan vanhemmilla oli 90-luvulla oikeus päättää osallistuivat heidän lapsensa uskonnonopetukseen ja hartauksiin. Muistan ainakin itse lukiolaisena 80-luvun alussa, että koulussa oli ainakin muutama oppilas, jotka istuivat aina aamuhartauden ajan luokan ulkopuolella, siis alle 18-vuotiaana. Ehkä tuolla mainitsemallasi alueella uskonnottomat vanhemmat eivät vaivaantuneet ilmoittamaan asiasta koululle.
70- ja 80-luvulla Itä-Suomessa kouluni käyneenä ainakin meidän uskontokirjoissa oli paljon asiaa muista uskonnoista. Kaiken kaikkiaan itsekunkin olisi hyvä tutustua erilaisiin ajattelutapoihin ja maailmankuviin, uskontoihin ja uskonnottomuuteen.
Näillä samoilla vuosikymmenillä Suomen naapuri Neuvostoliitto oli voimissaan ja ateismi oli Suomessakin voimissaan tämän suuren ateistisen valtion kyljessä. Esimerkiksi yliopistot ja teatterit olivat hyvin vasemmistolaisateistisia 70- ja 80-luvuilla.
Minusta käytäntö, jonka mukaan vanhemmat päättävät lapsensa uskonnonopetuksesta tai uskonnottomuusopetuksesta, on hyvä. Nykyisin taas uusateistit eivät sallisi uskonnollisten vanhempien lapsille opetettavan uskontoa tai osallistumasta hartauksiin. Muutamat ääriateistit (esim. Tuomioja) kieltäsivät mielellään lapsien uskonnollisen kasvatuksen myös kotona. Se ei mielestäni ole demokratiaa. Miksi aina pitää mennä äärinmäisyydestä toiseen. Vapaus vallitkoon.
Lähetä kommentti